thumb|Fanitaiteilijan tulkinta Tolkienin kääpiöstä. Kääpiöt () ovat kansa J. R. R. Tolkienin Ardaan sijoittuvissa kirjoissa, kuten Hobitti, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Tolkienin kääpiöt ovat jokseenkin suoraa lainaa kansanperinteen kääpiöistä, jotka esiintyvät muun muassa Lumikki-sadussa. Tolkienin kääpiöt käyttävät nimiä, jotka on lainattu skandinaavisessa mytologiassa mainituista kääpiöiden eli dvergien nimistä.

Kääpiöiden kulttuuri Kääpiöt tulevat hyvin toimeen hobittien kanssa, mutta ovat epäileväisiä haltioiden suhteen. He ovat tyypillisiä seppiä ja kivenhakkaajia, ja jotkin heidän työnsä ovat jopa kauniimpia kuin haltioiden. Kääpiöt ovat hyvin salamyhkäisiä.

Haltioista ja ihmisistä poiketen kääpiöitä ei lasketa ”Ilúvatarin lapsiksi”, koska heidät loi Aulë. Aulë ei jaksanut odottaa Ilúvatarin lasten heräämistä, joille opettaa käsityötaitonsa, joten hän veisti seitsemän kääpiöisää kivestä muilta Valarilta salassa. Aulën työ oli kuitenkin turhaa, koska hänellä ei ollut voimaa antaa todellista elämää luomuksilleen – se voima kuuluu vain Ilúvatarille. Kun Ilúvatar sitten sai selville kääpiöistä, Aulë tarjoutui tuhoamaan luomuksensa. Ilúvatar suostui antamaan kääpiöille elämän, mutta he eivät heräisi ennen haltioita. Siitä lähtien heidät tunnettiin Ilúvatarin adoptoituina lapsina.

Kääpiöiden luomisesta kerrotaan Silmarillionin osassa ”Quenta Silmarillion”, jossa heidän ominaisuuksiaan kuvaillaan seuraavasti:

Kääpiöt asuvat suurissa ja loisteliaissa valtakunnissa ympäri Keski-Maan vuoristoja. He louhivat ja työstävät arvokkaita metalleja ja jalokiviä taitavammin kuin kukaan muu. He ovat monella tapaa ihmisten ja haltioiden välissä. He ovat pitkäikäisiä, vaikka eivät kuolemattomia, ja saattavat elää 250-vuotiaiksi tai jopa vanhemmiksi. Kääpiönaiset ovat harvinainen näky, eikä heistä ole merkintöjä kääpiöiden historiassa. Heitä on vaikea erottaa kääpiömiehistä, ja tämä on herättänyt muiden rotujen keskuudessa uskon siitä, ettei kääpiönaisia olekaan, ja että kääpiöt muka syntyisivät kivestä.

Kääpiöiden kielen kehitti Aulë. Kieli tunnetaan nimellä khuzdul, ja sitä kirjoitetaan cirth-nimisellä riimujärjestelmällä. Kieli on kääpiöiden tarkimmin varjeltuja salaisuuksia, eikä sitä juurikaan opetettu muiden kansojen edustajille. Tämä siksi, koska kääpiöt uskovat sen olevan jumalainen lahja luojaltaan. Yksi lause tunnetaan kuitenkin hyvin, nimittäin vanha taisteluhuuto Ensimmäiseltä ajalta: Baruk Khazâd! Khazâd ai-mênu! mikä tarkoittaa ”Kääpiöiden kirveet! Kääpiöt ovat kimpussanne!”

Kääpiöt käyttävät muiden kansojen kanssa vuorovaikuttaessaan ”julkisia nimiä”, jotka ovat peräisin ihmisten kielistä. He pitävät oikeat khuzdulinkieliset nimensä visusti salassa, eikä niitä kirjoiteta edes heidän hautoihinsa. Vain kolme kääpiötä tunnetaan heidän oikeilla khuzdul-nimillään: vähäkääpiö Mîm ja hänen poikansa Khîm ja Ibun. Ensimmäiseltä Ajalta on myös peräisin kaksi kääpiötä, joiden nimet ovat khuzdulia, mutta eivät todennäköisesti heidän oikeita nimiään. Nämä kääpiöt ovat Belegostin herra Azaghâl sekä seppä Gamil-Zirak.

Jakautuminen Silmarillionin mukaan kääpiöt jakautuvat seitsemään heimoon. Tolkienin kirjoissa esiintyneet kääpiöt kuuluvat seuraaviin heimoihin: Pitkäparrat (Durinin heimo), jotka perustivat Khazad-dûmin kaupungin Sumuvuorten uumeniin. Pitkäparrat perustivat myöhemmin myös Ereborin valtakunnan Yksinäiselle Vuorelle, sekä kaksi muuta Harmaavuorille ja Rautavuorille. Pitkäpartojen heimoon kuulunut Gimli Glóinin poika perusti Neljännellä Ajalla valtakunnan Aglarondin Kimalteleviin luoliin Rohanissa. Tuliparrat, jotka perustivat Nogrodin kaupungin Sinivuorille. Väkivarret, jotka perustivat Belegostin kaupungin Sinivuorille.

Neljä muuta heimoa: Rautanyrkit Kankiparrat Mustakutrit Kivijalat Nämä neljä heimoa asuvat kaukana idässä Punavuorilla (quenyaksi Orocarni).

Vähäkääpiöt Vähäkääpiöt ovat kääpiösuku, joista kerrotaan Silmarillionissa. Heidät ajettiin pois idän suurista kääpiökaupungeista, jonka seurauksena he päätyivät vaeltelemaan länteen Beleriandiin. Nämä kääpiöt olivat vähitellen käyneet kooltaan pienemmiksi kuin sukulaisensa ja menettäneet sepäntaitonsa. Vähäkääpiöt elivät hiiviskellen. Ennen Nogrodin ja Belegostin kääpiöiden tuloa Beleriandin haltiat eivät tienneet, mitä vähäkääpiöt olivat, ja metsästivät näitä kuin eläimiä. Haltiat kuitenkin jättivät nämä rauhaan, ja alkavat kutsua heitä sindarinkielisellä nimellä noegyth nibin, vähäkääpiöt. Vähäkääpiöt vihasivat ja pelkäsivät örkkejä, mutta myös eldaria, erityisesti noldoria. Heidän asuntonsa on Amon Rûdh, Kalju Vaara, jonka alla he kärsivällisesti kaivoivat ja porasivat luolia syvemmiksi. Vähäkääpiöt hävisivät kuitenkin jo ennen Ensimmäisen ajan päättymistä, kun heistä viimeinen, Mîm, kuoli Húrinin toimesta Nargothrondin saleissa.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Keski-Maan kansat Luokka:Keski-Maan olennot Luokka:Kääpiöt