Glargiini-insuliini on pitkävaikutteinen biosynteettinen ihmisinsuliinijohdos, jota käytetään diabeteksen hoitoon kerran päivässä pistettävänä perusinsuliinina. Sen vaikutus kestää noin vuorokauden melko tasaisena. Sitä käyttää 40 000 suomalaista noin 100 000:sta insuliinivalmisteiden käyttäjästä. Sen kauppanimiä ovat Lantus ja Optisulin.
Glargiini tuli Suomessa käyttöön vuonna 2003. Sitä ennen se oli vuodesta 2000 käytössä erikoisluvalla. Ykköstyypin diabeteksen hoidossa se on kokonaan korvattava, kakkostyypillä peruskorvattava.
Tyypin 1 diabeteksessa sillä on todettu saavutettavan parempi tasapaino vähemmillä hypoglykemioilla kuin NPH-insuliineilla. Kakkostyypin diabeetikoista glargiinin käyttäjillä on hypoglykemioita vähän vähemmän verrattuna NPH-insuliinin käyttäjiin. Glargiinista ei ole hyötyä niille tyypin 2 diabeetikoille, joilla glukoositasapaino on hyvä ja hypoglykemiakohtauksia NPH-insuliinilla hyvin vähän. Kerran päivässä pistettävänä sitä pidetään kuitenkin kätevämpänä kuin NPH-insuliinia. Se on NPH-insuliinia kalliimpaa, ja siitä ei ole turvallisuuden kannalta pitkän aikavälin kokemusta. NICE ei suosita glargiini-insuliinia tyypin 2 diabeetikoille rutiinikäyttöön. Glargiinia käytettäessä tarvitaan jokaiselle aterialle ja myös isommille välipaloille lyhytvaikutteinen ateriainsuliiniannos.
Euroopan lääkevirasto EMEA tutkii glargiinin epäiltyä yhteyttä syöpäriskiin.
Glargiini-insuliinin kemiallinen kaava on C267H404N72O78S6, moolimassa 6062,89 g/mol, CAS-numero 160337-95-1 ja ATC-koodi A10AE04.
Lähteet
Aiheesta muualla Artikkeleita glargiinista, Suomen lääkärilehti PubChem: Glargine DrugBank: Insulin Glargine Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Insulin glargine
Luokka:Diabeteslääkkeet