Tämä on luettelo David Eddingsin kirjasarjojen Eleniumin taru ja Tamulin taru henkilöhahmoista.
Adus Adus on palkkasoturi jonka alkuperästä ei tiedetä mitään. Hän on kookas, gorillaa piirteiltään muistuttava vähä-älyinen raakalainen, jota arkkipiispa Anniasin palkkaama pandioniluopio Martel käyttää apurinaan.
Adusin hiiviskely on lievästi sanoen vaikeata, koska hän vihaa kylpemistä ja tiedottaa olostaan matkojen päähän löyhkäämällä kilpaa avoimen lantakuopan kanssa. Tästä on hyötyäkin: hän on niin huomiota herättävä, että takaa-ajo ihmisiltä kyselemällä on todella yksinkertaista.
Sparhawk vitsaileekin että kun he lopulta hautaavat Adusin, tämän päälle täytyy ensin kaataa muutama tynnyrillinen vettä - tai muuten maa saattaa työntää mokoman takaisin!
Adus on kuitenkin tarkkasilmäinen, voimakas ja hyvä aseiden käyttäjä sekä vikkelä jaloistaan. Martel sanookin että Adus on eräänlainen kävelevä sotakirves ja hyödyllinen sellaisena.
Adus kuolee Azashin temppelissä surmattuaan juuri Kurikin: Kurikin nuorin poika Talen iskee häntä kapealla tikarilla verkkopanssaripaidan läpi ensin molempiin munuaisiin ja sitten polvitaipeeseen, jolloin mies kaatuu. Talen sieppaa häneltä pudonneen miekan ja Sparhawkin auttamana lävistää isänsä tappajan.
Kalten katkaisee kuolleen Adusin kaulan ja kietoo pään zemokkiviittaan, ja kun he lopulta tapaavat Anniasin ja Martelin, Kalten heittää Adusin pään heidän jalkoihinsa.
Adusin pää ja ruumis jäävät Azashin temppelin raunioihin ilman varsinaista hautausta.
Aldreas Aldreas oli Elenian kuningas. Aldreasia ei varsinaisesti tavata tarinan aikana: hän on jo kuollut kun varsinainen tarinankulku alkaa, mutta hän näyttelee olennaista osaa tapahtumissa ennen sitä.
Aldreas on heikkoluontoinen mies, joka pelkää vauhkosti suojelijakseen määrättyä ritari Sparhawkia. Erityisesti vanhempi näistä ritareista hallitsee kuningasta totaalisesti. Kuninkaan seksihullu sisar Arissa yrittää kaikkensa vietelläkseen veljensä - koska janoaa mahdollisimman kieroutuneita nautintoja. Arkkipiispa Annias tukee häntä etsimällä kirkon laista erään unheeseen painuneen ikivanhan lakipykälän, joka sallii sisarusavioliitot.
Ankaran uskovainen ja moraalinen suojelijaritari tekee moiset yritykset tyhjiksi ja suorastaan pakottaa heikon kuninkaan naimisiin Deiranlkuninkaan Oblerin tyttären kanssa - jolloin Arissa saa raivokohtauksen ja karkaa erääseen ilotaloon.Hänet haetaan pois muutaman viikon päästä ja passitetaan erääseen luostariin.
Kun vanha suojelijaritari kuolee ja jättää virkansa pojalleen, kuningas määrää tämän tyttärensä Ehlanan kasvattajaksi - mutta isänsä veroinen teräksinen sotilas kasvattaakin säikystä tyttölapsesta määrätietoisen ja voimakkaan naisen. Arissan salainen rakastaja, entinen hovikappalainen ja sittemmin pääkaupunki Cimmuran arkkipiispa Annias pakottaa kuninkaan lähettämään Sparhawkin maanpakoon Rendoriin.
Kuningas kuolee sisarensa myrkyttämänä ja Ehlana nousee valtaistuimelle. Nyt alkaa varsinainen tarina.
Aldreas ilmestyy Sparhawkille kuninkaallisessa hautaholvissa haamuna ja kertoo tälle ratkaisevat tosiasiat edessä olevasta tehtävästä.
Kuningas mainitaan muutaman kerran myöhemmässä juonenkehittelyssä.
Annias
Annias on Elenian pääkaupungin Cimmuran arkkipiispa, jonka vallanhimo on ajanut pahuuden teille.
Anniaksen alkuperästä ei paljon kerrota. Hän on alun perin Elenian kuninkaan hovikappalainen, jolla on vahva vaikutusvalta heikkoluonteiseen kuningas Aldreasiin. Kuninkaan sisar prinsessa Arissa viettelee kappalaisen, koska hän on saanut päähänsä ettei sen suurempaa syntiä ollut kuin vietellä selibaattiin vannoutunut nuori pappismies - ja Arissa janoaa nautintoja, ja mitä kieroontuneempia, sen parempi. Tämän johdosta hänen tavoistaan tulee yleinen juorunaihe koko kaupungissa: jotkut palvelijat lyövät rahoiksi salakuljettamalla tirkistelyyn halukkaita näkemään käytävillä olevien verhojen raoista, kuinka Arissa kulkee ilkialastomana ja vielä keikistellen pitkin palatsin käytäviä.
Jossain välissä Arissa synnyttää pojan nimeltä Lycheas, jonka isäksi aivan yleisesti epäillään jotakuta "karannutta merimiestä tai hirsipuusta paennutta varasta" - mutta tosiasiassa pojan isä onkin Annias.
Arissa yrittää pojan ollessa noin puolivuotias taivuttaa veljensä julistamaan tämän perillisekseen mutta moinen vaade on jopa alistuvaiselle kuninkaallekin liikaa ja hän kieltäytyy jyrkästi. Annias ei mahda asialle mitään: hänen valtansa loppuu kesken, koska hän ei ole patriarkka vaan pelkkä arkkipiispa. Cimmuran patriarkka Udale on yhdeksänkymmenvuotias ja viettää päivänsä pääasiassa nukkuen. Annias ei pysty tekemään asialle mitään, koska patriarkkaa hoivataan Pandionin ritarien pääluostarissa Demosin kaupungissa - ja tuon ankaran uskovaisen sotilasveljestön keskellä hän on parhaassa turvassa vallanhimoisen alaisensa murhasuunnitelmilta.
Kun Anniasin voimat alkavat heiketä, Arissa vie hänet pimeää taikuutta harjoittavan zemokkimaagikon puheille ja yhdessä he vajoavat mustimpaan pahuuteen. Maagikon pohjimmainen tarkoitus on rikkoa kuninkaan ja hänen suojelijaritarinsa Sparhawkin välit, jotta päästäisiin käsiksi salaperäiseen mahtiin jonka vartijaksi suojelijaritarin suku on määrätty. Siksi maagikko istuttaa Arissan ja Anniaksen päähän pakkomielteen, että suurin mahdollinen synti olisi vietellä kuningas, ja tämän jälkeen solmia sukurutsainen avioliitto - jolle Annias löytää täysin näennäisen perusteen kirkon laista: Cammorian kirkko on aiemmin ollut hyvin heikko, ja sikäläisessä kuningashuoneessa perheensisäiset avioliitot olivat jopa perinne, joten kirkko salli ne odottaakseen aikaa parempaa ja kuningassuvun väistämätöntä tuhoa. Lopulta viimeinenkin rappeutuneen kuningashuoneen jäsen kuoli jolloin sukurutsaisen menettelyn sallivat lakipykälät pääsivät unohtumaan - mutta niitä ei kuitenkaan jostain syystä kumottu.
