Perinteisesti espanjalaiset koirarodut ovat työ- ja taistelukoiria, mutta myös hyviä koti- ja vahtikoiria. Espanjassa virallisilla roduilla tarkoitetaan joko maan kennelliiton RSCE:n tai maatalous- ja kalastusministeriön hyväksymiä rotuja. Sekä Espanjassa että Suomessa suosituin espanjalainen rotu on andalusialainen espanjanvesikoira.
Alkuperä Vuonna 1990 tehtiin geenitutkimus, jossa verrattiin espanjalaisten rotujen perimää ja sukulaissuhteita keskenään. Tutkimukseen sisältyi 10 rotua: katalonianpaimenkoira, pyreneittenmastiffi, espanjanmastiffi, burgosinseisoja, espanjanvinttikoira, sabueso español, mallorcanpaimenkoira, ibizanpodenco, kanarianpodenco ja iberianpodenco (tutkimuksen aikaan yleisempi nimitys andalusianpodencosta). Menetelminä käytettiin Wagnerin menetelmää sekä Caminin ja Sokalin menetelmä, ja niiden avulla saadut tulokset poikkesivat hieman toisistaan.Jordana J. & Piedrafita J. & Sanchez A. Genetic Relationships in Spanish Dog Breeds. I. The Analysis of Morphological Characters. Universitat Autònoma de Barcelona, Unitat de Genètica i Millora Animal, Departement de Patologia i de Producció Animals, Facultat de Veterinària. 08193-Bellaterra, Barcelona, Espanja, 27.7.1990. Haettu 29.6.2013
Molempien menetelmien perusteella molemmat mastiffit, burgosinseisoja ja sabueso español muodostivat toisiaan perimältään lähellä olevien rotujen haploryhmän. Toinen ryhmä koostui kaikista kolmesta podencosta ja espanjanvinttikoirasta. Pääryhmät haarautuivat vielä muutamaan alaryhmään, mastiffeihin ja ajo-kanakoiriin sekä saaristopodencoihin erotuksena mannermaan vinttikoirista ja podencoista. Menetelmät poikkeavat eniten toisistaan sen suhteen, mihin katalonian- ja mallorcanpaimenkoira ryhmissä sijoittuvat.
Wagnerin menetelmä
1. haploryhmä: Ajokoirat (Sabuesos), seisojat (Perdigueros) ja laumanvartijat (Mastínes) Alaryhmä 1a) Ajo- ja kanakoirat Sabueso español Burgosinseisoja Alaryhmä 1b) Mastiffit Espanjanmastiffi Pyreneittenmastiffi
Väliryhmä: Paimenkoirat (Perros Pastores) "Väliin" putoavat rodut ovat kahden pääryhmän puolivälissä eivätkä periaatteesa itse kuulu keskenään samaan ryhmään, vaan niistä toinen on lähempänä 1. ryhmää ja toinen lähempänä 2. ryhmää. Alaryhmä 0.5a) Vartioivat lyhytkarvaiset paimenkoirat Mallorcanpaimenkoira on lähempänä 1. ryhmää. Alaryhmä 0.5b) Pitkäkarvaiset paimenkoirat Katalonianpaimenkoira on lähempänä 2. ryhmää.
