Vuoden 1934 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Italiassa. Ne olivat historian toiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Halukkaiden osallistujamaiden määrä oli kasvanut 32:een, joten ensimmäistä kertaa oli järjestettävä myös karsinnat. Karsinnoista lopputurnaukseen selviytyi 16 maata. Hallitseva mestari Uruguay ei osallistunut Italiassa pidettävään MM-turnaukseen protestiksi eurooppalaisten joukkueiden poissaololle vuoden 1930 kisoista.
Italian isännöimän turnauksen taustalla toimi vahvasti fasistipuolueen johtaja Benito Mussolini, jolle kisat olivat poliittisen propagandan näytös. Italia voitti turnauksessa maailmanmestaruuden, mikä takasi Mussolinille täydellisen propagandavoiton. Mussolinin on väitetty painostaneen otteluiden tuomareita, jotta nämä olisivat tuominneet italialaisten eduksi. Etenkin Italian ja Espanjan välinen tasatulokseen päättynyt puoliverierä ja sitä seurannut uusintaottelu jäivät historiaan useista räikeistä tuomarivirheistä, jotka koituivat Italian eduksi. Samanlaisia viitteitä oli myös Italian välieräottelussa Itävaltaa vastaan ja loppuottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Kiistanalaisista tapahtumista huolimatta Italia oli ennen turnausta yksi voittajasuosikeista, mutta epäiltäväksi jäi kuinka turnaus olisi päättynyt ilman poliittista vaikutusta.
Järjestelyt Italian ja Benito Mussolinin halukkuus järjestää MM-turnaus ei johtunut pelkästään urheilullisista syistä, ennen kaikkea kyse oli politiikasta. Mussolini itse ei jalkapallosta perustanut, mutta hän ymmärsi MM-turnauksen arvon poliittisen propagandan välineenä. Hän oli kiinnostunut järjestämään jo vuoden 1930 MM-turnauksen. Italia jätti osallistumatta koko turnaukseen, kun kisat myönnettiin Uruguaylle. Italian valinta vuoden 1934 kisaisännäksi oli täynnä poliittista juonittelua, huhuja pelottelusta ja laittomista maksuista. Italian jalkapalloliitto lobbasi Kansainvälistä jalkapalloliittoa (FIFA) Italian fasistisen hallituksen nimissä. Kansallinen liitto pyrki vakuuttamaan FIFAn lupaamalla Italian valtion sitoutuvan maksamaan kilpailuista mahdollisesti koituvat taloudelliset tappiot. Lobbaus teki lopulta vaikutuksen valiokuntaan, joka myönsi kisaisännyyden Italialle. Ainoa varteenotettava kilpailija oli Ruotsi, joka kuitenkin vetäytyi kisaisännyyden tavoittelusta ennen äänestystä. FIFA päätti kisojen järjestäjästä toukokuussa 1932.
Karsinnat
Halukkaita MM-turnaukseen osallistuvia maita oli 32, minkä takia jouduttiin järjestämään ensimmäiset MM-karsinnat. Vuoden 1930 MM-turnaukseen joukkueet olivat tulleet kutsuttuina, ja osa maista oli jopa pitänyt taivutella osallistumaan. Myös kisojen isäntämaa Italia joutui osallistumaan karsintaan, jolloin oli teoriassa mahdollista että isäntämaa ei edes selviytyisi turnaukseen. Italia kuitenkin selvitti karsinnat helposti voittamalla Kreikan Milanossa pelatussa ottelussa 4–0. Karsinnan oli tarkoitus olla kaksiosainen, mutta sovittua korvausta vastaan Kreikka luopui toisesta osaottelusta. Myös Tšekkoslovakia selviytyi kisoihin vain yhden ottelun perusteella, sillä Puolan hallitus ei päästänyt maan joukkuetta matkustamaan Tšekkoslovakiaan. Tšekkoslovakia voitti Puolassa pelatun ainoan ottelun.
