Helsingin raitioliikenne on osa Helsingin kaupungin julkista liikennettä. Raitiovaunut ovat erityisesti Helsingin kantakaupungissa olennainen osa kaupunkikuvaa ja päivittäistä liikkumista.
Raitioliikenne alkoi Helsingissä vuonna 1891. Vuosikymmenien mittaan rataverkosto laajeni myös itsenäisten lähikuntien alueille Kulosaareen, Huopalahteen ja Haagaan, joka oli aluksi osa Helsingin maalaiskuntaa. Helsingin ohella Suomessa on raitioliikennettä Tampereella ja Espoossa sekä ollut aikoinaan Turussa ja Viipurissa.
Nykytila pienoiskuva|Mäkelänkatu on yksi niistä osuuksista, jossa raitiovaunut pääsevät liikennöimään omalla kaistallaan. Helsingissä ajetaan kahtatoista raitiolinjaa, joilla on numerot 1–10, 13 ja 15. Linjat 1–10 ja 13 liikennöivät Helsingin kantakaupungin alueella. Valtaosa raitiotieverkosta on kaupunkiraitiotietä, mutta 2010- ja 2020-luvulla Helsinkiin on kuitenkin rakennettu ja rakennetaan pikaraitioteitä, kuten Raide-Jokeri ja Kruunusillat-raitiotie. Raide-Jokeri eli raitiolinja 15 liikennöi muusta raitioverkosta erillisellä radalla kantakaupungin ulkopuolella ja ulottuu Espooseen asti.
Liikennöintikäytössä olevaa kaksisuuntaista raitiotietä on pääkaupunkiseudulla yhteensä noin 94 kilometriä, josta kokonaan omaa kaistaa noin 60,6 kilometriä. Raiteet noudattavat 1 000 millimetrin eli tasan yhden metrin raideleveyttä. Linjaliikenteen verkosto on suurimmalta osaltaan kaksiraiteinen siten, että molemmat kulkusuunnat liikennöivät omalla raiteellaan. Poikkeuksena tästä on Mikonkatu, jossa raiteet on limitetty katualueen kapeuden vuoksi.
Pysäkit pienoiskuva|Pysäkki Aleksanterinkadulla keskustassa kesällä 2019. Pysäkkejä on yli 300. Vuonna 2004 katoksellisten raitiovaunupysäkkien kehikkoon merkittiin pysäkin nimi suomeksi ja ruotsiksi, ja kaikki pysäkit saivat lisäksi oman numeronsa. Myös kaikki bussipysäkit numeroitiin myöhemmin vuoden 2006 aikana.
Kaupunkiraitioteillä vaunut pysähtyvät pysäkeillä vain, jos matkustajia pyrkii kyytiin tai kyydistä pois. Pikaraitiolinja 15:n vaunut sen sijaan pysähtyvät kaikilla pysäkeillä, vaikkei poistuvia tai nousevia matkustajia olisikaan. Säännönmukainen pysähtyminen kaikilla pysäkeillä on tarkoitus ottaa käyttöön kaikilla linjoilla syksyllä 2026.Pertilä 2025, s. 21
Matkustusmäärät pienoiskuva|Matkustajavaihtoa Lasipalatsin pysäkillä keskustassa marraskuussa 2021. Vuonna 2004 raitiovaunuilla tehtiin yhteensä 56,6 miljoonaa matkaa ja vuonna 2017 yhteensä 60,2 miljoonaa matkaa. Vuoden 2022 lopussa matkojen määräksi ilmoitettiin 57 miljoonaa. Helsingin kaupungin mukaan raitioverkolla on päivittäin noin 135 000 matkustajaa.
Liikennöinti Helsingin seudulla raitiovaunuliikennettä tilaa Helsingin seudun liikenne. Raitiovaunuja liikennöi Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne, joka korvasi Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen eli HKL:n vuonna 2022. HKL:llä työskenteli noin 340 raitiovaununkuljettajaa.
