Pentti Valdemar Niinivuori (27. elokuuta 1931 Forssa – 5. heinäkuuta 1988 Forssa) oli suomalainen nyrkkeilijä.Siukonen, s. 220
"Isi" Niinivuori edusti Suomea kaksissa olympialaisissa. Helsingissä 1952 hän hävisi 57-kiloisten sarjassa ensimmäisessä ottelussaan Italian Sergio Caprarille pistein 1–2 Lounasheimo, s. 746 ja Melbournessa 1956 60-kiloisten sarjassa ensimmäisellä kierroksella Puolan Zygmunt Milewskille pistein 0–3.Lounasheimo, s. 747
Niinivuori saavutti vuonna 1953 Varsovan EM-kilpailuissa pronssia 60 kilogramman sarjassa. Hän voitti jugoslavialaisen Stefanovicin pistein 2–1 ja tyrmäsi kolmannessa erässä italialaisen Giacomo di Jasion. Välierissä hän hävisi unkarilaiselle István Juhászille pistein 0–3.Lounasheimo, s. 769 Samana vuonna Niinivuori oli Euroopan edustaja USA–Eurooppa-ottelussa, jossa Eurooppaa edustivat Neuvostoliiton johtaman blokin ulkopuoliset eurooppalaisnyrkkeilijät. Ottelut käytiin kesäkuussa 1953 Chicagossa ja St. Louisissa, ja niissä Niinivuori otti molemmissa otteluissa pistevoitot. Vuoden 1955 EM-kilpailuihin Niinivuori ei päässyt liittoriitojen vuoksi. Vuonna 1957 Prahan EM-kilpailuissa hän voitti 63,5-kiloisten ensimmäisellä kierroksella bulgarialaisen Alex Mitzevin pistein 3–0, mutta hävisi toisessa ottelussaan brittiläiselle David Stonelle pistein 0–3.Lounasheimo, s. 770
Vuonna 1955 Niinivuori voitti Pohjoismaiden mestaruuden. Vuoden 1957 PM-kisoissa hän saavutti hopeaa ja vuonna 1959 pronssia.
Seuratasolla Niinivuori edusti Forssan Alkua. Hän voitti Suomen mestaruuden 60 kilogramman sarjassa vuosina 1953–1955 sekä 67-kiloisissa vuonna 1959. Hän voitti kahdeksan TUL:n mestaruutta vuosina 1951–1958.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset nyrkkeilijät Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet