Saksan 1. panssaridivisioona () oli Saksan maavoimien vuonna 1935 perustettu panssariyhtymä, joka osallistui 1938 Itävallan ja Tšekkoslovakian liittämiseen Saksaan. Toisen maailmansodan alussa se osallistui Puolan, Luxemburgin, Belgian ja Ranskan valtaukseen. Länsi-Euroopan sotatoimien päätyttyä se jäi Ranskaan koulutettavaksi ennen siirtoaan Itä-Preussiin syyskuussa 1940.

Operaatio Barbarossan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 divisioona ylitti Pohjoisen armeijaryhmän mukana Neuvostoliiton rajan edeten kohti Leningradia, kunnes yhtymä siirrettiin lokakuussa keskustan armeijaryhmään. Divisioona osallistui Moskovan taisteluun ja sen jälkeiseen vetäytymiseen. Taisteluissa pahoin kulunut divisioona lähetettiin tammikuussa 1943 Ranskaan täydennettäväksi ja se palasi itärintamalle marraskuussa osaksi Etelän armeijaryhmää, jonka mukana divisioona vetäytyi vuonna 1944 Unkariin ja edelleen Itävaltaan maaliskuussa 1945. Divisioonan jäänteet antautuivat 8. toukokuuta yhdysvaltalaisille, jotka laskivat divisioonan hajalle 13. toukokuuta.

Perustaminen Divisioona perustettiin 15. lokakuuta 1935, jolloin siihen kuuluivat 1. kivääriprikaati (), 1. panssariprikaati ja 73. kenttätykistörykmentti sekä divisioonajoukkoja. Kivääriprikaatin muodostivat 1. kiväärirykmentti ja 1. moottoripyöräpataljoona. Panssariprikaatin muodostivat Erfurthiin sijoitettu 1. ja Eisenachiin sijoitettu 2. panssarirykmenttiAchtungpanzer.com . Henkilöstö tuli pääosin Thüringenista, mutta mukana oli merkittävästi myös saksilaisia ja preussilaisia ja myöhemmin täydennysmiehiä kaikkialta Saksasta. Divisioonan runkona olivat 3. (motorisoitu) ratsuväkidivisioona Weimarista ja II moottorikoulutuskeskus () Thüringenista. Pääosa divisioonanesikunnasta tuli koulutuskeskuksesta ja operaatioesikunnasta ratsuväkidivisioonasta.Panzerkrieg, s. 285.Mitcham, Samuel W. Jr, s. 37.

Viestipataljoona muodostettiin 16. ratsuväkirykmentin 6. viestikomppaniasta ja kivääriprikaatin esikunnan runko muodostettiin 1. moottoripyöräpataljoonasta Langensalzasta ja pääosa rykmenttien miehistä tuli 16. ratsuväkirykmentin I pataljoonasta Erfurtista. 1. kiväärirykmentti muodostettiin Weimarissa 11. ratsuväkirykmentistä ja 14. jalkaväkirykmentin I pataljoonasta (Kiväärirykmentti Meiningen). Panssariprikaatin ja 1. panssarirykmentin esikunnat muodostettiin moottorikoulutuskeskuksen I pataljoonasta Ohrdrufista, ja niiden miehistöt tulivat 5. ja 6. ratsuväkirykmenteistä. Eisenachiin sijoitettu 2. panssarirykmentti muodostettiin aiemmin Breslauun sijoitetusta 7. ratsuväkirykmentistä sekä koulutuskeskuksen II pataljoonasta.Mitcham, Samuel W. Jr, s. 37-38.

Samana kesänä 4. motorisoitu tiedustelupataljoona oli jo perustettu 4. moottorikuljetuspataljoonasta (Leipzig) ja 37. panssarintorjuntapatteristo oli perustettu Eisenachissa ja Mühlhausenissa runkonaan Kasselissa olleen 5. moottorikuljetuspataljoonan 3. komppanian henkilöstö. Kenttätykistörykmentti, johon aluksi kuului vain yksi patteristo, oli uudelleen nimetty motorisoitu kenttätykistön koulutuspatteristo Ohrdruf. II patteristo perustettiin kesällä 1936 ilman kaadereita. Kumpikin patteristo sijoitettiin Weimariin. 37. motorisoitu pioneeripataljoona (myöhemmin panssaripioneeripataljoona) perustettiin vasta kesällä 1938 ja sielloinkin vain komppaniana, joka täydennettiin pataljoonaksi vasta 1939. 37. viestipataljoona perustettiin Weimarissa 16. ratsuväkirykmentin viestijoukkueesta. Divisioonaan ei kuulunut erillisiä huolto-, lääkintä ja korjausyksiköitä ennen kuin keväällä 1938. Pääosa divisioonan täydennyksistä sodan aikana tuli Wehrkreis IX:n alueelta.Mitcham, Samuel W. Jr, s. 38.

Divisioonan kalustona oli perustettaessa ainoastaan PzKw I -vaunuja, mutta keväällä 1936 sille toimitettiin PzKw II- ja talvella PzKw III -vaunuja. Divisioonan tärkein vaunukalusto oli vielä 1941 PzKw II. Vuodesta 1936 alkaen kumpikin panssarirykmentti luovutti 2–4 komppaniaa uusien panssarirykmenttien perustamiseksi. Kaadereista muodostettiin 7., 8., 15., 35. ja 36. panssarirykmentit.

Historia thumb|left|Teatteriaukiolla Hitlerin tarkastettavana oleva panssarirykmentti 4. lokakuuta 1938 Divisioona osallistui 1938 Itävallan ja Sudeettialueiden miehittämiseen sekä seuraavana vuonna marssiin Prahaan.

Puolan valtaus

Divisioona sai elokuun puolivälissä 1939 käskyn siirtyä maan- ja rautatiekuljetuksin Puolan vastaiselle rajalle ja se saapui 21. elokuuta Sleesiaan, jossa divisioona liitettiin kenraali Erich Hoepnerin XVI armeijakuntaan. Ryhmitysalueella divisioonaan liitettiin Saksan ilmavoimiin kuuluva 83. motorisoitu ilmatorjuntapatteristo. Divisioona siirtyi Opoleen illan hämärtyessä 25. elokuuta, jossa olevat ryhmitysalueet oli miehitetty kello 22.00 mennessä. Tuntia myöhemmin saatiin määräys, joka kielsi vihollisuuksien aloittamisen ja määräsi eteentyönnetyt joukot vetäytymään.Stoves, Rolf O. G., s. 30

Divisioona vastaanotti 31. elokuuta kello 16.55 koodiviestin Fall Weiß - 1.9. - 04.45 Uhr!, joka tarkoitti hyökkäyksen aloittamista seuraavana aamuna. Viestin oikeellisuuden varmistuttua aloitettiin valmistelut ja kello 18.00 alkaen joukot siirtyivät takaisin ryhmitysalueille, jossa ajoneuvot ja joukot naamioitiin. Divisioona aloitti etenemisen suunnitelman mukaisesti jalkaväen ja pioneerien ylittäessä Liswartajoen. Kello viiteen mennessä oli joen itäranta miehitetty ja ensimmäiset tiedustelupataljoona 4:n tiedustelupartiot ylittivät joen tilapäissiltoja pitkin. Kello kuusi pääosa kenraali Kirchnerin motorisoidusta jalkaväkiprikaatista ylitti joen hyökäten Pankiin. Suurin este divisioonan etenemiselle oli puolalainen maasto soineen ja hiekka-alueineen, joita kutsuttiin tiestöksi.

