Heino Viljam Rautio (2. helmikuuta 1889 Ylivieska – 17. lokakuuta 1938 Neuvostoliitto) oli pedagogi ja venäjän/neuvostoliitonsuomalainen kulttuurivaikuttaja.
Heino Rautio syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän opiskeli Turun kauppaopistossa ja valmistui opettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1915. Sen jälkeen Rautio toimi Haapajärven Ylipään kansakoulussa Suomen sisällissotaan, vuoteen 1918 saakka. Opettajana toimiessaan hän avusti sanomalehti Kansan Tahtoa, minkä takia valkoiset vangitsivat Raution sodan aikana ja veivät ensin Haapaveden ja sitten Kokkolan vankileirille. Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet menettämään virkansa ja kansalaisluottamuksensa. Hieman ennen sotaa Raution puoliso Tyyne, o.s. Maarala oli kuollut espanjantautiin.
Vankileiriltä päästyään Rautio toipui vanhempiensa luona Alavieskassa. Hän hakeutui töihin Kajaanin osuuskauppaan toimien sen tarkastajana. Rautio osallistui Suomessa laittoman, Venäjällä perustetun Suomen kommunistisen puolueen toiminnan alkuvaiheisiin ja solmi avioliiton Ksenja (Ninni) Marjamaan kanssa.
Rautio siirtyi Venäjälle vuonna 1919 ja seuraavana vuonna hänestä tuli Venäjän kommunistisen puolueen (bolsevikkien) jäsen. Rautio nimitettiin Petroskoihin perustetun Karjalan työkommuunin suomenkielisen opettajaopiston johtajaksi vuonna 1921. Hänestä tuli Kustannusliike Kirjan Petroskoin osaston johtaja vuonna 1931. Rautio kirjoitti artikkeleita ja esseitä sekä runoja. Hänen kirjansa Suomenkielen runtelijoita vastaan! herätti ilmestyessään suurta kohua. Kirjassaan Rautio asettui vastustamaan Neuvostoliitossa ehdotettua suomen kielen ”vallankumouksellista uudistamista” ja vaati sen kehittämistä puhdaskielisyyden pohjalta. Kirjan saamassa kritiikissä hänen todettiin horjahtaneen ”suomalaisen nationalismin harhapoluille”. Myöhemmin teosta käytettiin Rautioon kohdistettujen poliittisten syytösten perusteena.
Karjalan autonomisen neuvostotasavallan suomalaisjohdon syrjäyttämisen jälkeen Rautio vangittiin loppuvuonna 1935 ja näytösoikeudenkäynnissä tuomittiin vakoilusta viideksi vuodeksi vankeuteen. Hänet pidätettiin uudelleen vankileiriltä kesällä 1937, tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin. Rautio todettiin syyttömäksi vuonna 1970.
Kirjailija Urho Ruhasen mukaan ”Heino Raution ansiot Karjalan yhteiskuntaelämässä, koululaitoksen ja yleensä kulttuurin kehittäjänä olivat arvaamattomat. Vaikka Rautio ei ollutkaan korkeissa puolueviroissa, oli hänen antinsa ja merkityksensä Karjalalle paljon suurempi kuin monien puoluejohtajien.”
Teoksia Suomenkielen runtelijoita vastaan. Petroskoi: Valtion kustannusliike Kirja, 1932.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjasto Virma: Heino Rautio
Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Neuvostoliittolaiset henkilöt Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Suomalaiset teloitetut Luokka:Vuonna 1889 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet