thumb|Tukholman kaupungintalo Södermalmilta nähtynä. pienoiskuva|Tukholman kaupungintalo nähtynä Riddarholmenilta.Tukholman kaupungintalo on yksi Tukholman tunnetuimmista rakennuksista. Se sijaitsee Kungsholmenin saaren itäisessä kärjessä, Mälarenin rannalla. Arkkitehti Ragnar Östbergin suunnittelema kansallisromanttista tyyliä edustava kaupungintalo on valmistunut vuonna 1923. Rakennus tunnetaan kansainvälisesti vuosittaista Nobel-palkintojen jakamista seuraavan juhlaillallisen järjestämispaikkana. pienoiskuva|Kultainen sali ja Mälarenin kuningatar seinämosaiikki, taiteilija Einar Forseth, valmistunut 1921–1923. Kaupungintalosta järjestettiin vuonna 1903 suunnittelukilpailu. Talo oli määrä rakentaa entisen Eldkvarn-höyrymyllyn paikalle ja siihen oli tarkoitus sijoittaa sekä Tukholman kaupungin hallinto että raastuvanoikeus. Raatihuone ja raastuvanoikeus rakennettiin kuitenkin Scheelegatanille Poliisitalon viereen Kungsholmenille vuonna 1915. Kilpailun voitti arkkitehti Ragnar Östberg yksilöllisellä suunnitelmallaan, joka tähtäsi paljon korkeammalle kuin vain sopivien tilojen tarjoamiseen hallintoelimille eli on uniikki kokonaistaideteos. Talo rakennettiin vuosina 1911–1923. Talo vihittiin käyttöön 12 vuoden rakentamisen jälkeen juhannusaattona 23. kesäkuuta 1923, jota pidetään Kustaa Vaasan Tukholmaan saapumisen 400-vuotisjuhlan muistopäivänä.
Osa rakennuksesta on varattu kaupunginjohdon kokous- ja edustustiloiksi, osa kaupunginhallinnon toimistokäyttöön. Kaupungintalolla on kaksi sisäpihaa, joista toisesta on kattamalla saatu rakennuksen keskustila, niin sanottu Sininen sali eli Blå hallen.Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 247. Norstedts, Tukholma 2012.
Ragnar Östbergin kerrotaan saaneen inspiraatiota Venetsiassa sijaitsevien Dogen palatsin ja Pyhän Markuksen basilikan kellotornin massoittelusta ja rannanpuoleisista holvikäytävistä. Kaupungintalon ulko- ja sisätiloissa näkyy myös vaikutteita muun muassa Italian renessanssista, pohjoismaisesta gotiikasta ja islamilaisesta taiteesta; Östberg yhdisti nämä elementit omaleimaiseksi tyyliksi, jossa keskeisessä roolissa oli Tukholman keskiaikaisen Tre Knonor -linnan tiilen mittojen mukaan valmistettu tummanpunainen tiili. Arkkitehdin luomuksen toteuttamiseen käytettiin hieman yli miljoona käsin lyötyä tiiltä ja lähes seitsemän miljoonaa koneellisesti valmistettua tiiltä. Kaupungintalon rakennusprojektia on kuvailtu Ruotsin viimeiseksi ”aidoksi” bauhütte eli rakennustyöhuonekunnaksi, ja rakennusta pidetään yhtenä maan merkittävimmistä kansallisromanttisen arkkitehtuurin edustajista.thumb|Vuoden 2005 Nobel-illalliset kaupungintalon pääsalissa eli Blå hallenissa. Tanssiaiset pidetään Kultaisessa salissa, jonne pääsee suurta portaikkoa pitkin.
