Amerikkalainen jalkapallo (amerikanenglanniksi football) on joukkueurheilulaji, joka kehittyi Pohjois-Amerikassa 1800-luvun lopussa brittiläisestä rugbysta ja jalkapallosta (Yhdysvalloissa association football tai soccer). Se eroaa jalkapallosta etenkin siinä, että pelaajat saavat koskea palloon, heittää sitä ja kantaa sitä käsissään.

Lajille ominaisia piirteitä ovat rugbyn tavoin taklaaminen, pelin taktinen luonne ja pelitilanteiden nopeus. Amerikkalainen jalkapallo on läheistä sukua kanadalaiselle jalkapallolle. Muualla maailmassa amerikkalaista jalkapalloa ei ole omaksuttu yhtä laajalti kuin esimerkiksi koripalloa ja baseballia.

Pelin tarkoituksena on kerätä pisteitä eri tavoin. Kaksi yhdentoista pelaajan joukkuetta kohtaavat suorakulmaisella kentällä, jonka molemmissa päissä on maalitolpat. Hyökkäys, eli joukkue, jolla on hallussaan soikea pallo, yrittää edetä kentällä, kun taas puolustus pyrkii pysäyttämään hyökkäyksen etenemisen ja saamaan pallon itselleen. Hyökkäyksen on edettävä vähintään kymmenen jaardia (noin yhdeksän metriä) neljän yrityksen aikana. Jos se ei onnistu, pallo siirtyy puolustukselle. Pisteitä tehdään pääasiassa viemällä pallo vastustajan maalialueelle (touchdown) tai potkaisemalla se maalitolppien välistä. Eniten pisteitä pelin lopussa kerännyt joukkue voittaa.

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvalloissa katsotuimpien urheilulajien joukossa ja eurooppalaista jalkapalloa suositumpi. Vuonna 2022 lajia pelasi yli miljoona high school -urheilijaa ja noin 81 000 yliopistojalkapallon (college football) pelaajaa. National Football League eli NFL on ammattilaissarja, jossa pelaa 32 joukkuetta. NFL on Yhdysvaltojen seuratuin urheilusarja ja sen loppuottelu Super Bowl on maailman seuratuimpia urheilutapahtumia. Vuonna 2022 liigan vuosittaiset tulot olivat noin 18,6 miljardia dollaria.

Historia

Juuret

Amerikkalaisesta ja hyvin samankaltaisesta kanadalaisesta jalkapallosta käytetään yhteisnimitystä gridiron. Alun perin sillä tarkoitettiin jalkapallon ja rugbyn esimuodoista kehittynyttä peliä. Sitä pelattiin kentällä, johon oli piirretty ristikko, ja sana gridiron tarkoittaakin ’ritilää’. Pelin kehittyessä kentälle piirretystä ristikosta poistuivat pitkittäisviivat. Sanalla gridiron voidaan nykyään viitata joko entisaikojen peliin, yhteisnimityksenä amerikkalaiseen ja kanadalaiseen lajiin tai myös itse pelikenttään.

Ensimmäinen virallinen yliopistojen välinen ottelu pelattiin 6. marraskuuta 1869 New Jerseyn New Brunswickissa Princetonin ja Rutgersin välillä. Ottelussa käytettiin Englannista peräisin olevia sääntöjä, jotka muistuttivat pitkälti nykyaikaista jalkapalloa. Tämä pelimuoto saavutti suosiota muun muassa Columbian, Cornellin ja Yalen yliopistoissa Yhdysvaltain koillisosassa. Vuonna 1873 Princetonin, Yalen ja Rutgersin yliopistojen edustajat kokoontuivat New Yorkiin ja perustivat Intercollegiate Football Associationin tarkoituksenaan yhtenäistää pelin säännöt. Harvardin yliopisto jäi liiton ulkopuolelle, sillä siellä pelattiin enemmän rugbya muistuttavaa, Bostonin kaupungin mukaan nimettyä, peliä.

Toukokuussa 1874 Harvard pelasi montrealilaista McGillin yliopistoa vastaan kaksi ottelua, ensimmäisen niin sanotuilla Bostonin säännöillä ja toisen rugbyn säännöillä, minkä myötä Harvardissakin ruvettiin suosimaan pelin rugby-muotoa. Seuraavana vuonna Harvard pelasi Yalea vastaan kompromissisäännöillä, jotka muistuttivat pitkälti rugbya. Tämän myötä myös Yalessa havaittiin rugby-tyylin soveltuvan paremmin peliin, ja lopulta 1876 Yale, Princeton, Harvard ja Columbia perustivat uuden Intercollegiate Football Associationin rugby-sääntöjen pohjalta.

Lajin synty

Lopullinen amerikkalaisen jalkapallon eriytyminen rugbystä alkoi Yalessa opiskelleen Walter Campin sääntömuutosten myötä. Aiemmin jo Harvardin aloitteesta oltiin luovuttu rugbyssä käytetystä scrum-rykelmästä ja otettu käyttöön tapa, jossa palloa potkaistaan taaksepäin omalle joukkueelle. Camp uudisti tapaa vielä pitemmälle, kun päätettiin että aloitussyötössä pallo on valmiiksi hyökkäysvuorossa olevan joukkueen hallussa. Vuonna 1890 sallittiin pallon heittäminen kädellä nykytyyliin jalkojen välistä taaksepäin ja mahdollisuus potkaista poistettiin säännöistä vuonna 1913. Toinen merkittävä muutos oli vuonna 1882 käyttöön otettu sääntö, jonka mukaan pallon kanssa täytyi edetä vähintään viisi jaardia kolmella yrittämällä. Tähän vaikutti merkittävästi Princetonin käyttämä taktiikka Yalen otteluissa, jossa se viivytti peliä pitämällä palloa hallussaan yrittämättäkään pisteentekoa, mikä oli vastoin Campin alkuperäisiä tarkoituksia. Campin aloitteesta pelaajamääräksi vakiintui 11 puolelleen, silloinen uusi pistelaskusysteemi, jossa kuljetusmaalista eli touchdownista sai kaksi pistettä ja potkumaalista viisi pistettä (vuonna 1909 potkumaalin arvoksi tuli kolme ja vuonna 1912 touchdownin arvoksi kuusi pistettä). Myös muita sääntöjä, kuten kentän viivoitus ja pelipaikkojen nimet, otettiin hänen ansiostaan käyttöön.

Lukuisista muutoksista huolimatta edellä mainitut kaksi sääntöä olivat ne, joiden myötä peli merkittävästi muuttui. Niiden myötä pelistä tuli avoimempaa, otteluissa nähtiin pitkiä juoksuja ja sivuttaissuuntaisia syöttöjä. Vuonna 1888 Camp ehdotti vyötärön alapuolelle taklaamisen sallimista, minkä myötä peli muuttui fyysisemmäksi ja pelaajat isommiksi, kun nopeudella ei enää saanut samanlaista etulyöntiasemaa. Vuotta 1912 monet asiantuntijat pitävät lajin varsinaisena syntyvuotena.

Ammattilaissarjan synty

Sääntömuutosten jälkeen laji alkoi kukoistamaan 1910-luvulla. Suurimpana syynä nähtiin eteenpäinsyöttö. Myös suojaimia ja kypäriä otettiin käyttöön, vaikka heittopelin yleistyminen poisti hiukan pelin rajuutta. Ensimmäiset ammattilaisottelut pelattiin jo 1890-luvulla. Tehdastyöntekijöille maksettiin 5–10 dollarin palkkio per ottelu. Tämän jälkeen pelaajien palkkiot ovat olleetkin nousussa. NFL:ssä pelaajan keskipalkka kaudessa on noin kahden miljoonan dollarin luokkaa, mutta hajonta on suurta. Monella ensimmäistä vuottaan NFL:ssä aloittaneella alkupalkka voi olla 200 000-300 000 dollaria. Toisaalta liigan kärjen palkat on esimerkiksi 10–30 miljoonan välillä per vuosi.

Vuonna 1920 perustettiin APFA (American Professional Football Association). Katsojia ei tullut riittävästi, minkä vuoksi liiga muodostettiin uudelleen 1922. Samalla nimi vaihdettiin NFL:ksi (National Football League). Heti alussa mukaan tuli 18 joukkuetta.

Lajin nousu Suomessa

Ensimmäiset ottelut Suomessa käytiin 1970-luvun puolivälissä, jolloin Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Tapiolan lukioista koostuvat joukkueet kohtasivat. Vuonna 1979 perustettiin liitto, jossa opeteltiin ja koottiin muun muassa pelin säännöt ja tuomaritoiminta. Vuotta myöhemmin pelattiin ensimmäinen SM-sarjan peli seitsemän joukkueen kesken. Vaahteraliiga-nimi otettiin käyttöön vuonna 1982. Koko 1980-luvun lajin suosio kasvoi Suomessa voimakkaasti muun muassa ensimmäiseen EM-kultaan Italiaa vastaan vuonna 1989. Suomi sai järjestettäväkseen EM-kisat Helsingissä vuonna 1991. Tuloksena oli hopea. Nykyään harrastajia on noin 3500 noin 30:ssä seurassa.

Amerikkalaisen jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut vuonna 2018 pidettiin Vantaalla Myyrmäen jalkapallostadionilla.

Säännöt

Pisteiden hankkiminen

pienois|Potkaisija yrittää potkumaalia. Amerikkalaisessa jalkapallossa on kolme tapaa hankkia pisteitä: Maali (eng. touchdown tai TD), kuusi pistettä, syntyy, kun hyökkäävä pelaaja saa pallon kiinni maalialueella tai kun hyökkääjä kantaa pallon maalialueelle Touchdownin jälkeen suoritetaan lisäpisteyritys, josta voi saada joko kaksi pistettä (kuljettamalla pallo kolmen jaardin päästä uudelleen maalialueelle joko heitto- tai juoksupelillä) tai yksi piste (potkaisemalla pallo maalihaarukasta läpi). Potkumaali, kolme pistettä, syntyy, kun erikoisjoukkueen potkaisija potkaisee pallon maalihaarukan läpi. Tämä pisteentekomalli on joskus hyvä, varsinkin jos peli on tasaväkistä ja touchdownia täten vaikea tehdä. Oma maali, kaksi pistettä, syntyy, kun pallonkantaja taklataan tämän omalla maalialueella tai pallo kuljetetaan tai heitetään oman maalin takarajasta yli.

Pelikenttä

pienois|Pelikenttä merkkiviivoineen. pienois|pysty|Maalihaarukka. Suorakulmainen kenttä on 120 jaardia pitkä ja 53,33 jaardia leveä. Kentän molemmista päistä on erotettu koko kentän leveydeltä 10 jaardin maalialueet. Varsinainen pelialue on siten 100 jaardia. Maalialueilla on Y-kirjainta muistuttavat maalihaarukat, joiden poikkipuu on 3,05 metrin (10 jalkaa) korkeudella ja pystypuiden väli 5,6 metriä (18 jalkaa 6 tuumaa). Kenttä on jaettu poikittaisilla merkkiviivoilla 5 tai 10 jaardin välein. Kenttä on jaettu pituussuunnassa kolmeen osaan niin sanotuilla sisäsivurajoilla. Sisäsivurajat ovat 20 jaardin etäisyydellä sivurajasta, jolloin niiden välinen etäisyys toisistaan on 13,33 jaardia. Yritykset aloitetaan aina sisäsivurajojen välistä.

Pelipallo

pienois|vasen|pysty|Pelipallo. Amerikkalainen jalkapallo on ilmatäytteinen noin 28 cm pitkä, ympärysmitaltaan noin 56 cm ja päällystetty nahalla. Valkoiset nauhat auttavat pelinrakentajaa tarttumaan paremmin palloon ja helpottavat heittämistä.

Peliaika

Peliaika on 60 minuuttia (Euroopassa poikkeuksellisesti 48 minuuttia) jaettuna neljään neljännekseen, joista kukin kestää 15 minuuttia (EFAF-säännöissä 12 minuuttia). NFL:ssä pelin ollessa tasan varsinaisen peliajan jälkeen, seuraa yksi tai useampia jatkoaikoja.

Ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen jälkeen on minuutin pituinen tauko, jonka aikana joukkueet vaihtavat kenttäpuoliskoja. Toisen neljänneksen, eli ensimmäisen puoliajan jälkeen on 12–15 minuutin pituinen väliaika.

Pelikello pysäytetään jokaisen pistesuorituksen jälkeen, epäonnistuneiden heittopelien jälkeen, kummankin puoliajan kahden viimeisen peliminuutin alkaessa sekä rangaistusten ja aikalisien vuoksi. Jos pelaaja vie pallon sivurajan yli, pelikello pysäytetään ja käynnistetään uudelleen tuomarin merkistä, kunhan pallo on asetettu paikalleen seuraavaa aloitussyöttöä varten. Näin toimitaan ensimmäisen puoliajan kahta ja toisen puoliajan viittä viimeistä minuuttia lukuun ottamatta. Juoksupelien sekä onnistuneiden heittopelien jälkeen pelikello pidetään käynnissä.

Molemmat joukkueet saavat ottaa kummallakin puoliajalla kolme aikalisää. Lisäksi tuomari voi määrätä harkinnanvaraisia aikalisiä esimerkiksi loukkaantumisten vuoksi.

Peliajan hallinta eli pelikellon oikea-aikainen pysäyttäminen tai käynnissä pitäminen pelivalintojen ja aikalisien avulla on oleellinen osa amerikkalaisen jalkapallon taktiikkaa.

Tuomarit

Vuonna 1873 amerikkalaisessa jalkapallossa ryhdyttiin turvallisuuden takaamiseksi käyttämään kahta tuomaria, joiden määrä vuoteen 1983 mennessä nousi jo seitsemään.

Varusteet

pienois|pysty|Amerikkalaisen jalkapallon pelaajan kypärä. Jo Britteinsaarten esimuodoista lähtien jalkapallo oli luonteeltaan ollut hyvin väkivaltainen peli, ja amerikkalaisessa jalkapallossa kiellettiin kaikenlaiset metallia sisältävät vaatteet ja varusteet vuonna 1894. Varusteissa on tapahtunut kehitystä, kun erilaisia suojavarusteita on sallittu loukkaantumisten estämiseksi. Vuonna 1890 pelaajien ainoa päänsuoja oli heidän kasvattamansa pitkät hiukset sekä nahkainen nenäsuoja. Vuonna 1896 otettiin käyttöön ensimmäiset nahasta valmistetut päänsuojukset, jotka kehittyivät ajan myötä korvaläpillä varustetuiksi lippalakeiksi. Nykyistä muistuttava metallinen suojakypärä esiteltiin vuonna 1917. Pakollisiksi kypärät tulivat yliopistopeleissä vuonna 1939 ja NFL:ssä vuonna 1943. Nykyisin alan liitot suosittelevat muun muassa pakollisten varusteiden valvontaa.

Kypärä suojaa kallovammoilta ja ne ovat kehittyneet vuosien saatossa. Nykyiset kypärät ovat ilmatäytteisiä ja ne sovitetaan joka pelaajalle erikseen. Lisäksi kypärän leukasuoja tulee olla kiinnitetty pelin aikana kuin myös hammassuojat käytössä. Muita pakollisia varusteita ovat reisi-, polvi, lonkka- ja hartiasuojat, pelisukat, -paita ja -housut.

Rangaistukset