Suzuki Kantarō (, 24. joulukuuta 1867 – 17. huhtikuuta 1948) oli japanilainen paroni, amiraali ja poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1945.
Suzuki oli Kiinan ja Japanin (1894–1895) sekä Japanin ja Venäjän (1904-1905) välisien sotien veteraani. Ensimmäisessä maailmansodassa hän oli laivastoministeriön varaministerinä. Laivastonkomentajan tehtävistä, laivastonesikunnan komentajaksi 1925–1929. Suzuki nimitettiin 1929 suurkamariherraksi (jijucho) ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Vuoden 1936 sotilasvallankumous yrityksen yhteydessä Suzukia ammuttiin rintaan. Suzuki erosi haavoittumisensa jälkeen julkisen vallan palveluksesta.
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman senilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden Potsdamin julistuksessa määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Japanilaiset toisen maailmansodan henkilöt Luokka:Japanilaiset amiraalit Luokka:Japanin pääministerit Luokka:Japanin ulkoministerit Luokka:Vuonna 1867 syntyneet Luokka:Vuonna 1948 kuolleet