Panssariprikaati eteni jalkaväen perässä joukkojen valmistautuessa Kłobuckin valtaukseen, mikä saatiin päätökseen ilta puoli yhdeksään mennessä. Divisioonan johdolla ei ollut selvyyttä yleisestä tilanteesta alueella ja siten divisioona ryhmittyi kaupungin ympäristöön puolustukseen. Puolen yön jälkeen joukot valmistautuivat jatkamaan etenemistä tankaten ajoneuvoja ja täydentäen varastoja. Divisioona valtasi 2. syyskuuta Garheckissa, Gidlessä ja Pławnossa Wartajoen ylittävät sillat ja se varmisti sillanpään. Alueen puolalaisjoukot tuhottiin jo ennen niiden ryhmittymistä puolustukseen. Muutamat puolalaisratsuväen ja panssarivaunujen tukeman jalkaväen tekemät vastahyökkäykset torjuttiin. Illalla divisioona oli edennyt 30 kilometriä ja kaksi kolmasosaa sen joukoista oli ylittänyt Warthen.

Ylitettyään vielä kaksi jokea puolimatkassa Piotrków Trybunalskiin ja varmistettuaan niiden takaiset alueet ja jalkaväen vallattua iltapäivällä 4. syyskuuta Kamienskin rakensivat pioneerit Radomkan ylittävän 20-tonnin sillan lähellä Rozprzaa. Panssarivaunut ylittivät sillan jatkaen etenemistään Widawkan sektorilla, mikä aiheutti Puolan asevoimien toisen puolustuslinjan luhistumisen. 2. panssarirykmentin vallattua eteläpuolella olleen strategisen sillan vahingoittumattomana divisioona kykeni jatkamaan etenemistään kohti Veikseliä.

Jalkaväki aloitti 5. syyskuuta hyökkäyksen Piotrków Trybunalskiin Puolan ilmavoimien rynnäköidessä ja tykistön tulittaessa. 1. panssarirykmentin osat kiersivät kaupungin eteläpuolelta torjuen Puolan panssarivaunujen tukeman jalkaväen ja ratsuväen hyökkäykset. Piotrków Trybunalski oli vallattu puoleen yöhön mennessä ja taisteluosasto Harpe hyökkäsi pohjoispuolella olleeseen Wolbórziin.Stoves, Rolf O. G., s. 30-31

Syyskuun kuudennen päivän kello 20.00 mennessä oli Wolbórzin alue ohitettu ja puolalaisten vastahyökkäykset torjuttu. Divisioona oli edennyt 25 kilometriä ja taistellut ainakin kolmea puolalaista divisioonaa vastaan vallaten Tomaszówin sekä keräten yli 3000 sotavankia ja runsaasti erilaisia varusteita. Divisioona sai vielä samana yönä määräyksen jatkaa etenemistä kohti Veikseliä. Se hyökkäsi Glinnikin kautta ja divisioona saapui Varsovan eteläpuolella Veikselille. Auringon noustessa 8. syyskuuta divisioona divisioona puhdisti sillanpäätä ja saavuttaen Grójecin ja Chynówin. Iltapäivällä moottoripyöräpataljoonan 1. komppania valtasi lauttarannan Gora Brzuminissa, muttei kyennyt ylittämään jokea puolalaisten tulittaessa itärannalta. Lähellä Brzuminia tiedusteluosasto ylitti joen kumiveneillä muodostaen sillanpään joen itärannalle. Pioneerit rakensivat sillanpäähän ponttonisillan, joka mahdollisti joukkojen etenemisen.Stoves, Rolf O. G., s. 31

Kahdeksannen päivän iltana divisioona oli 100 kilometriä Etelän armeijaryhmän pääjoukon etupuolella ollen ensimmäinen Veikselin ylittänyt saksalaisyhtymä. Divisioona laajensi sillanpäätä aina 15. syyskuuta saakka, jolloin se ryhmitettiin uudelleen ja siirrettiin XII armeijakuntaan Bzuran sektorille tukemaan 18. jalkaväkidivisioonaa. Puolan antauduttua reilua viikkoa myöhemmin divisioona palasi Weimariin, josta se siirrettiin marraskuun lopulla Saksan länsiosiin Dortmundiin.