Etelä-Amerikassa ei ollut lopulta tarvetta pelata ainoatakaan karsintaottelua. Maanosan maista Italian kisoihin osallistuivat Brasilia ja Argentiina; muut maat eivät osallistuneet tai vetäytyivät karsinnoista. Hallitseva maailmanmestari Uruguay boikotoi kisoja vastineeksi eurooppalaisten poisjäännille maan isännöimistä vuoden 1930 kisoista. Afrikan ja Aasian yhdistetyssä karsinnassa pelasivat vain Egyptin ja Palestiinan brittiläisen mandaatin maajoukkueet. Karsinnat voitti Egypti. Pohjois- ja Keski-Amerikan karsinnoissa Meksiko päihitti Kuuban ja eteni toiselle kierrokselle Yhdysvaltoja vastaan. Meksikon ja Yhdysvaltain välinen ottelu pelattiin Roomassa kolme päivää ennen kisojen alkua. Yhdysvallat voitti ottelun 4–2, ja Meksiko joutui näin matkustamaan Eurooppaan pääsemättä itse turnaukseen.
Turnaukseen selviytyi karsinnoista 16 joukkuetta:
Joukkueet
Italian MM-turnaukseen selviytyneistä 16 maasta 12 oli Euroopasta. Ensiesiintymisen MM-turnauksessa teki yhdeksän eurooppalaista maata. Euroopan maista ensimmäisessä MM-turnauksessa oli mukana Ranska, Belgia, Romania sekä Jugoslavia, joka puolestaan ei ollut Italian kisoissa. Ensimmäisenä afrikkalaisena maana kisoissa oli mukana Egypti. Pitkän matkan tehneistä eteläamerikkalaisista Argentiina ja Brasilia eivät osallistuneet turnaukseen parhailla kokoonpanoillaan. Argentiinasta puuttui muiden muassa edellisten kisojen maalitilaston voittaja Guillermo Stabile sekä Italiaan muuttanut ja sen maajoukkueeseen siirtynyt Luis Monti. Montin lisäksi Italian joukkueessa argentiinalaissyntyisiä olivat Raimundo Orsi ja Enrique Guaita. Säännöt kielsivät ulkomaalaispelaajien värväämisen, mutta heidät nähtiin italialaisten maahanmuuttajien jälkeläisinä. Isäntämaa Italian poliittinen tilanne oli samankaltainen kuin Saksassa. Saksassa suhtauduttiin yhä nihkeästi jalkapalloammattilaisuuteen, ja maan joukkue koostui amatööreistä, vaikkakin pelaajat olivat kansallissosialistisessa hengessä eräänlaisia valtionammattilaisia. Ennen turnauksen alkua vahvoiksi maiksi ja mahdollisiksi mestarikandidaateiksi nostettiin isäntämaa Italian lisäksi Itävallan wunderteam sekä Unkari ja Tšekkoslovakia.
Stadionit Maailmanmestaruuskilpailujen otteluita pelattiin kahdeksalla eri paikkakunnalla. Tämän vuoksi piti parantaa myös kaupunkien välistä infrastruktuuria. Torinoon rakennettiin kisoja varten uusi stadion ja Napolin stadionia parannettiin. Kisat olivat fasistisen Italian voimannäyte, ja tämän piti näkyä myös stadionien nimissä, Rooman stadionin nimen PNF tulee sanoista Partito Nazionale Fascista. Stadioneista Napolin stadion tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Stadio PNF:n paikalle rakennettiin myöhemmin Stadio Flaminio. Muut stadionit ovat edelleen olemassa. Bologna Firenze Genova Milano Stadio Littoriale Stadio Giovanni Berta Stadio Luigi Ferraris Stadio San Siro Kapasiteetti: 50 100 Kapasiteetti: 47 290 Kapasiteetti: 36 703 Kapasiteetti: 55 000 Torino<div align="center"> Trieste Stadio Benito Mussolini Stadio Littorio Kapasiteetti: 28 140 Kapasiteetti: 8 000 Napoli Rooma Stadio Giorgio Ascarelli Stadio Nazionale PNF Kapasiteetti: 40 000 Kapasiteetti: 47 300
Ottelut thumb|left|Hollannin ja Sveitsin välinen ottelu. thumb|right|Ruotsin Nils Axelsson yrittää murtautua Argentiinan puolustuksen läpi. Ensimmäinen kierros Ensimmäisestä MM-turnauksesta poiketen kisat pelattiin vuonna 1934 cup-järjestelmällä, jolloin tappion myötä hävinneen joukkueen kisat olivat ohi. Ensimmäisellä kierroksella hävinneiden joukkueiden ottelut jäivät näin ollen yhteen. Neljä vuotta aikaisemmin pelatuissa Uruguayn kisoissa eteläamerikkalaiset olivat lähettäneet parhaat kokoonpanonsa kisoihin, mutta parhaat eurooppalaiset eivät kisoihin lähteneet. Italiassa tilanne oli päinvastainen, sillä argentiinalaiset seurat eivät päästäneet parhaita pelaajiaan kisoihin, koska he pelkäsivät, että heidät houkuteltaisiin jäämään Italiaan. Brasiliassa taas kärsittiin sisäisistä kiistoista, minkä vuoksi maan joukkue koostui lähes yksinomaan Botafogon pelaajista. Molempien eteläamerikkalaisten kisat päättyivät ensimmäisellä kierroksella. Argentiina hävisi Ruotsille maalein 3–2 hukattuaan johtoasemansa kaksi kertaa. Ruotsi-tappion jälkeen Argentiinan seuraava MM-ottelu pelattiin vasta 24 vuoden jälkeen. Espanja taas päihitti Brasilian 3–1 johdettuaan peliä jo puolen tunnin jälkeen 3–0. Myös muiden Euroopan ulkopuolelta tulleiden joukkueiden kisat päättyivät ensimmäiselle kierrokselle. Yhdysvallat hävisi reservipitoisenakin pelanneelle isäntämaa Italialle 7–1. Turnaukseen yhtenä suosikeista lähtenyt Unkari säästeli myös parhaita pelaajiaan avausottelussa. Se onnistui kuitenkin varamiehistölläänkin voittamaan Egyptin 4–2.
Saksa kohtasi ensimmäisellä kierroksella Belgian. Saksaan vaikutti voimakkaasti valtion harjoittama kansallissosialismi, joka kontrolloi myös maan jalkapalloa. Saksan mahdollisuuksiin ennen turnausta ei juuri uskottu, mutta se kukisti avausottelussa Belgian 5–2. Itävallan joukkue oli yksi aikakauden parhaista maajoukkueista. Ranska laittoi sen kuitenkin tiukille avausottelussa, ja ensimmäisen kierroksen tasaväkisin ottelu päättyi Itävallan hyväksi vasta jatkoajalla. Myös Tšekkoslovakia tiedettiin ennen kisoja vahvaksi. Sen joukkue koostui lähes kokonaan maan jalkapalloa hallitsevien Spartan ja Slavian pelaajista. Se voitti ensimmäisessä ottelussaan Romanian 2–1. Hollantia pidettiin mahdollisena yllättäjäjoukkueena ennen kisoja, mutta se hävisi ensimmäisellä kierroksella Sveitsille 3–2. Ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa MM-kilpailujen kahdeksan parasta joukkuetta tulivat yksinomaan Euroopasta.
Puolivälierät thumb|right|Gianpiero Combi ja Ricardo Zamora ennen Italian ja Espanjan välisen ottelun alkua. Puolivälierissä yksi tasokkaimmista ottelupareista oli Itävallan ja Unkarin kohtaaminen. Entisen Itävalta-Unkarin perillismaat olivat kohdanneet toisensa perinteisesti vuosittain, viime vuosina itävaltalaiset olivat saaneet yliotteen. Unkari lähti otteluun vaihtamalla puolet edellisen ottelun kokoonpanostaan, mutta Itävalta hallitsi kuitenkin kamppailua ja johti puoliajalla 2–0. Unkari kavensi György Sárosin rangaistuspotkumaalilla. Pian tämän jälkeen Unkarin Imre Markos ajettiin ulos kentältä ja István Avar joutui jättämään pelin kesken loukkaannuttuaan. Itävalta pystyi puolustamaan 2–1 johtoaan vajaamiehistä Unkaria vastaan ottelun loppuun asti.
Tšekkoslovakia joutui omassa puolivälierässään tiukoille Sveitsiä vastaan. Tšekkoslovakian joukkue koostui nimekkäistä pelaajista, kirkkaimpina tähtinään muiden muassa Oldřich Nejedlý ja maalivahti František Plánička. Sveitsi siirtyi alussa ottelussa johtoon, mutta Tšekkoslovakia oli lopulta liian kova vastus Sveitsille. Ottelu ratkesi Nejedlýn voittomaaliin vasta alle kymmenen minuuttia ennen ottelun päättymistä. Saksa ja Ruotsi pelasivat oman puolivälieräottelunsa Milanossa rankkasateessa. Ensimmäiset maalit nähtiin 60. minuutin jälkeen, kun Saksan Karl Hohmann iski kolmessa minuutissa kaksi maalia. Ruotsi onnistui vielä kaventamaan ottelun loppulukemat 2–1:een, mutta Saksa eteni välieriin Tšekkoslovakiaa vastaan.