Kreikkalainen antologia (, joskus myös Anthologia Palatina) on kokoelma kreikkalaista runoutta, enimmäkseen epigrammeja, klassiselta ja bysanttilaiselta ajalta.
Historia
Vaikka Egyptistä on löydetty papyruksia, jotka sisältävät katkelmia runokokoelmista, kreikkalaisen runouden varhaisin varsinainen antologia oli Meleagros Gadaralaisen Anthologia. Se sisälsi runoja sekä häneltä itseltään että 46 muulta runoilijalta, mukaan lukien Arkhilokhos, Alkaios, Anakreon ja Simonides. Johdannossaan Meleagros kuvaa järjestäneensä runot teoksen nimen mukaisesti ikään kuin kukkaseppeleeksi. Sanasta ”antologia” on sittemmin tullut synonyymi kirjoituskokoelmille.
Meleagroksen antologia oli niin suosittu, että siihen tehtiin myöhemmin lisäyksiä. Filippos Thessalonikelaisen ja Agathiaan versioiden esipuheet ovat säilyneet osana antologiaa. Konstantinos Kefalos toimitti standardilaitoksen teksteistä (Palatine MS) 900-luvulla. Hän lisäsi uusia kokoelmia: Straton Sardislaisen 100-luvulla kokoamia homoeroottisia säkeitä, kirkoista löydettyjä kristillisiä epigrammeja, kokoelman Diogenianoksen kokoamia satiirisia ja humoristisia epigrammeja, Khristodoroksen kuvauksen bysanttilaisen Zeuksippoksen kylpylän gymnasionin patsaista sekä kokoelman piirtokirjoituksia kyzikoslaisesta temppelistä.
Maksimos Planudes toimitti myös laitoksen Kreikkalaisesta antologiasta. Hän sekä lisäsi joitakin runoja että poisti sopimattomina pitämiään kohtia. Hänen antologiansa oli pitkään ainoa, joka läntisessä Euroopassa tunnettiin. Ensimmäinen painettu laitos kokoelmasta ilmestyi vuonna 1494 Johannes Laskariksen toimittamana. Vuonna 1606 Claudius Salmasius löysi heidelbergiläisestä kirjastosta laajemman kokoelman, joka perustui Kefaloksen laitokseen. Tämä julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1776, kun R. F. P. Brunck sisällytti sen teokseensa Analecta veterum Poetarum Graecorum (1772–1776).
Ensimmäinen kriittinen laitos oli Friedrich Jacobsin tekemä (13 osaa, 1794–1803; uudistettu 1813–17). J. F. Dübnerin Didotin Bibliothecassa julkaistu laitos (1864–1872) sisälsi Antologia Palatinan, siihen kuulumattomat Planudeen antologian epigrammit, muista lähteistä kerättyjä osia sisältävän liitteen, latinankielisen suorasanaisen käännöksen sekä Hugo Grotiuksen runomittaisen latinankielisen käännöksen.
Sisältö pienoiskuva|upright=1.08|Van Boschin ja van Lennepin viisiosainen laitos Kreikkalaisesta antologiasta (1795-1822). Sisältää Hugo Grotiuksen latinankielisen tekstin Maksimos Planudeen antologiasta sekä Henri Estiennen (Henricus Stephanus) toimittaman vastaavan kreikankielisen tekstin.