Divisioona menetti ilmoituksensa mukaan Puolan taisteluissa 1.–25. syyskuuta 25 PzKpfw I, 29 PzKpfw II, 11 PzKpfw III, 16 PzKpfw IV ja neljä esikuntapanssarivaunua.Jentz, Thomas L., 104

Länsirintamalla thumb|right|1. panssarirykmentin Maasin ylitys ponttonisiltaa pitkin 14. toukokuuta 1940 Puolan sotaretken päätyttyä divisioona siirrettiin lepoon Eisenachin-Erfurtin-Weimarin alueelle, mistä se siirrettiin edelleen Dortmundiin marraskuun lopulla. Neljä ja puoli kuukautta myöhemmin maaliskuussa 1940 divisioona siirrettiin Moselin Eifelin alueelle esikunnan ollessa Cochemissa. Divisioona liitettiin 2. ja 10. panssaridivisioonan kanssa Heinz Guderianin XIX armeijakuntaan, joka kuului XLI armeijakunnan kanssa 12. armeijaan liitettyyn Ewald von Kleistin panssariryhmä KleistiinJentz, Thomas L. s. 118. Armeijakunnan tehtävänä oli murtaa Maginot-linja Charlevillen ja Carignanin välisellä alueella, minkä jälkeen sen tuli kääntyä länteen ja murtautua Sommen suulle lähellä Amiensia ja Abbevillea vallaten Kanaalin satamat.Stoves, Rolf O. G., s. 56

Divisioona vastaanotti 9. toukokuuta 1940 viestin Fall Gelb - 10.5.-05.35 Uhr ja se ylitti seuraavana aamuna Luxemburgin rajan. Pioneerit tuhosivat esteet. Laskuvarjopataljoona Garski oli pudotettu Nivesin ja Witryn ympäristöön ja heidän tehtävänsä oli tuhota Belgian rajalinnakkeet Witryn kohdalla. Laskuvarjojääkäreiden liityttyä 1. kivääriprikaatin kärkiyksiköihin oli belgialaisten toinen puolustuslinja saatu murrettua Bouillonissa. Bertrixin kautta edeten panssariprikaati kääntyi etelään kohti Sedania. Illalla 11. toukokuuta 1. panssarirykmentti ylitti Semoisin Bouillonin kohdalta ja hieman myöhemmin sitä seurasi kivääriprikaatin I pataljoona, joka tuhosi viimeiset vastarintapesäkkeet Bouillonista.

Pohjoisella sivustalla 1. moottoripyöräpataljoona varmisti Semoisin ylittävän sillanpään lähellä Mouzaivesia, mistä 2. panssarirykmentti ylitti joen. Kovasta ranskalaisten tykistötulesta huolimatta divisioona saavutti tavoitteensa Sedanin luoteispuolella. Yön aikana yksiköt kokoontuivat ja ylimenokalusto tuotiin eteen. Rynnäkköpioneerien kumiveneillä toimitettiin joen yli isku- ja tiedusteluosastoja sivuvaunullisine moottoripyörineen. Raskaat kuorma-autot olivat helppoja maaleja tykistölle. Aamun valjetessa 13. toukokuuta divisioona oli valmiina Maasin ylitykseen. Ylijohdon tykistöryhmä 101:n keskitys alkoi jalkaväen mukana olevien tulenjohtajien ohjaamana. Lisäksi ylimenoa tukivat ilmavoimien 3. ilma-armeijan lentokoneet. Kello 16 pioneeripataljoon 37:n syöksy- ja kumiveneet ylittivät Maasin. Kiväärirykmentti 1:n iskuosastojen suojaamat tulenjohtajat ohjasivat tykkitulen vihollisen asemiin. Tiedustelujoukot tuhosivat vihollisosastot Igesin ja Sedan välillä, minkä jälkeen sillanpää oli varmistettu.