pienois|pysty|Satelliittikuva Peipsijärvestä. pienois|pysty|Tyrskyävä Peipsi Kallasten punaisen hiekkakiven törmältä kuvattuna. pienoiskuva|Kuumajärvi Laaksaaresta nähtynä. pienois|Multikopterivideo Rannapungerjan majakasta. Peipsijärvi (; tai Пско́вско-Чу́дское о́зеро, Pskovsko-Tšudskoje ozero) on Narvanjoen vesistöalueeseen kuuluva järvi Viron ja Venäjän rajalla. Sen vesipinta-ala on , mutta pinta-alan arvo riippuu vedenpinnan korkeudesta. Peipsijärvi on Viron ja Baltian suurin, Venäjän seitsemänneksi suurin ja Euroopan viidenneksi suurin järvi.Pskovsko-Tšudskoje ozero, s. 7–9.
Järven ja järvenosien nimityksiä
Peipsijärvellä on useita nimityksiä, jotka liittyvät järveen kokonaisuutena tai järven eri osiin. Niistä tärkeimmät ovat venäläisten ja virolaisten käyttämät nimitykset. He jakavat järven kolmeen järvenosaan. Järven eteläosa muodostaa pyöreähkön järvialtaan, jota kutsutaan Pihkovanjärveksi (, ). Sen pohjoispuolella sijaitsee kapea järvenosa, joka on pikemminkin salmi kuin oma järvenosansa. Sen luonne poikkeaa suuresti pohjois- ja eteläosasta ja sitä kutsutaan Kuumajärveksi (vir. Lämmijärv, ven. Тёплое озеро, Tjoploje ozero). Molemmat paikalliset nimet viittaavat veden lämpimyyteen. Pohjoista järvenosaa kutsutaan varsinaiseksi Peipsijärveksi tai pelkästään Peipsiksi (vir. Peipsi järv, Peipsi, Suurjärv, Külmjärv, ven. Чудское озеро, Tšudskoje ozero). Venäläinen nimitys viittaa historiallisina aikoina sen rannoilla asuneisiin tšuudeihin. Venäläiset ja virolaiset viittaavat järvikokonaisuuteen käyttämällä siitä kaksoisnimeä Peipsi-Pihkva järv ja Tšudsko-Pskovskoje ozero (Чу́дско-Пско́вское о́зеро) tai myös Pskovsko-Tšudskoje ozero (Пско́вско-Чудско́е о́зеро). Suomen kieleen ei ole vakiintunut yleisestä käytäntöä pohjoisosan nimeksi. Siksi tässä artikkelissa käytetään virolaista tapaa kutsua pohjoisosaa Peipsin suurjärveksi tai vain Suurjärveksi (vir. Peipsi Suurjärv).
Maantietoa Yleistä
Peipsijärvi sijaitsee Itä-Euroopan tasangolla viimeisen jääkauden mannerjäätikön muovaamassa painaumassa. Kallioperä on hiekkakiveä, jossa on kiviaineksen joukossa kalkkikiveä. Mannerjäätikkö on hionut pehmeään hiekkakiveen tasaisen ja loivapiirteisen painauman, joka aiheuttaa matalalle järvelle loivat ja tasaiset rannat. Sulavan mannerjäätikön reunan alta on purkautunut sulamisvesien mukana paljon hiekkaa, jota näkee järven rannikolla suuria määriä. Myös järvenselkien pohjassa on paljon hiekkaa.
