Akseli Aapeli Saarisalo (vuoteen 1906 Österman; 22. kesäkuuta 1896 Rymättylä – 11. kesäkuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen arkeologi, kristillinen kirjailija, filosofian kunniatohtori 1964 ja teologian tohtori. Hän oli Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori vuosina 1935–1963.Otavan Iso Fokus, s. 3632. Saarisalo teki tutkimusmatkoja Palestiinaan, Israeliin, Egyptiin ja Mesopotamiaan. Hän oli myös Vartija-lehden päätoimittaja 1933–1941 ja Vapaan Evankeliumisäätiön hallituksessa ja kunniapuheenjohtajana.
Saarisaloa arvostetaan konservatiivisena teologina erityisesti herätysliikkeiden ja maallikoiden keskuudessa. Saarisalo kirjoitti usieta kirjoja muun maussa kirkollisista vaikuttajista ja Pyhästä maasta sekä Raamatun sanakirjan. Kotimaa nimesi Saarisalon 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Sukutaustaa Saarisalon serkkuja olivat kouluneuvos Toivo Lehtovaara ja Suomen ensimmäinen psykologian professori Arvo Lehtovaara.Saarisalo, s. 40. Hän oli äitinsä puolelta Haartmanien sukua, johon kuuluivat esimerkiksi Carl Daniel von Haartman ja Johan Haartman, joka tunnetaan Suomen lääketieteen isänä sekä Hedvig von Haartman, joka toi Pelastusarmeijan Suomeen.Saarisalo, s. 249
Lapsuus ja nuoruus Aapelin isä oli räätäli Kalle Österman Rymättylästä, Varsinais-Suomen saaristosta. Aapeli Österman syntyi kaksosena vuonna 1896. Toinen kaksosista kuoli jo syntyessään ja Aapelikin oli hyvin heikko ja sairaalloinen. Kun hän oli puolitoistavuotias, hänen äitinsä Aleksandra o.s. Lindberg kuoli 1898 Aini-siskon synnytykseen. Ennestään Aapelilla oli kaksi vanhempaa sisarta, Martta ja Rauha. Isä Kalle Akseli Österman, Saarisalo vuodesta 1906, (1864–1932) avioitui uudestaan, ja perheeseen syntyi vielä kuusi lasta: Katri, Raakeli, Martti, Esteri, Ruutti, Sylvi ja Toini. Kaikkiaan eloonjääneitä lapsia oli yksitoista. Aapeli joutui fyysisen heikkoutensa ja muun muassa keuhko- ja riisitautinsa takia viettämään varhaislapsuutensa sisätiloissa. Jo pienestä pitäen hän oli kuitenkin hyvin lukuhaluinen. Ensimmäisinä Aapelin lukemina kirjoina olivat kuvaraamattu ja Schellerin Tunnetko Pyhää maata. Niitä lukiessaan Aapeli alkoi kaivata seuduille, joista kirjat kertoivat.Saarisalo, s. 29–31 Aapelin ainoa harrastus olikin lukeminen, kun ulos ei päässyt. Kun hänet yhdeksänvuotiaana päästettiin kansakouluun, oli hän lukenut Uuden testamentin läpi kolme kertaa ja sen jälkeen koko Raamatun viidesti. Kun Aapelia ei kotona voitu ajatella ruumiillisen työn tekijäksi, päästettiin hänet vuonna 1907 oppikouluun Turun Suomalainen Klassilliseen Lyseoon.Saarisalo, s. 58. Vuonna 1915 hän valmistui ylioppilaaksi.Saarisalo, s. 67.
Opiskeluvuodet Vuosina 1915–1918 Saarisalo opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja suoritti silloisen teologisen ero- eli virkatutkinnon, joka oikeutti pappisvihkimykseen 1918. Sen ohessa Saarisalo suoritti myös filosofian kandidaatin tutkintoa vastaavan teologis-filosofisen tutkinnon, joka oikeutti jatkamaan kohti korkeampia opinahjoja teologisessa tiedekunnassa.Saarisalo, s. 75
Valmistuessaan yliopistosta Saarisalo oli vielä liian nuori pappisvihkimykseen, joten hänen oli anottava senaatilta lupa. Hän sai luvan, jonka allekirjoittaja senaatin puolesta oli E. N. Setälä. Toinen senaatin luvalla Suomessa pappisvihkimyksen saanut on Aleksi Lehtonen.Saarisalo, s. 76. Pappisvihkimyksen jälkeen arkkipiispa määräsi Saarisalon Tyrvään ylimääräiseksi papiksi ja kohta Hämeenkyröön. Koska Saarisalo ei ollut vielä suorittanut asepalvelusta, hän joutui kutsuntoihin, mutta häntä ei kelpuutettu armeijaan keuhkotautinsa takia. Tämän tiedon saatuaan Saarisalo halusi matkustaa Jerusalemiin. Hän sai arkkipiispa Johanssonin avustuksella Turun tuomiokapitulin papiston matkastipendin 2000 markkaa.Saarisalo, s. 78–79.
Monien vaikeuksien jälkeen Saarisalo saapui Englantiin keväällä 1919, josta hänen oli määrä jatkaa Gibraltarin kautta Palestiinaan, mutta suunnitelmat muuttuivat ja loppujen lopuksi aika Englannissa venyi puoleksitoista vuodeksi. Hän opiskeli Liverpoolissa arkeologiaa ja oli Lontoossa Skandinavian Merimieskirkon pappina puoli vuotta.Saarisalo, s. 81. Lontoossa ei ollut tuolloin vielä Suomen suurlähetystöä, oli vain konsulaatti, joten merimiespappina Saarisalo tapasi Lontoon kautta palaavia ennen sotia työhön lähteneitä ja uusia lähetyskentille matkaavia sekä monia muitakin Suomen merimieslähetysseuran asemalla käyneitä henkilöitä.Saarisalo, s. 83 Englannissa ollessaan Saarisalo suoritti myös Lontoon Livingstone Collegen vuoden pituisen lääkärikurssin, joka oli tarkoitettu trooppisiin maihin matkustaville lähetystyöntekijöille.Saarisalo, s. 87. Noin kaksi viikkoa kestäneen laivamatkan jälkeen elokuun lopussa 1920 Saarisalo saapui Palestiinaan, missä hän tunsi vähitellen tervehtyvänsä. Suomeen hän palasi vuoden 1920 lopulla.Saarisalo, s. 89–97.
Elämänvaiheita Saarisalo ja Anna Maria Frang vihittiin avioliittoon 23. maaliskuuta 1921 Tampereen tuomiokirkossa. Kihloihin he olivat menneet kirjeitse, kun Saarisalo oli ollut vielä Pyhän maan matkallaan. Anna Maria oli Jyväskylän seminaarista valmistunut kansakoulunopettaja. Häiden jälkeen hän jatkoi työtään Ikaalisissa. Saarisaloa pidättivät tehtävät Helsingissä.Saarisalo, s. 101–103 Hän valmisteli Suomen Merimieslähetysseuran johtajan Toivo Waltarin kanssa merimiesaseman perustamista Australiaan, jonne hänen oli tarkoitus lähteä vaimonsa kanssa. Yllättäen Waltari valitsi työhön toisen henkilön. Niin Saarisalo jäi Suomeen ja toimi vuodet 1921–1924 Vähänkyrön seurakunnassa Pohjanmaalla.Saarisalo, s. 105–106.
Vuonna 1920 Saarisalot matkustivat ensimmäisen kerran Pyhään maahan. Ennen toista matkaansa heidät ”erotettiin lähetystyöhön” Suomen Lähetysseuran vuosijuhlilla Helsingissä vuonna 1924.Saarilahti 1999, s. 184.
Poikavauva Sakari Kinneret syntyi 20. lokakuuta 1925. Toinen nimi Kinneret tuli siitä, että poika syntyi Kinneretin järven tuntumassa. Olosuhteet olivat vaikeat ja lapsi sairasteli. Tällöin perhe palasi Suomeen Helsinkiin. Saarisalo toimi Suomen Lähetysseuran matkapuhujana samalla yrittäen valmistella väitöskirjaansa, jonka takia hän matkusti joksikin aikaa Saksaan Leipzigiin talvella ja oli Lähetysseuran edustajana keväällä 1927 Varsovassa. Väitöskirja valmistui 7. toukokuuta 1927 ja tyttö, Sauramo eli Saura syntyi samana päivänä. Saarisalo väitteli teologian tohtoriksi.Saarisalo, s. 116–120.
Saarisalo oli vahvasti mukana silloisen Etelä-Espoon Yhteiskoulun (nykyinen Haukilahden koulu ja lukio) perustamisessa 1950-luvun alussa. Hän myi omistamansa Haukilahdessa sijainneen huvilan Espoon kaupungille suomenkielisen koulun perustamista varten. Saarisaloa Egyptissä esittävä maalaus on edelleen Haukilahden lukion historian luokan takaseinällä.Talli, s. 16-18.
Anna Maria kuoli vuonna 1957 ns. aasialaiseen influenssaan ja hänet haudattiin Sauramon, 21-vuotiaana kuolleen tyttären viereen. Saarisalo jäi leskeksi.Saarisalo, s. 126. Vuonna 1966 hän meni naimisiin Riitta Pätiälän kanssa (Riitta Pätiälä-Saarisalo). Riitta oli perinyt Bergvikin kartanon, joka sijaitsee nykyisen Salon alueella Hirsijärven rannalla. Siellä alettiin pitää erilaisia Raamattukursseja sekä Israel- ym. tapahtumia.
Kirjallinen tuotanto Saarisalo kirjoitti useita yleistajuisia teoksia Raamatun henkilöistä, Pyhästä maasta ja sen historiasta sekä kristillisistä vaikuttajista Suomessa. Suomenkieliset teokset ovat kansantajuisia ja useista niistä on otettu monia painoksia. Saarisalon ensimmäisiä kirjoja oli vuonna 1928 julkaistu lyhyt tutkielma Mooses lääkärinä. Vuonna 1928 Saarisalo kokosi teoksen Messiaskuningas.
Saarisalo toimitti ja kirjoitti monia Raamatun tietosanakirjoja, joista ensimmäinen oli Raamatun Tietokirjan I osa (1931). Saarisalon tunnetuimpia teoksia on Raamatun sanakirja (1. p. 1936), joka on koko Raamatun sanaston aakkosellinen selitysteos. Suomessa siitä on otettu seitsemän painosta ja julkaistu 2000-luvulla digitaalinen painos sekä CD. Teos julkaistiin myös ruotsin- ja norjankielisenä. Saarisalo oli myös toimittamassa 1970-luvun alussa ilmestynyttä kolmiosaista Isoa Raamatun tietosanakirjaa.
Saarisalo käänsi Uuden testamentin, Psalmit (Salmit) ja Jobin kirjan suomeksi pyrkien mielestään mahdollisimman suureen sanatarkkuuteen. Nämä kirjat kustansi Vapaa Evankeliumisäätiö. Pyhän maan muinaisuus -teoksen Saarisalo kirjoitti professori Arthur Hjeltin pyynnöstä kurssikirjaksi teologian opiskelijoille, kun aine kuului vielä pappien koulutukseen.
Saarisalo on kirjoittanut seuraavien henkilöiden elämäkerrat: Aurora Karamzin, Pietari Kurvinen, Lars Levi Laestadius, Martti Rautanen, Paavo Ruotsalainen, Aku Räty sekä ruotsalainen Carl Olof Rosenius.
Romaaneja Saarisalo on kirjoittanut kolme. Astarten uhri (1929) kertoo Kanaanin kulteista, nimenomaan hedelmällisyyden jumalatar Astarten siveettömistä kulteista. Yövartija (1964) on kertomus varhaisista siionisteista. Kirjassa on taustavoimanaan Pyhän maan romantiikka. Kolmas romaani: "Koska tulee aamu?" kertoi myös juutalaisista siionisteista.
Matkat 1920–1950-luvulla Lähi-itäänArto Pietiä Kustannus HD I matka 1920 II matka 1924–1926 III matka 1928 IV matka 1930–1932 V matka 1944 VI matka 1948–1949 VII matka 1953 VIII matka 1960–1961 Myöhempiä matkoja oli lukematon määrä vuodesta 1962 eteenpäin
Arkeologina
Jo opiskeluaikana Saarisalo kiinnostui Raamatun arkeologiasta sekä itämaisista kielistä ja alkoi suunnitella matkaa Pyhään maahan. Vuonna 1918 hän matkusti Englantiin, jossa hän jatkoi itämaisten kielten opiskelua ja opiskeli myös arkeologiaa. 1919–1920 hän työskenteli Lontoossa Suomen Merimieslähetyksen pappina.
Saarisalo lähti 1920 ensimmäiselle Lähi-idän matkalle Lontoosta laivalla. Ennen matkaa oli hänen entinen opettajansa professori Hjelt kehottanut häntä menemään Qumraniin, koska sieltä voisi luolien kätköistä löytyä arvokkaita käsikirjoituksia. Palestiinassa eivät englantilaiset hallintovirkamiehet kuitenkaan antaneet lupaa mennä sinne.Saarisalo, s. 97
Jo tuolloin Saarisalo teki ensimmäisenä maailmassa järjestelmällistä Pyhän maan rauniokumpujen keramiikka-arkeologiaa, jossa raunioalueen ikä voidaan päätellä ilman kaivauksiakin keramiikan sirpaleista. Hänestä tulikin kansainvälisesti kuuluisa 1920–1930-luvulla keramiikkasirpaleiden käyttämisestä ikämittareina. Tämä uusi tutkimusmenetelmä auttoi Saarisaloa sijoittamaan oikein Raamatussa mainitut muinaiset paikannimet, jotka oli katolisen kirkon tradition mukaisissa kartoissa merkitty väärille paikoille.
Vuonna 1924 hän lähti toiselle Pyhän maan matkalle Suomen Lähetysseuran edustajana ja keräsi aineistoa väitöskirjaansa varten Galileassa tunnetun arkeologin William Albrightin johdolla. Väitöskirjassa hän käsitteli Isaskarin ja Naftalin heimojen asuinalueiden rajoja Kaanaassa. Vuonna 1927 väitöskirja valmistui ja Saarisalosta tuli tohtori. Väitöskirja osoitti, että Joosuan kirjan maantieto on luotettava. Joosuan kirja kertoo Galilean alueen jaetun neljän sukukunnan alueiksi: Asserin, Sebulonin, Isaskarin ja Naftalin. Samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa "Galilean rauniomailta".
Galileassa retkeillessään hän tutustui druuseihin, joiden perimätietoa, paikannimiä ja kansanlauluja hän tallensi. Näistä hän laati teoksen "Songs of the Druzes" (1932). Hän retkeili myös muun muassa Arthur Hjeltin kanssa Siinailla, jossa he valokuvasivat Siinain Pyhän Katariinan luostarin arvokkaita vanhoja käsikirjoituksia. Saarisalo valokuvasi myös luostarissa säilytettäviä arabialaisia waqf-asiakirjoja, jotka esittivät islamilaisen maailman lahja- ja kauppakirjoja. Hän oli waqf-asiakirjojen ensimmäinen julkaisija maailmassa. Hän laati niitä käsittelevän teoksen "A Waqf-Document from Sinai" (1933).