Pihlajasaaren kuulahylky on Helsingin Pihlajasaarten eteläpuolelle uponnut venäläinen ammusproomu. Sen löysi 1950-luvulla helsinkiläinen urheilusukelluksen varhaisharrastaja Lauri Haapanen, joskin sen varsinaisen kartoituksen tekivät Ora Patoharju ja Erkki Koivusalo hapenkierrättimien avulla. Hylyn tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta sen oletetaan olevan Oolannin sodan aikaisen Helsingin pommituksen aikana paikalle uponnut venäläinen ammusproomu.
Hylky on lähes kokonaan hiekkaan vajonnut ja se makaa 2–3 metrin syvyydessä. Itse hylystä tapaa vain muutamia kaaripuita ja yksittäisiä kylkilautoja hiukan kaivelemalla, mutta niiden joukosta on löytynyt runsaasti erilaatuisia niin täyteisiä kuin onttojakin tykinkuulia. Kesään 2008 mennessä hylky oli jo varsin hajonnut, eikä kuulia enää löytynyt. Kohteena hylky on ollut kohtalaisen suosittu, koska se sijoittuu tuulelta kohtalaisen suojaiseen lahteen.
Lisäksi Pihlajasaarten koillispuolella on runsaasti niin putki- kuin levyruutiakin, jota sinne kumottiin suuria määriä Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun saarilla olleita varastoja tyhjennettiin vanhentuneesta tykkiruudista.
Lähteet Hylyt.net: Pihlajasaaren hylky Kari Jokinen: Sukeltajan tie, luku Hapesta paineilmaan
Luokka:Sukellus Luokka:Itämeren hylyt Luokka:Helsingin historia Luokka:Ulkosaaret