Järven keskellä ja Narvanjoen syvänneurassa kulkee kaksi kolmasosa Venäjään ja Viron välisestä 333,8 kilometriä pitkästä valtionrajasta. Peipsijärven läntisestä puolesta kuuluu Virolle ja loput Venäjälle. Pihkovanjärvestä kuuluu Virolle vain 10 km² sen luoteisosasta Värskan lahden ympäristössä. Valtioiden välinen rajalinja puolittaa Kuumajärven, jolloin molemmille valtioille jää järvenosasta 118 km². Suurjärven rajalinja kulkee etelässä keskellä järven pohjois-etelä-linjaa, mutta keskellä Suurjärven pohjoisosaa se kääntyy suoraan Narvanjoen niskalle. Raja seuraa tämän jälkeen Narvanjoen syvänneuraa kohti pohjoista. Suurjärvestä jää Virolle ja Venäjälle . Järven itä- ja etelärannat ovat Pihkovan aluetta. Suurjärven itäranta ja Kuumajärven koillisosat ovat Outovan piiriä. Siitä etelään päin kuuluu Pihkovan piirille. Pihkovanjärven länsirannat kuuluvat Petserin piirille. Viron puolella rannat jakautuvat neljälle maakunnalle. Pohjoisrannat ovat Itä-Virumaata, pieni osuus Suurjärven luoteisrantoja ovat Jõgevamaata, sen eteläpuolella on Tartumaan pitkä osuus ja lopuksi Kuumajärven länsiranta kuuluu Põlvamaalle.
Järven koko
Peipsijärven 152 kilometriä pitkä vesialue on pohjois-etelä-suuntainen. Järven suurin leveys 47 kilometriä löytyy järven pohjoispäästä ja järven keskileveydeksi on saatu 23 kilometriä. Järven rantaviivan pituus on keskivedenkorkeudella 520 kilometriä. Järven pinta-alaksi ilmoitetaan usein vuonna 1977 julkaistu arvo 3 555 km² (keskivedenkorkeuden ollessa 30,0 metriä mpy.). Nykyään käytetään myös arvoja ja , jotka saadaan hieman eri vedenkorkeuksilla. Virolaisten viranomaisten mukaan Suurjärven pinta-ala on 2 611 km², Pihkovanjärven 708 km² ja Kuumajärven 236 km². Venäläisten mukaan Suurjärvi on , Pihkovanjärvi 709 km² ja Kuumajärvi 236 km².
Järven keskisyvyydeksi ilmoitetaan usein kahta lukua 8,0 metriä tai 8,3 metriä, mutta se on Suurjärven keskisyvyys. Oikea arvo on 7,1 metriä. Syy ilmeiseen virheeseen johtuu nimityksestä; pohjoisosaa kutsutaan usein nimellä Peipsi. Peipsijärven tilavuudeksi ilmoitetaan 25,07 kuutiokilometriä (km³) ja 25,1 km³. Virolaisten viranomaisten mukaan Suurjärven tilavuus on 21,9 km³ tai 21,79 km³ , Pihkovanjärven 2,68 km³ ja Kuumajärven 0,6 km³ . Narvanjoen vuosittainen virtaama on 12,6 km³ , joten vuodessa vaihtuu noin puolet järven vedestä. Veden viipymäksi voidaan siksi ilmoittaa noin kaksi vuotta.
Järven pohja
Kolmekymmentä metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevan Peipsijärven keskisyvyys on 7,1 metriä ja suurin syvyys 15,3 metriä. Järven pohja muodostuu kallioperästä, jonka paksuus vaihtelee 45–50 kilometriin. Sen ylimmät kerrostumat muodostuivat devonkaudella (416–360 miljoonaa vuotta sitten) ja ne ovat kalkkipitoista hiekkakiveä ja hiekkakivikerros on 300–600 metriä paksu. Jääkaudella mannerjäätiköt ovat kuluttaneet pehmeään kallioon loivapiirteisen järveä leveämmän uran, joka paljastui viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön alta varsin tasaiseksi kuluneena. Kalliopinta alkoi vasta silloin peittyä hiekalla, moreenilla ja kivillä, jotka jäivät sulavasta mannerjäätiköstä jälkeen. Paikalle kerääntyi vettä, joka muodosti mannerjäätikön reunaa vasten jääjärven. Ympäristöstä järveen laskeneet joet toivat veden mukana lietettä ja savea, jotka laskeutuivat järven pohjaan sedimentiksi. Vapautuminen mannerjäästä ja sedimenttien kerääntyminen järven pohjalle on jatkunut vasta , joten sedimenttipatja on geologisesti ohut. Hiekka ja moreenikerrosta on tavallisesti yhdestä kahteen metriä ja se on vain harvoin yli kymmenen metriä paksu. Se koostuu savesta, hiekasta ja siltistä sekä orgaanisesta mudasta, jota voi esiintyä Suurjärvellä 40 prosenttia (%), Kuumajärvellä 85 % ja Pihkovanjärvellä 35 % sedimentin aineksesta.