Kyseessä on siis vanhaan historiaan liittyvä pakkotilanteen sanelema menettely jolla ei enää ole mitään oikeutusta - ja hyvin juonittelijat tietävät, että kuninkaan suojelijaritari vastustaisi tällaista inhottavuutta jopa kuolemaansa asti, ja ellei kuningas suorastaan mestauttaisi tätä kapinoinnista, ainakin karkottaisi hovista.
Yritys kuitenkin epäonnistuu surkeasti: juonittelijat eivät ottaneet huomioon kuninkaan heikkoutta eivätkä Sparhawkin sukuisen urhon teräksistä tahtoa. Kuningas pelkää puolustajaritariaan pakokauhuisesti joten kun tämä ehdottaa avioliittoa erään deiralaisen prinsessan kanssa, kuningas tottelee ja häät vietetään.
Tämän johdosta Arissa saa raivokohtauksen ja karkaa erääseen ilotaloon. Sieltä hänet haetaan pois joitakin viikkoja myöhemmin - hänen juorupuheen mukaan viihdytettyään lähestulkoon jokaista Cimmuran alemman säädyn miestä - ja teljetään luostariin.
Uusi kuningatar synnyttää hiukan myöhemmin ainoan tyttärensä joka saa nimen Ehlana - mutta kuolee miltei saman tien synnytysvaivoihinsa.
Annias kohoaa Cimmuran arkkipiispaksi ja pyrkii yhä enempään. Hän pakottaa kuninkaan määräämään suojelijaritarinsa pojan ja seuraajan ainoan tyttärensä Ehlanan kasvattajaksi - mutta isänsä veroinen teräksinen sotilas kasvattaakin säikystä pikkutytöstä määrätietoisen naisen, jolloin ritari karkotetaankin vuosikausiksi Rendoriin.
Sillä välin Annias yrittää saada aina vain lisää valtaa: hän tähtää arkkiprelaatin istuimelle. Kuningas myrkytetään - mutta valtaistuimelle kuningattarena nouseva Ehlana osoittautuukin voimakkaaksi naiseksi: hän nauraa päin arkkipiispan kasvoja kun tämä ehdottaa avioliittoa Arissan pojan Lycheaksen kanssa. Kuningatar ei voi sietää ajatustakaan naimisesta näin läheltä sukua - ja lisäksi hän epäilee vahvasti Lycheaksen olevan velipuolensa: vanhan suojelijaritarin kuoltua sisarusten välinen suhde oli palatsin puhutuin juoru.
Vastapainoksi moisesta ehdotuksesta kuningatar aikoo passittaa Anniaksen luostariin, jolloin tämä myrkyttää hallitsijan. Lycheaksesta tehdään sijaishallitsija ja hänet on tarkoitus nostaa kuninkaaksi. Paroni Harparin, Anniaksen tärkein kätyri neuvostossa, jopa pitääkin tätä kuninkaana. Täten arkkipiispa saa käyttöönsä valtionkassan ammentaakseen näennäisesti sieltä rahat lahjuksiin joilla hän pyrkii arkkiprelaatiksi - vaikka tosiasiassa hän saa kaiken tarvittavan kullan Othalta, mutta se on salattava: yhteistyö zemokkikeisarin kanssa on sen laatuinen rikos, että sen paljastuminen merkitsisi ehdottomasti kaiken menettämistä ja kuolemantuomiota polttoroviolla. Arkkiprelaatti Dolmant tuokin tämän asian ilmi suorasanaisesti kiistellessään kuningattaren kanssa Anniasin kohtalosta: kirkon johtaja ilmoittaa että toisin kuin kuningatar luulee, Othan kanssa liittoutunutta entistä arkkipiispaa ei suinkaan odota ankaraan luostarikilvoitukseen sulkeminen - vaan roviolla polttaminen, koska se on alin mahdollinen rangaistus sellaisesta rikoksesta.
Kuningatar ei kuitenkaan kuole, koska apu löytyy yllättävältä taholta: Pandionin ritariveljestön taikaohjaaja Sephrenia ja kaksitoista ritaria laativat loitsun joka sulkee kuningattaren kristallikuutioon, ja Sparhawk kutsutaan takaisin Eleniaan käyttäen tekosyynä päiväämätöntä kuninkaallista käskyä, jonka Ehlana oli laatinut ja ojentanut ritarille ennen tämän lähtöä karkotukseen: käsky astuisi voimaan heti kun hän astuisi valtaistuimelle. Annias yrittää kiistää kirjeen oikeutuksen - mutta kaikki lait perin juurin tunteva, kuningattaren viimeinen uskollinen neuvoston jäsen Lendan jaarli muistuttaa että kuninkaallisen käskyn repiminen merkitsee heti toimeenpantavaa kuolemantuomiota - ja Sparhawkin käsi on jo miekan kahvalla. Arkkipiispa antaa kiukuissaan periksi - varsinkin kun on jo todennut että kristallikuutio on särkymätön: hänen miehensä moukaroivat sitä viikon päivät - eikä edes jälkeä tullut.
Erään kuningatarta suojelevan kristalliloitsun tekemiseen osallistuneen ja tämän johdosta elinvoimansa pois antaneen ritariveljen haamu kertoo Sparhawkille, että kuningas Aldreasin haamu haluaa puhua tälle - mutta sen on tapahduttava katedraalin kryptassa olevassa kuninkaallisessa hautaholvissa.
Kun Sparhawk onnistuu hämäämään katedraalin ovella olleet vartijat mennäkseen kuninkaalliseen hautaholviin, hän yllättyy: Annias on polvistuneena pääalttarin edessä, vain karkeaan munkinkaapuun pukeutuneena ja selvästi julman itseinhon sävyttämän katumusrukouksen kanssa ponnistellen. Sparhawk aikoo lävistää hänet siihen paikkaan - mutta kesken kaiken hänen eteensä kohonnut näky kuningattaren kalvaista, viattomista kasvoista saa hänet luopumaan: alttarin häpäisy surmaamalla katuva rikoksentekijä sen ääressä olisi aivan liikaa.
Ritari siirtyy hautaholviin, jossa kuolemansa jälkeen runsaasti viisastunut Aldreas kertoo hänelle totuuden Anniaksen ja Arissan lemmestä, Lycheaksen isyydestä ja siitä kuka myrkytti isän ja tyttären: kuninkaan Arissa, Ehlanan Annias. Haamu ojentaa Sparhawkille lisäksi perintökeihään, jonka terän ja varren väliin on kätketty kuninkaan perintörubiinisormus.
Kuningas pyytää lisäksi, ettei häpeäparia tai edes näiden jälkeläistä haudattaisi hänen harmikseen samaan holviin, mistä liikuttunut suojelijaritari antaa valallisen lupauksensa.
Kunhan Anniasin pääkätyrin patriarkka Makovan totta puhuen surkea estely-yritys on torjuttu, Sparhawk ja tarkkaan valittu retkikunta lähetetään etsimään parannusta kuningattaren vaivaan. Retkikuntaan tulevat hänen lisäkseen Sephrenia ja tämän suojattityttö Huilu, Sparhawkin aseenkantaja Kurik, tämän avioton poika taskuvaras Talen, pandioni Kalten, kyriini Bevier, alcione Tynian, genidiaani Ulath sekä pandionikokelas Berit.
Jo varhain selviää, että ainoa parannus olisi mahtava safiiriruusu Bhelliom. Sitä voi hallita vain kahdella rubiinisormuksella joista toinen on Sparhawkin ja toinen kuninkaan perintökalleus. Sparhawkilla on molemmat hallussaan.
Annias yrittää epätoivon vimmalla parantaa asemiaan: hän esittää kuninkaalliselle neuvostolle todistuksen että Arissa olisi tosiasiassa naimisissa herttua Ostenin kanssa ja Lycheas olisi syntynyt tästä avioliitosta - ja herttua on kuollut.