Sen kuuluisimpia tiloja ovat Blå hallen (Sininen sali) Kultainen sali ja Prinssin galleria. Taiteelliseen koristeluun palkattiin suuri joukko taiteilijoita ja suunnittelijoita, kuten kuvanveistäjät veljekset Aron ja Gustaf Sandberg, Carl Eldh, Christian Eriksson, taidemaalaritprinssi Eugen, Axel Törneman, Einar Forseth, Axel Wallert ja sisustusarkkitehti Carl Malmsten. Tukholman kaupungintalosta tuli Östbergin mestariteos, ja vihkiäisten jälkeen yleisö ja Östbergin arkkitehtikollegat ottivat rakennuksen vastaan suosionosoituksin varsinkin ulkomailla, mutta rakennuksen arkkitehtuuria kritisoitiin myös vanhentuneesta 1890-luvun tyylistä.
Tukholman kaupungintalo on Tukholman kunnan hallinnon ja johtamisen keskus; siellä kokoontuu Tukholman kaupunginvaltuusto ja kaupunginvaltuutetut työskentelevät. Tukholman kaupungintalo on tullut kuuluisaksi muun muassa vuosittaisen Nobel-palkinto illallisten näyttämönä. Tukholman kaupungintalo on ollut osa Ruotsin kulttuurikaanonia vuodesta 2025 lähtien. Täällä järjestettiin pääministeri Olof Palmen hautajaistilaisuus 15. maaliskuuta 1986. Poliitikko Anna Lindhin muistotilaisuus pidettiin 19. syyskuuta 2003. Tilaisuus alkoi Eva Dahlgrenin esittämällä kappaleella ”Ängeln i rummet”.Talossa sijaitsee toimistohuoneita, kokoussaleja, muun muassa kaupunginvaltuuston kokoussali ja suurempia juhlasaleja. Kuuluisin juhlasaleista on Blå hallen (Sininen sali), jossa tarjoillaan muun muassa Nobel-palkinnon jakotilaisuuden jälkeinen juhla-ateria. Sali ei tosin ole sininen eli rapattu ja maalattu symboloimaan veden läheisyyttä kuten alkuperäisissä suunnitelmissa, Östberg muutti mielensä, kun näki punatiilestä muuratut seinät. pienoiskuva|Tukholman kaupungintalon 1. krs pohjapiirros. pienoiskuva|Blå hallen eli Sininen sali. pienoiskuva|Blå hallen urkulehteri. pienoiskuva|Valtuustosali, puisen palkkikaton maalaus Filip Månsson 1921–1922. Kaupungintalon 106 metriä korkean tornin huipulla on Ruotsin kansallinen heraldinen symboli, kolme kruunua. Torni itsessään kuuluu Tukholman tärkeimpiin maamerkkeihin ja symboleihin. Tornin näköalaosaa kutsutaan kuparitorniksi ja tornin parveke sijaitsee 73 metriä merenpinnan yläpuolella. Neljä kuparipäällystettyä pyhimyspatsasta katsoo kohti seurakuntiaan: Pyhä Eerik, Pyhä Klaara, Maria Magdaleena ja Pyhä Nikolaus.
Rakennuksen suunnittelu ja rakentaminen Joulukuussa 1903 julistettiin arkkitehtuurikilpailu ruotsalaisille arkkitehdeille. Osallistujien joukossa olivat Ragnar Östberg, Carl Westman, Ivar Tengbom, Ernst Torulf ja Carl Bergsten. Kilpailu järjestettiin kahdessa vaiheessa, joista kuusi parasta eteni toiseen palkintoon. Kaksi kilpailuehdotusta kilpaili toisiaan vastaan, Ragnar Östbergin Mälardrott ja Carl Westmanin Hörn. Östbergin Mälardrott ehdotuksessa oli graniittijulkisivut, kun taas Westmanin Hörnin materiaalin oli tarkoitus olla tiili. Kilpailun voitti Östbergin ehdotus ja Carl Westman sai suunnitella vuonna 1908 Tukholman raatihuoneen.