Järvi on syvin sen pohjoispäässä ja matalin Kuumajärvellä. Maankohoaminen on alueella hidasta, mutta samalla se on epätasaista. Järven pohjoispää kohoaa edelleen nopeammin kuin sen eteläpää. Tämän seurauksena järvi laajenee siihen suuntaan, mutta syveneekö se samalla, riippuu voimakkaasti sedimentaation nopeudesta.
Saaret
Peipsijärvi on melko saareton, sillä isompia saaria on 35 ja niiden yhteinen pinta-ala on vain 29,7 km². Muutamaa saarta lukuun ottamatta kaikki saaret sijaitsevat rannikoiden tuntumassa. Ne ovat yleensä matalia saaria, jotka peittyvät osittain veteen vedenpinnan korkeuden noustessa. Viisi saarta on asuttua . Suurin saari on Venäjälle kuuluva Kolpino (Колпино, 11,1 km²), toiseksi suurin Virolle kuuluva Piirissaar (7,5 km²) ja kolmantena on venäläinen Kamenka (Каменка, 4,0 km²). Piirissaar sijaitsee Suurjärven ja Kuumajärven järvialtaiden rajalla. Eniten saaria esiintyy Pihkovanjärvellä, jonka järvenselällä sijaitsee esimerkiksi yksinäinen Semskij (Семский). Pihkovanjärven saariksi ei aina muisteta ilmoittaa Velikajajoen suistoalueen noin 40 lietesaarta, joiden välissä virtaa Velikajan lukuisat suuhaarat. Yhdellä lietesaarella on jopa asutusta.
Rannikot
Peipsijärven 520 kilometrin pituinen rantaviiva on yleensä melko selkeäpiirteinen. Poikkeuksina tästä ovat esimerkiksi pääaltaan kaakkoisnurkassa hiekkasärkän takana sijaitseva Raskopelin lahti, Kuumajärven rikkonainen itäranta sekä jokea muistuttava Värskanlahti.
Järvi on yleensä hyvin tasapohjainen ja sen rannat ovat tasaisia ja loivia, mikä johtuu jääkaudella tapahtuneesta mannerjäätikön tasaisesta kulutuksesta. Nykyiset rantojen harvinaiset epätasaisuudet johtuvat maaperästä esiin pilkistävästä kallioperästä, jääkauden jälkeen kasautuneista moreenikummuista, epätasaisuudet syntyvät jatkuvasti kevätjäiden puskevan liikkeen vuoksi tai sitten suoraan ihmistoiminnasta. Etenkin luoteis-, pohjois- ja koillisrannikot ovat hiekkaisia alueita, joissa luonto on mäntyä kasvavaa kangasmetsää ja joka on kesäisin lomailijoiden suosiossa. Muualla, ja erityisesti Peipsin alangolla, esiintyy runsaasti kosteikkoja ja suoalueita. Ne ovat muodostuneet järven vedenpinnan vaihteluista, jotka seuraavat hitaasti toisiaan vuosikymmenten välein. Myös keväiset tulvat edesauttavat soistumista.
Rantojen loivapiirteiset rannat ovat matalina herkästi lämpeneviä. Keskikesällä avoveden pintalämpötila voi nousta 22 °C ja rantavedessä 26 °C lämpötilaan.
Vedenpinnan säännöstely, vaihtelut ja virtaukset
Peipsijärveä ei säännöstellä, vaikka Narvanjoen keskijuoksulla sijaitseekin Narvanjoen vesivoimalaitos. Vedenpinnan keskikorkeus on 30,0 metriä mpy., vaikka toisinaan ilmoitetaan arvo 30,1 metriä. Vedenpinnan suurimmat vuosittaiset vaihtelut liittyvät talven lumien sulamiseen (huhti-toukokuu) ja myöhäissyksyn sateisiin (marras-joulukuu). Alimmillaan järven vesi on talvisin (tammi-maaliskuu) ja syyskesällä (elo-lokakuu). Vuosittaiset vedenpinnan äärikorkeudet mahtuvat yleensä kahden metrin sisälle. Vedenpinnan vaihteluista on tarkka käsitys vuodesta 1920 alkaen. Sinä aikana on vedenpinta ollut alimmillaan 7. marraskuuta 1994, jolloin vedenpinta oli 28,72 metrissä (mpy.), järven pinta-ala oli ja tilavuus oli 20,98 km³. Korkeimmillaan se oli 12. toukokuuta 1924, jolloin vedenpinta oli 31,76 metrissä, pinta-ala oli 4 330 km² ja tilavuus 32,128 km³. Veden äärikorkeuksien vaihteluväli on siten ollut 3,04 metriä, pinta-alojen ero 850 km² ja tilavuuksien ero 11,15 km³. Tulva-aikana vesi nousee Suurjärvellä Emajõe–Suursoolle (noin 200 km²), pohjoisrannalle Remnikin ja Vasknarvan välissä sekä Remdan niemimaalle, joka jatkuu Kuumajärven puolelle, ja etelässä se nousee vielä Pihkovanjärven lounais- ja länsirannoille. Samalla, kun rannat peittyvät, jäävät myös monet saaret vedenalle tai ainakin kutistuvat voimakkaasti.
Voimakkaat tuulet voivat nostaa matalassa järvessä lyhyitä ja teräviä aaltoja. Aallot voivat tulla 1,5-metrisiksi ja korkein aallokko yltää 2,8 metrin korkeuteen. Tuulen paine työntää veden pintakerrosta edellään ja aiheuttaa järvessä virtauksia. Esimerkiksi pohjois- tai etelätuulella Suurjärvellä on kaksi virtauspyörrettä, jotka virtaavat kummallakin rannalla tuulta vastaan, kun ne pyörivät vastakkaisiin suuntiin. Samaa tapahtuu Suurjärvessä myös itä- ja länsituulilla. Virtaukset erottuvat selvimmin Kuumajärvessä, kun vesi vaihtaa puolta Suurjärven ja Pihkovanjärven välillä.
Peipsijärven valuma-alue
Järvi kuuluu Narvanjoen vesistöön, jonka laskujoki Narvanjoki laskee Itämeren Suomenlahteen. Sen valuma-alueen pinta-ala on ja joka on 3,6 % koko Itämeren valuma-alueesta. Siitä (64,3 %) kuuluu Venäjälle, (30 %) Virolle ja (5,5 %) Latvialle. Valuma-alueen eteläosissa on vielä pieni osa, joka ulottuu Valko-Venäjälle. Peipsijärven valuma-alue on Narvanjoen valuma-aluetta hieman pienempi. Sen laajuisesta valuma-alueesta 27 917 km² kuuluu Venäjälle, Virolle ja muut alueet ovat edellisen vertailun suuruiset.
Järvestä virtaa vuosittain Narvanjoen kautta keskimäärin noin 12,6 km³ vettä, mikä muodostaa 3 % Itämeren kokonaisvirtauksesta. Järveen laskevista joista ja puroista tulee yhteensä 9,3 km³ vuodessa ja sateista tulee 2,0 km³ lisää. Järveen tulevasta vedestä poistuu 85,3 % Narvanjoen kautta ja vedenpinnalta haitumalla häviää 14,7 % lisää. Järveen laskevista joista ovat kaksi muita selvästi suurimpia: Velikaja ja Emajoki. Seuraavaksi suurempia ovat esimerkiksi Võhandu, Želtša, Piusa , Rannapungerja ja Tšornaja.