Palatine MS., nykyisen tekstin arkkityyppi, on useiden eri aikoina eläneiden henkilöiden toimittama. Kokoelma on järjestetty seuraavasti (viitenä kirjana):
Kirja I 1. Kristilliset epigrammit 2. Khristodoros Thebalaisen kuvaus Zeuksippoksen kylpylän gymnasionin patsaista 3. Kyzikoksen epigrammit eli Kyzikoksen Apolloniksen temppelin epigrammit 4. Meleagroksen, Filippoksen ja Agathiaan esipuheet omiin kokoelmiinsa 5. Rakkausepigrammit 6. Votiivilahjaepigrammit Kirja II 7. Hautaepigrammit 8. Gregorios Nazianzilaisen epigrammit Kirja III 9 . Retorisesti korkealentoiset epigrammit Kirja IV 10. Eettiset, kehottavat ja varoittavat epigrammit 11. Satiiriset ja humoristiset epigrammit 12. Straton Sardislaisen Musa Puerilis Kirja V 13. Harvinaisissa runomitoissa kirjoitetut epigrammit 14. Aritmeettiset ongelmat, arvoitukset ja oraakkelinlausumat 15. Sekalaisia epigrammeja
Tyyli
Kreikkalaisen antologian epigrammit ovat peräisin pitkältä ajanjaksolta, ja ajan kuluessa niiden tyylissä on tapahtunut muutoksia. Tyylissä voidaan hahmottaa neljä kautta:
Klassinen kreikkalainen tyyli, jota edustaa luonteenomaisimmin Simonides Keoslainen (n. 556–469 eaa.). Hän kirjoitti suuren osan epitafeista eli hautapiirtokirjoituksista, jotka ovat peräisin persialaissotien ajalta. Tyyli on korutonta ja arvokasta ja äärimmäisen uskollista epigrammien alkuperäiselle hengelle. Tältä ajalta säilyneet epigrammit on yleensä osoitettu todella eläneille henkilöille; kertomukset, kuvitelmat ja kirjalliset harjoitukset ovat hyvin harvinaisia. Aleksandrialainen tyyli. Tuolloin epigrammeina kirjoitettiin myös anekdootteja, satiireja ja rakkausrunoja. Epitafeja ja votiivikirjoituksia omistettiin kuvitteellisille henkilöille. Tyyli rikastui. Tuon ajan epigrammin parhaisiin edustajiin kuuluu Leonidas Taraslainen (n. 300–250 eaa.), viimeisiin Antipatros Sidoslainen noin 140 vuotta myöhemmin. Toisaalta samoin Aleksandriassa toiminut Kallimakhos jäljitteli menestyksekkäästi Simonideen vanhempaa korutonta tyyliä. Roomalainen tyyli. Monet tyylin edustajat olivat kuitenkin kotoisin valtakunnan itäosista, muun muassa Meleagros Gadaralainen Syyriasta. Hänen epigramminsa ovat usein eroottisia, ja niiden kielikuvat muistuttavat paljossa Laulujen laulua. Muihin tyylin edustajiin kuuluvat epikurolainen Filodemos, Zonas, sekä Markos Argentarios. Rooman keisariajan myöhempinä aikoina kehittyi satiirinen tyyli, jota edustivat muun muassa Lukillios ja Lukianos. Se vastaa usein nykyistä käsitystä epigrammeista ja on mielenkiintoinen myös sikäli, että siinä latinankielinen kirjallisuus on vaikuttanut kreikankieliseen. Palladas oli viimeinen tiukasti ottaen klassisen epigrammin edustajista. Bysanttilainen tyyli, joka kehittyi huippuunsa keisari Justinianuksen hovissa. Epigrammit ovat pitkälti aiempaa jäljitteleviä, mutta sisältävät myös omaperäistä ainesta ja uutta rikasta kieltä. Tyyliä edustaa muun muassa Agathias.
Antologian runoilijoita
Adaios Agathias Agis Alfeos Mytilenaeus Ammianus Antipatros Sidonlainen Antipatros Thessalonikelainen Antifilos Anyte Tegealainen Apollonides Asklepiades Samoslainen Asklepiodotos Arkhias Markos Argentarios Demodokos Leroslainen Eratosthenes Erinna Filetas Samoslainen Filippos Thessalonikelainen Filodemos Glaukos Ateenalainen Glaukos Nikopolislainen Gregorios Nazianzilainen Herodikos Babylonlainen Kallimakhos Khristodoros Thebalainen Klaudios Ptolemaios Krinagoras Mytileneläinen Leonidas Taraslainen Lukianos Lukillios Meleagros Gadaralainen Mnasalkas Sikyonlainen Moskhos Myrinos Nikainetos Samoslainen Nikarkhos Nossis Lokrilainen Palladas Pamfilos Paulos Silentiarios Perses Thebalainen Platon (Epigrammit) Rhianos Rufinos Satyros (Satyros Thyillos) Simonides Keoslainen Straton Sardislainen Theokritos Thymokles Zonas
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Suomennoksia
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Aiheesta muualla
The Greek anthology. Käännös W. R. Paton. The Loeb Classical Library. 1916 Volume 1 Volume 2 Volume 3 Volume 4 Volume 5 The Greek Anthology Käännös W. R. Paton. The Loeb Classical Library. 1916 Select Epigrams from the Greek Anthology Toimittanut J. W. Mackail. Project Gutenberg
Luokka:Antiikin kreikankieliset kirjat Luokka:Antiikin kreikkalaiset runot Luokka:Antologiat Luokka:Runokokoelmat