Vaikka Östbergillä oli kokonaisvastuu kaupungintalon rakentamisesta ja hän laati yksityiskohtaiset luonnokset, hänellä oli useita yhteistyökumppaneita, jotka suunnittelivat ja piirsivät osia rakennuksesta. Hyvin varhaisessa vaiheessa hän palkkasi arkkitehti Elis Benckertin, joka kuitenkin teki itsemurhan uudenvuodenaattona 1912. Vain muutamia yksittäisiä piirustuksia on signeerattu tai päivätty, joten on lähes mahdotonta jälkikäteen rekonstruoida kuka piirsi mitäkin. Tiedetään, että Birger Borgström työskenteli muun muassa Valtuustosalin parissa, Sven Markelius piirsi Kuutornin, David Dahl ja Ernst Hawerman piirsivät osia Blå hallenista. Arkkitehti Melchior Wernstedt oli yksin vastuussa kaupungintalon kellarin suunnittelusta. Muita yhteistyökumppaneita olivat Evert Milles (kuvanveistäjä Carl Millesin veli) ja Ernst Spolén sekä Georg Eliassen ja Georg Jens Greve, molemmat Norjasta. Vuosina 1914–1920 Olof Lundgren osallistui Tukholman kaupungintalon suunnitteluun, jossa hän suunnitteli muun muassa Blå hallenin marmorilattian, osia De hundrades holvista ja pohjoisportaalin portit.
Saviperäisen tontin paalutuksen suunnittelu aloitettiin vuonna 1912 ja se valmistui kesällä 1913. Vuonna 1913 Ragnar Östberg esitteli ensimmäiset täysin kehitellyt piirustukset mittakaavassa 1:200 kaupungintalon suunnittelua varten. Rakennustiilien toimitus Lina tiilitehtaalta Södertäljestä alkoi vuonna 1914 ja rakennus oli harjakorkeudessa vuonna 1916. Projekti oli kuitenkin kaukana valmiista ja jatkui aina vuoteen 1923 asti. Pitkään rakennusaikaan vaikuttivat arkkitehti Östbergin tekemät jatkuvat muutokset, mutta myös ensimmäinen maailmansota viivästyneine tai olemattomine tiilitoimituksineen ja suuri materiaalipula. Lisäksi rakennustyömaalla oli useita lakkoja, esimerkiksi betonityöläiset menivät lakkoon vuonna 1917 ja kirvesmiehet vuonna 1919. Viimeiseksi jäi massiivinen kellotorni, jonka huippu oli Östbergille suurin ongelma, sen muotoa ja rakennetta kehiteltiin vuosina 1917–1919. Kolmella kruunulla varustetun torninhuipun oli tarkoitettu tekemään selväksi se, että kaupungintalo ei ollut vain Tukholman, vaan koko kuningaskunnan asia. Kolme kullattua kruunua ovat kohti Tukholman kuninkaanlinnaa ja niiden halkaisija on 2,2 metriä. Koko huippukoristeen leveys on 8 metriä.pienoiskuva|Prinssin galleria, parilliset pylväät diabaasia ja marmoria, seinäfreskot Prinssi Eugen, 1917–1923. pienoiskuva|Tukholman kaupungintalon kellotornin huippu, ylinnä kullatut Kolme kruunua, alla parveke eli altaani, jonka ulkokulmissa ovat kuparipäällysteiset pyhimyspatsaat Pyhä Eerik, Pyhä Klaara, Maria Magdaleena ja Pyhä Nikolaus. Lukuisista veistoksista ja reliefeistä koostuvan taiteellisen koristelun toteuttivat veljekset Aron ja Gustaf Sandberg sekä Carl Eldh, Christian Eriksson, J.A.G. Acke ja Ansgar Almquist, muiden muassa. Seinä- ja kattomaalaukset toteuttivat prinssi Eugen, Axel Törneman, Axel Wallert ja Filip Månsson. Kultaisen salin kultamosaiikin valmisti saksalainen mosaiikkiyritys Puhl & Wagner Berliinissä Einar Forsethin luonnosten ja Ragnar Östbergin idean pohjalta. Huonekalu- ja sisustussuunnittelun toteuttivat Carl Malmsten, Sidney Gibson ja Ernst Spolén, ja myös arkkitehti Östberg suunnitteli itse joitakin huonekaluja. Tekstiilit suunnitteli ja kutoi tekstiilitaiteilija Maja Sjöström. keski|pienoiskuva|700x700px|Kaupungintalon lopullinen pohjapiirustus 1916.