Kalusto Vuoden 2024 lopussa Helsingissä liikennöi yhteensä 148 raitiovaunua. Niistä suurin osa on 2010-luvulla käyttöönotettuja Artic-vaunuja. Lisäksi liikenteessä on 49 kappaletta Valmetin vanhoja NrI- ja NrII-nivelraitiovaunuja. Uusin vaunumalli on pääasiassa Raide-Jokerilla käytetty ForCity Smart Artic X54.
Koska osa käytettävästä kalustosta on yksisuuntaista kalustoa, jossa on ohjaamo vain toisessa päässä vaunua ja ovet vain toisella puolella vaunua, raitiotieverkossa on tiukkoja kääntösilmukoita kääntymistä varten. Helsingin Itäkeskuksen ja Espoon Keilaniemen välisellä pikaraitiotielinjalla 15 liikennöidään kuitenkin kokonaan kaksisuuntaisella kalustolla, eikä sen varrelle ole rakennettu kääntösilmukoita. Katutilan salliessa raitiovaunuille on tehty oma kaistansa, joka on eristetty muusta liikenteestä sulkuviivalla tai korokkeella. Keskustan ahtailla kaduilla raitiovaunut kulkevat ajoneuvokaistoille upotetuilla kiskoilla, mutta valtaosan matkaa raitiovaunuilla on omat kaistansa.
Lipunmyynti Lipunmyynti raitiovaunuissa päättyi 1. helmikuuta 2018. Raitiovaunulippu, jonka vaihto-oikeus oli rajattu muihin raitiovaunuihin, mutta oli myös halvempi, poistui käytöstä vyöhykeuudistuksen tullessa voimaan vuonna 2019
Tilausliikenne Linjaliikenteen lisäksi myös tilausliikenteen merkitys on vuoden 2004 jälkeen kasvanut, kun muutama raitiovaunu on kunnostettu pelkästään tilausliikenteen käyttöön. Tilausliikennettä markkinoi Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteen ja HSL:n lisäksi myös yksityinen Oy Stadin Ratikat Ab.http://www.stadinratikat.fi/index.htmlhttp://www.hel.fi/wps/portal/HKL/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/hkl/fi/HKL-Raitioliikenne/Kalusto/HKL150_tilausajoTilausajot – HKL 150 Kantakaupungissa kiertoajeluja tekee liikkuvana ravintolana tunnettu Spårakoff.
Tekniikkaa Ajojohtimet Raitiovaunut saavat kulkuvoimansa sähköstä, jonka ne ottavat raiteiden päälle 5,5 metrin korkeuteen viritetystä ajojohtimesta. Erityiset sähkönsyöttöasemat välittävät verkkoon tasavirtaa 600 voltin, 14. syyskuuta 2025 alkaen 750 voltin jännitteellä, joka on kytketty siten, että ajojohdot ovat virtapiirin negatiivisena, kiskot positiivisena napana.
Valo-ohjaus pienoiskuva|right|Raitioteiden liikennevalot Raitioteillä on omat liikennevalot, joiden tulkinta perustuu värien sijasta symboleihin. Nuoli ylös (tai raitiovaunun kääntymissuuntaan, esimerkiksi vasemmalle) vastaa vihreää, viiva keltaista ja s-kirjain punaista valoa. Raitiovaunujen kulkua nopeutetaan joukkoliikenteen valoetuuksilla, jotka ovat osa Helmi-järjestelmää. Helmi on liikennelaitoksen ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteinen joukkoliikenteen telematiikkahanke. Vaikka ne vähentävät valoissa odottamista, etuudet eivät ole täydellisiä, joten raitiovaunutkin joutuvat usein muun liikenteen tavoin pysähtymään risteyksiin. Raitiolinjojen 4 ja 10 pohjoispäätyyn on suunniteltu kehitettäväksi sadan prosentin etuus. Helmi-järjestelmä myös välittää vilkkaiden pysäkkien ilmoitustauluille seuraavien raitiovaunujen saapumisajan. Helmissä ovat mukana Helsingin kaikki raitiovaunulinjat.
Linjat pienoiskuva|Kantakaupungin raitioliikenneverkon linjakartta tammikuussa 2025. Mannerheimintien peruskorjaus aiheutti liikennekatkoksen välille Ooppera–Reijolankatu: perustilanteessa rataosuudella liikennöivät linjat 2, 4 ja 10. Linjoille merkityt matka-ajat tarkoittavat HSL:n ilmoittamaa lyhintä matka-aikaa päätepysäkiltä toiselle. Todellinen matka-aika kuitenkin vaihtelee myös ajankohdan mukaan.
pienoiskuva|Linjat 2 ja 3 vaihtavat keskenään linjatunnuksia Olympiaterminaaliin pysäkillä. Linjat 2 ja 3 on yhdistetty niin, että vaunun saapuessa Olympiaterminaaliin sen linjatunnus vaihtuu 3:sta 2:ksi ja päinvastoin. Myös linjat 7 ja 9 sekä 1T ja 8T vaihtavat Länsiterminaalin päätepysäkillä linjatunnukset keskenään. Koska linjoilla 6 ja 8 on yhteinen päätepysäkki Arabiassa, voidaan vaunu myös sinne saapuessaan siirtää linjalta toiselle niin, että linjatunnus 6 vaihdetaan 8:ksi tai päinvastoin. Arabiassa näin ei kuitenkaan välttämättä tehdä jokaisella vuorolla.
Varikot pienoiskuva|Töölön varikko Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne käyttää kolmea varikkoa: Ruskeasuon varikko on Ruskeasuolla sijaitseva varikko, joka korvasi Koskelan varikon. Varikon katolla sijaitsee myös Koiviston Auto Helsingin bussivarikko. Taka-Töölössä sijaitseva Töölön varikko on raitiovaunuvarikoista pienin. Siellä säilytetään ja huolletaan kolmasosaa raitiovaunuista. Töölön varikolta ajetaan arkisin linjoja 2, 3, 5 ja 7 sekä linjojen 4 ja 10 ruuhkavuorot ja viikonloppuisin linjoja 4, 5 ja 10. Vallilan varikolla sijaitsee raitiovaunukorjaamo.
Töölön ja Vallilan varikoista aiotaan luopua. Ruskeasuolle valmistui vuonna 2024 Ruskeasuon varikko. Kesällä 2022 Roihupeltoon valmistui Raide-Jokerin varikko, ja Kruunusillat-raitiotien varikkoa kaavaillaan Yliskylään. Koskelan varikko on toistaiseksi remontissa ja poissa käytöstä.
Historia
Hevosvetoinen liikenne pienoiskuva|vasen|Hevosraitiovaunu Pohjoisesplanadilla 1890-luvulla. Hevosten vetämä omnibusliikenne alkoi Helsingissä vuoden 1888 alussa aluksi yhdellä reitillä Töölöstä Kauppatorin kautta Kaivopuistoon. Kun yksityisen Omnibus-yhtiön toiminta osoittautui kannattavaksi, se jätti toimilupahakemuksen raitioteiden rakentamisesta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi hakemuksen joulukuussa 1889 ja antoi yhtiölle, jonka koko nimi oli Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö (HRO), luvan rakentaa radat ja liikennöidä viidellä raitiolinjalla.Pertilä 2023, s. 14–21 Yhtiö ei investoinut huomattavasti kalliimmaksi arvioituun sähkörataan ja valitsi hevosvoiman. Rakentamisessa kuitenkin huomioitiin se, että raitioteillä voisi liikennöidä sähköllä myöhemmin. Rakennustyöt alkoivat syyskuussa 1890.Pertilä 2023, s. 21–23
Väliaikainen liikenne alkoi 10. joulukuuta 1890, mutta radat olivat vielä keskeneräisiä. Ne valmistuivat seuraavan vuoden touko–kesäkuussa, ja säännöllinen liikenne alkoi 21. kesäkuuta 1891 linjoilla Sörnäinen–Kauppatori–Lapinlahdenkatu ja Töölö–Kauppatori–Kaivopuisto. Pohjoinen päätepiste sijaitsi lähellä nykyistä Sörnäisten kurvia ja eteläinen päätepiste Venäjän suurlähetystön kohdalla Tehtaankadulla.Pertilä 2023, s. 32–34 Vaunuihin mahtui vain 12 matkustajaa, eikä liikenne ollut kovin nopeaa: matka Töölöstä Kaivopuistoon kesti 60 minuuttia ja matka Sörnäisistä Lapinlahdenkadulle 70 minuuttia. Raitioverkon kokonaispituus oli noin 8,5 kilometriä.Pertilä 2023, s. 31 Pääpiirteiltään raitiotieverkko pysyi muuttumattomana koko hevosvetoisen liikenteen ajan.Pertilä 2023, s. 33
1900-luvun alkupuoli
Hevosvetoinen raitioliikenne kesti vain noin vuosikymmenen, kun raitiotiellä siirryttiin ilmajohdoista otettuun sähkövirtaan. Ensimmäiset sähköraitiovaunut tulivat liikenteeseen 4. syyskuuta 1900, ja kantakaupungin viimeinen hevosvetoinen raitiolinja lopetettiin vuonna 1901. Lauttasaaressa tosin liikennöi kaupungin muusta raitiotieverkosta täysin erillinen hevosraitiolinja, Lauttasaaren raitiotie, vielä vuosina 1913–1917.Pertilä 2023, s. 128 Raitiotiet oli alkujaan rakennettu yksiraiteisiksi niin, että vastakkaisiin suuntiin kulkeneet raitiovaunut kohtasivat erityisillä kaksiraiteisilla kohtauspaikoilla.Pertilä 2023, s. 21 Vuosina 1908–1909 raitiotiet levennettiin kauttaaltaan kaksiraiteisiksi.Pertilä 2023, s. 91–93
Vuonna 1944 raitioliikenne otettiin kaupungin haltuun, kun Helsingin kaupunki lunasti HRO:n omaisuuden. Helsingin raitioteitä liikennöi vuodesta 1945 lähtien tarkoitusta varten perustettu Helsingin kaupungin liikennelaitos. Vuonna 1945 Helsingin raitioliikenteessä tehtiin kaikkien aikojen matkustajaennätys 150 miljoonaa matkaa.Pertilä 2025, s.30
Väri- ja kirjaintunnukset Linjojen tunnuksina käytettiin aluksi eri värejä. Vuonna 1926 linjat saivat myös numerot. Eräiden esikaupunkilinjojen tunnuksina käytettiin kuitenkin kirjaimia 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Käpylään liikennöi linja K, Kulosaareen () B (myöhemmin KB), Haagaan H ja Munkkiniemeen M. Tunnusvärit poistettiin käytöstä vuonna 1954.
1950-luvulta 2000-luvulle pienoiskuva|vasen|1970-luvun nivelvaunuja Mannerheimintiellä. Helsingin raitiotieverkkoa oli ajan kuluessa laajennettu, ja sen pituus saavutti huippunsa 1950-luvun alussa. Vuosina 1951–1953 Haagaan, Kulosaareen ja Pasilaan johtaneet raitiolinjat kuitenkin lakkautettiin, kun taas ennestään vain kantakaupungin alueella liikennöineitä linjoja 1 ja 4 jatkettiin Käpylään ja Munkkiniemeen, jolloin ne korvasivat aikaisemmat K- ja M-linjat. Seuraavina vuosikymmeninä autoistuminen ja metrosuunnitelmat loivat paineita lakkauttaa raitioliikenne ja korvata se linja-autoilla ja metrolla. Muun muassa onnistuneiden kalustohankintojen takia Helsingin raitiotiet kuitenkin selvisivät 1960- ja 1970-lukujen läpi rakennetun verkoston laajuuden tai palvelutason olennaisesti kärsimättä. Raitioliikennettä ei 1960-luvulla kuitenkaan laajennettu uusiin kaupunginosiin. pienoiskuva|Raitiolinjat 1976 sen jälkeen, kun Itä-Pasilaan johtanut linja 2 aloitti liikenteen.