2. haploryhmä: Podencot (Podencos) ja vinttikoirat (Galgos) Alaryhmä 2a) Saaristopodencot Kanarianpodenco Ibizanpodenco Alaryhmä 2b) Mannerpodencot Iberian - eli andalusianpodenco Alaryhmä 2c) Vinttikoirat Espanjanvinttikoira
Caminin ja Sokalin menetelmä
1. haploryhmä: Ajokoirat, seisojat, laumanvartijat ja suojelus-/vartioviettiset paimenkoirat Alaryhmä 1a) Ajo- ja kanakoirat Sabueso español Burgosinseisoja Alaryhmä 1b) Mastiffit ja suojelusviettiset paimenkoirat Laumanvartijat/vuoristokoirat: espanjan- ja pyreneittenmastiffi Mallorcanpaimenkoira
2. haploryhmä: Vinttikoirat, pitkäkarvaiset paimenkoirat ja podencot Alaryhmä 2a) Mannermaiset vinttikoirat ja podencot Espanjanvinttikoira Iberian- eli andalusianpodenco Alaryhmä 2b) Pitkäkarvaiset paimenkoirat ja saaristopodencot Katalonianpaimenkoira Saaristopodencot: kanarian- ja ibizanpodenco
Ensimmäinen sukupuu eri rotuhaarojen eriytymisestä Tutkimukseen liittyvä kolmas kaavio on erillisten rotuhaarojen kehittymisen aikajärjestyksestä kertova sukupuu, joka perustuu molempiin edellä mainittuihin menetelmiin. Sen mukaan mm. podencot olisivat läheisempää sukua katalonianpaimenkoiralle kuin espanjanvinttikoiralle. Geneettisesti kaikkein lähimpinä toisiaan ovat espanjan- ja pyreneittenmastiffi, ja kaikkein etäimpinä toisistaan katalonianpaimenkoira ja sabueso español. 1. jako: a) Mastiffien/ajokoirien/seisojien haara ja b) Muiden rotujen haara. 2. jako: a) Vartioivien lyhytkarvaisten paimenkoiran haara ja b) Muiden rotujen haara. 3. jako: a) Vinttikoirien haara ja b) Muiden rotujen haara. 4. jako: a) Podencojen haara ja b) Pitkäkarvaisten paimenkoirien haara. 5. jako: a) Ajo- ja kanakoirien haara ja b) Mastiffien haara. 6. jako: 1. a) Ajokoirien haara ja b) Kanakoirien haara. 2. a) Iberian niemimaan laumanvartijoiden haara ja b) Valkoisten pyreneläisten vuoristokoirien haara. 3. a) Mannermaisten podencojen haara ja b) Saaristopodencojen haara. Kaikki 6. kohdassa mainitut haaraumat tapahtuivat arviolta yhtä aikaa eivätkä siis voineet tulla luetelluiksi tietyssä järjestyksessä. 7. jako: a) Kanarialaisten podencojen haara ja b) Baleaarien podencojen haara.
Toinen sukupuu eri rotuhaarojen eriytymisestä Tutkimuksessa käytettiin myös toista, tarkemmin FITSCH- ja KITSCH-ohjelmia ja 226 mahdollisen erilaisen sukupuun materiaalia apuna käyttäen laskettua sukupuuta. Todennäköisesti tämä sukupuu on käytetyn aineiston ja laskentatapojen perusteella tarkempi. On lisäksi huomattavasti loogisempaa, että espanjanmastiffien ja pyreneittenmastiffien sukuhaarat olisivat eriytyneet toisistaan kaikista viimeisimpänä, sillä kuten aiemmassa kohdassa todettiin, tulosten mukaan niiden geenit olivat kaikkein lähimpänä toisiaan. 1. jako: a) Mastiffien/ajokoirien/seisojien haara ja b) Muiden rotujen haara. 2. jako: a) Vartioivien lyhytkarvaisten paimenkoirien haara, b) Pitkäkarvaisten paimenkoirien haara, c) Vinttikoirien haara ja d) Podencojen haara. 3. jako: a) Ajo- ja kanakoirien haara ja b) Mastiffien haara. 4. jako: a) Saaristopodencojen haara ja b) Mannermaisten podencojen haara. 5. jako: a) Ajokoirien haara ja b) Kanakoirien haara. 6. jako: a) Kanarialaisten podencojen haara ja b) Baleaarien podencojen haara. 7. jako: a) Iberian niemimaan laumanvartijoiden haara ja b) Valkoisten pyreneläisten vuoristokoirien haara.
