Liberaalinationalismi on "ei-ksenofobista" nationalismia. Siihen sisältyvät vapaus, suvaitsevaisuus ja yksilön vapaudet. Varhaisina liberaalinationalisteina pidetään muun muassa Ernest Renania ja John Stuart Milliä.
Keskeinen sisältö Liberaalinationalismi perustuu kansalaisten yhteisiin arvoihin eikä esimerkiksi yhteiseen uskontoon tai etnisyyteen, kuten etnonationalismissa. Aatteella voidaan perustella kansojen yleismaailmallista itsemääräämisoikeutta sekä vapautta omaan maahansa.
Sen sijaan, että oma maa nostettaisiin muiden yläpuolelle, liberaalinationalismissa katsotaan kaikkien maiden olevan yhtä arvokkaita. Liberalismiin perinteisesti liitetty universalismi luo pohjan ja tarpeen rakentaa itsenäisten valtioiden välisiä ylikansallisia keskusteluareenoita, joilla väitellään yhteisesti sovituilla säännöillä sotimisen sijaan. Liberaalinationalistit ovatkin kannattaneet sellaisia instituutioita kuten Yhdistyneitä kansakuntia ja Euroopan unionia, joissa internationalismi ja nationalismi eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.
Liberaalinationalismin kritiikki tulee suurelta osin etnonationalisteilta, joiden mukaan aatteella ei ole muuta tarkoitusta, kuin vain kritisoida etnonationalismia.
Liberaalinationalistisia puolueita MaaPuolueLähdeMomentumSkotlannin kansallispuolueKeskustapuolueOrange Democratic MovementKansallispuolueEuroopan solidaarisuusDemokraattinen rintama Yhdysvaltojen republikaaninen puolue kannatti 1860-luvulla (ns. jälleenrakentamisen vuosikymmenellä) liberaalinationalistisia arvoja: sisällissodan jälkeen se halusi rakentaa USA:n, jossa kansalaisuus perustuisi rodun sijaan lojaliteettiin tasavaltaa kohtaan, eli myös afroamerikalaisilla tulisi olla mahdollisuus tuntea itsensä amerikkalaisiksi..
Katso myös Kansallisliberalismi
Lähteet
Aiheesta muualla Tuomas Nevanlinna, Nationalismin kriisi, Voima 2/2017 s. 30–31 Luokka:Nationalismi *