Julkisivut
Ulkopuoli
Sisätiloja
Kaupungintalo Tukholman kaupunkikuvassa
Puisto ja taideteokset pienoiskuva|Kaupungintalon puiston barokkityylinen puutarha. Rakennuksen eteläpuolella sijaitsee Riddarfjärden lahteen rajoittuva Ragnar Östbergin suunnittelema puutarha Stadhusparken. Se on jaettu useaan osaan. Lännessä on Wallenbergin piha, joka on omistettu pankkiirille, joka lahjoitti suuria summia rakennushankkeelle. Muurin kivet ovat peräisin Wallenbergin omasta palatsista. Muurin keskellä on pieni suihkulähde Wallenbergin lähde, jonka veistoksen on tehnyt Gustav Sandberg. Siihen kuuluu barokkipuutarha-arkkitehtuurin inspiroima, isopuksipuun pensaista leikattu alue.
Puiston keskellä on kivetty ristikkokuvio neliöidyn nurmikon ympärillä. Niitä koristavat kaksi suihkulähdettä. Puiston itäosassa on niin kutsuttu Birgerskansen, jossa on Birger-jaarlin kenotafi. pienoiskuva|Toinen näkinkengän muotoisista suihkulähteistä. Puistossa, rakennuksen nisseissä eli seinäkomeroissa ja katoilla on useita veistoksia. Kolme Carl Eldhsin naturalistista veistosta Kertoja, Runoilija ja Taidemaalari (1923) on omistettu August Strindbergille, Gustaf Frödingille ja Ernst Josephsonille. Osa tukholmalaisista koki nämä veistokset loukkaavina niiden alastomuuden takia, mutta valitukset hiljenivät nopeasti kuvattujen kuoltua.
Alueen kaakkoisosaa hallitsee Christian Erikssonin tekemä Engelbrektin patsas (1932). Veistos seisoo noin 20 metriä korkean pylvään päällä katsoen kohti Riddarholmenia. Se esittää lippua kantavaa kapinajohtaja Engelbrekt Engelbrektinpoikaa. Pylvään ja sen kapiteelin suunnitteli Ragnar Östberg jo vuonna 1901 ja veisti Aron Sandberg. Jalustassa on neljä sotakypäriin sonnustautunutta sotasankaria, jotka veisti myös Sandberg.
pienoiskuva|Broderi parterr eli muotoon leikattu pensasaita-terassi, näkymä itään. Pyhä Yrjö ja lohikäärme Kaupungintalon pohjoisen julkisivun tornin yläosassa Neitsyttornissa on veistos, joka esittää tarua Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä sekä niiden alapuolella olevaa Prinsessaa. Keskiaikaisen gotiikan kuvanveiston inspiroiman veistosryhmän tekijä on kuvanveistäjä Christian Eriksson. pienoiskuva|Birger-jaarlin kenotafi eli muistohauta, kuvanveistäjä Gustaf Sandberg 1920-luvun alku.
Birger-jaarlin kenotafi Tukholman kaupungintalossa on paljon yksityiskohtia, jotka liittyvät symbolistisesti Tukholman varhaiseen historiaan. Huomattavaa on Birger-jaarliin, Tukholman perustajaan liittyvä symboliikka. Arkkitehti Ragnar Östberg halusi luoda Folkunga-sukuun liittyvän monumentin sarkofagina, ja kuvitteellisen hautamonumentin, joka hallitsee Bisgerskansenia Kaupungintalon itätornin alaosassa. Birgerskansen ja Birger-jaarlin monumentti oli ollut Östbergin piirustuksissa jo vuonna 1915.