Vanhimmat espanjalaiset rodut Samasta sukupuusta käy myös ilmi kaikkien kymmenen tutkimuksessa mukana olleen rodun ikäjärjestys varhaisimmasta nuorimpaan, minkä lisäksi liitteenä on muunmaalaisten sukulaisrotujen kautta päätelty tai spekuloitu muinainen kantarotu.
I Mallorcanpaimenkoira Mallorcanpaimenkoira (esp. Pastor mallorquín; mall. Ca de bestiar) on joidenkin asiantuntijoiden mukaan mallorcanseisojan (sekä mahdollisesti myös muiden seisojien), vanhojen espanjalaisten podencojen ja mastiffien välisen risteytyksen tulos. Tutkimus ei osaa määrittää tarkalleen sen mahdollista muinaista kantarotua, koska sen jalostukseen käytetyt rodut ovat taustaltaan niin erilaisia että sen geenit poikkeavat täysin muista tutkituista roduista.
II Pyreneittenmastiffi Pyreneittenmastiffi (Mastín del Pirineo) polveutuu tiibetinmastiffista, joka kulkeutui Espanjaan joko Välimeren tai Keski-Euroopan kautta. Se on erittäin läheistä sukua ranskalaiselle vastineelleen pyreneittenkoiralle, minkä vuoksi sen muinainen kantamuoto oli mitä todennäköisimmin Canis familiaris inostranzewi (kuten suurosalla muistakin nykyisistä mastiffeista ja raskasrakenteisista vuoristokoirista).
III Espanjanvinttikoira Espanjanvinttikoiran (Galgo español) juuret lienevät sloughissa, joka saapui Espanjaan joko suoraan Pohjois-Afrikasta Etelä-Euroopan muslimi-invaasion aikana tai muinaisten kelttien mukana heidän matkatessaan Galliaan. Sloughin kautta se on mitä todennäköisimmin Canis familiaris leinerin, kaikkien vinttikoirien kantarodun jälkeläinen.
IV Espanjanmastiffi ja katalonianpaimenkoira Espanjanmastiffi (Mastín español) polveutuu pyreneittenmastiffin tapaan tiibetinmastiffista, ja myös sen muinainen edeltäjä lienee ollut Canis familiaris inostranzewi, mitä tukee myös sen sukulaisuus englantilaisen mastiffin kanssa. Katalonianpaimenkoira (esp. Pastor catalán; katal. Gos d'atura català) lienee läheistä sukua brienpaimenkoiralle, ja niiden molempien arvellaan polveutuneen bergamonpaimenkoirasta tai jostain muusta saman kaltaisesta vanhasta paimenkoirasta, joka kulkeutui roomalaisten mukana Espanjaan (ja Ranskaan). Bergamonpaimenkoira puolestaan polveutuu monen espanjalaisen asiantuntijan mukaan puolalaisista paimenkoirista - etupäässä polski owczarek nizinnystä - jonka juuret lienevät muinaisissa itäisissä paimenkoirissa ja johtavat sitä kautta aina Canis familiaris metris-optimaeen asti.
V Iberianpodenco ja ibizanpodenco Iberian - eli andalusianpodenco (Podenco Ibérico o Podenco andaluz) on tutkijoiden mukaan luultua nuorempi rotu, joka syntyi ibizanpodencon ja paikallisen rondanpodencon risteytyksestä. Koska sillä on kuitenkin yhteiset juuret muiden podencojen kanssa, senkin perimän voidaan päätellä johtavan lopulta mitä todennäköisimmin Canis familiaris leineriin. Ibizanpodenco (esp. Podenco ibicenco; mall. Ca eivissenc) polveutuu alun perin Egyptin faaraoiden koirista, ennen kaikkea "kaikkien Välimeren jäniskoirien" ja samalla myös useiden vinttikoirien muinaisesta kantarodusta, egyptinmetsästyskoirasta, joka oli Canis familiaris leinerin suora jälkeläinen. Erään teorian mukaan foinikialaiset kauppiaat toivat tämän ikivanhan pohjoisafrikkalaisen koiran mukanaan Välimerelle, missä siitä kehittyi kaikkien podencojen kantarotu kreetankoira. Tästä ikivanhasta kreikkalaisesta rodusta olisi sitten jalostettu vuorostaan ensimmäinen podenco-rotu, jonka arvellaan olleen valencianpodenco. Podencojen arvellaan nykytiedon valossa kuitenkin kehittyneen ensin manner-Espanjassa ja saapuneen Baleaariensaarille vasta muslimi-invaasion aikana eli varhaisin ibizanpodenco lienee kehittynyt vasta samoihin aikoihin espanjanvinttikoiran kanssa. Tätä teoriaa tukee se viimeisimpien geneettisten tutkimusten myötä tunnustettu fakta, että ibizanpodenco on faaraokoiran ohella paljon nuorempi rotu kuin mitä aiemmin on luultu.Derr, Mark. Collie or Pug? Study Finds the Genetic Code. The New York Times, 21.4.2004. Haettu 29.6.2013
VI Sabueso español, burgosinseisoja ja kanarianpodenco Sabueso españolin juuret saattavat olla kelttiläisissä koirissa, eritoten kelttienvinttikoirassa. Teoriaa tukee se, että suurin osa eurooppalaisista ajokoirista on vihikoiran jälkeläisiä, joka puolestaan polveutuu juuri kelttienvinttikoirassa. Vihikoiran ja isogascognenajokoiran kautta rodun muinainen kantaisä saattaa olla ollut Canis familiaris intermedius. Burgosinseisojan (Perdiguero de Burgos) arvellaan saaneen alkunsa navarranseisojan ja sabueso españolin risteytyksestä, ja koska sillä lienee ainakin kaukaisia sukulinjoja ranskanseisojan ja pointterin kanssa, sen kantarodun arvellaan olleen Canis familiaris intermedius. Kanarianpodencon (Podenco canario) alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan se kulkeutui Kanariansaarille suoraan Egyptistä, mahdollisesti karthagolaisten, foinikialaisten, kreikkalaisten tai jopa itsensä egyptiläisten mukana. Toinen puolestaan ei pidä lainkaan mahdottomana, että se olisi saapunut saarille vasta myöhemmin mallorcalaisten munkkien mukana Vatikaanin pakotettua nämä lähtemään siirtolaisiksi Kanarialle. Mikäli jälkimmäinen teoria pitää paikkansa, kanarianpodencon tärkein kantarotu saattaa hyvinkin olla ollut joko ibizanpodenco tai menorcanpodenco, josta sukujuuret johtavat jälleen Canis familiaris leineriin.
Espanjassa virallisesti tunnustetut espanjalaiset koirarodut Espanjassa on RSCE:n lisäksi muutama muu virallinen taho, joka voi tunnustaa ja rekisteröidä uusia koirarotuja kansallisella tasolla. Yleensä kyse on joko kansallisen tason Maatalous- ja kalastusministeriöstä, tai mahdollisesti paikallisista ministeriöistä kuten Galician, Kanariansaarten tai Baleaarien hallituksesta.
RSCE 1 Perros de Pastor y Perros Boyeros Sección 1 Perros de Pastor Baskienpaimenkoira Garafíanpaimenkoira Katalonianpaimenkoira (FCI) Leóninpaimenkoira Majorero Mallorcanpaimenkoira (FCI)
RSCE 2 Molosoides y Perros de Tipo Montaña Sección 2.1 Molosoides - Tipo dogo Alano español Kanariandoggi (FCI) Mallorcandoggi (FCI)
Sección 2.2 Molosoides - Tipo Montaña Espanjanmastiffi (FCI) Pyreneittenmastiffi (FCI) Valduezankoira
RSCE 3 Terriers Sección 1 Terriers de talla grande y mediana Andalusianrottakoira; Jerezinterrieri (FCI) Valencianrottaterrieri (FCI)