pienoiskuva|Ted Schroeder Frederick Rudolph ”Ted” Schroeder (20. heinäkuuta 1921 Newark, New Jersey – 26. toukokuuta 2006 La Jolla, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan sekä Wimbledonin että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuiden kaksinpelimestaruuden. Hänet hyväksyttiin International Tennis Hall of Fameen 1966.
Ystävänsä Jack Kramerin kanssa Schroeder muodosti menestyksekkään nelinpeliparin, joka voitti Yhdysvaltain mestaruuskilpailut 1940, 1941 ja 1947. Lentolyöntipelissä erityisen taitava Schroeder oli mukana voittamassa neljää Davis Cupia Yhdysvalloille. Vuoden 1946 Davis Cup -finaalissa hän ja Kramer pelasivat kaikki ottelut.
Vuonna 1949 kylmäsäilytyslaitteisiin erikoistuneen yrityksen varapääjohtajaksi nimetty Schroeder pysytteli koko tennisuransa ajan amatöörinä eikä ryhtynyt ammattilaiseksi lukuisista tarjouksista huolimatta. Osallistuessaan Wimbledonin turnaukseen 1949 ensimmäisen ja ainoan kerran hän sai lempinimen ”Lucky Ted” () voitettuaan useita viisieräisiksi venyneitä kamppailuita.
Ted Schroeder kuoli syöpään 26. toukokuuta 2006 La Jollassa, Kaliforniassa. Schroeder oli tuolloin 84-vuotias. Hänen poikansa John on golfammattilainen.
Grand Slam -turnaukset Wimbledon Kaksinpelin mestaruus: 1949 Nelinpelin finaalissa: 1949
Yhdysvaltain mestaruuskilpailut Kaksinpelin mestaruus: 1942 Kaksinpelin finaalissa: 1949 Nelinpelin mestaruus: 1940, 1941, 1947 Nelinpelin finaalissa: 1942, 1948 Sekanelinpelin mestaruus: 1942
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset tennispelaajat Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet