Suleiman I Suuri (, , kutsumanimeltään Euroopassa ”Suuri”, islamilaisessa maailmassa ”Lain antaja”) ; (6. marraskuuta 1494 - huhtikuu 1495 Trabzon – 5./6. syyskuuta 1566 lähellä Szigetvária, Unkari) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1520–1566 ja Selim I:n seuraaja. Osmanien valtakunta saavutti huippukohtansa Suleimanin kaudella. Valtakunta jatkoi kasvamistaan vielä vuosisadan hänen kuolemansa jälkeen, kunnes vuorossa oli pitkä taantuminen.

Suku ja lapsuus Suleimanin vanhemmat olivat Selim I (tuolloin kruununprinssi) ja tämän jalkavaimo Hafsa Hatun, joiden ainoa poika hän oli. Suleiman lähetettiin seitsemänvuotiaana opiskelemaan tieteitä, historiaa, kirjallisuutta, teologiaa ja sotastrategiaa Topkapin palatsin kouluihin. Hän sai kokemusta hallinnosta useiden provinssien hallitsijana, tärkeimpinä Bolu pohjoisessa Anatoliassa sekä äitinsä syntymäalue Kaffan Krimillä, jota hän hallitsi jo 15-vuotiaana. Hän ystävystyi nuorena Ibrahimin kanssa, josta tuli myöhemmin suurvisiiri ja pašša.

Sulttaani Ennen Suleimanin nousua valtaistuimelle, hänen isänsä sulttaani Selim I oli teloituttanut kaikki poikansa Suleimania lukuun ottamatta, sillä Selim halusi että Suleiman perisi vallan hänen kuoltua ilman valtataistelua. Kun Selim kuoli syyskuussa 1520, Suleiman meni pääkaupunki Konstantinopolin, jossa paššat ja muut virkamiehet vannoivat hänelle uskollisuusvalan. Tämän jälkeen hän alkoi vakiinnuttaa valtaansa ja todistaa itsensä kykeväksi hallitsijaksi aloittamalla useita sotilaallisia valloituksia, joista ensimmäinen oli Belgradin valloitus vuonna 1521.Stoneman, s. 143. Vuonna 1522 hän valloitti piirityksen jälkeen Rodoksen ja antoi Johanniitoille mahdollisuuden vetäytyä Maltalle.

Suleiman löi joukkoineen Unkarin kuningas Ludvig II:n joukot Mohácsin taistelussa 29. elokuuta 1526 ja miehitti suurimman osan Unkarista ennen kuin luovutti sen hallittavaksi Transilvanian prinssi János Zsigmondille. Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Kaarle V ja tämän veli Ferdinand I, silloinen Itävallan arkkiherttua valloittivat Unkarin takaisin. Vastatoimena Suleiman yritti valloittaa Unkarin kahdesti. Hän saavutti armeijansa kanssa Wienin vuosina 1529 ja 1532, mutta molemmilla kerroilla kaupungin valtaus epäonnistui. Vuonna 1533 Suleiman laati Ferdinand I:n kanssa sopimuksen, jossa Unkari jaettiin Habsburgien ja Szapolyain kesken. Szapolyain kuoltua Unkarin alueet jäivät Ferdinandille. Tämä johti uusiin sotiin ja rauhansopimuksiin ennen kuin status quo palautui. pienoiskuva|Suleiman I:n valloitukset. Seuraavina kahtena vuosikymmenenä Suleiman valtasi alueita Pohjois-Afrikassa sekä Lähi-idässä. Nopea laajeneminen liittyi meriherruuteen Välimerellä, Punaisellamerellä ja Persianlahdella. Vuonna 1562 hän valloitti Transilvanian. Vuonna 1565 Johanniittain ritarikunnan onnistui murtaa Maltan piiritys, joka oli kestänyt yli neljä kuukautta 18. toukokuuta – 8. syyskuuta 1565. pienoiskuva|Suleiman I ottamassa vastaan ​​Transilvanian ruhtinas János Zsigmondia lähellä Zimonyn kaupunkia vuonna 1566. ”Szigetvárin sotaretken historia”, Nakkaş Osman 1568–1569. pienoiskuva|Ottomaanien valtakunta Suleiman I:n kuollessa vuonna 1566. Suleimania on pidetty vaarallisena ja julmana hallitsijana, mutta valtakunnassaan hänet tunnettiin rehtinä hallitsijana, joka taisteli korruptiota vastaan ja oli taiteiden ja filosofian ystävä. Hänet myös nimettiin yhdeksi suurimmista islamilaisista runoilijoista ja menestyksekkääksi kultasepäksi. Hän ansaitsi lempinimensä Lain antaja (Ḳānūnī) uudistettuaan osmanien lakijärjestelmän. Hänen kokoamansa lait käsittivät lähes kaikki sen aikaisen elämän alueet.

Suleiman kuoli 71-vuotiaana Szigetvárin taistelun voittoa edeltäneenä yönä 5.-6. syyskuuta 1566. Suleiman on haudattu Süleymaniye Camiihin Istanbuliin yhdessä vaimonsa Roxelanan kanssa. Tutkijat uskovat, että hänen sydämensä ja muut sisäelimet haudattiin Unkariin, sillä vuonna 2013 alkaneissa kaivauksissa on löydetty tästä viitteitä. Kaivauksissa on löytynyt myös osmanikaupunki Turbek, joka tuhoutui kun Habsburgit 1680-luvulla karkottivat osmanit Unkarista.Tutkijat uskovat löytäneensä sulttaani Suleiman Suuren haudan Unkarista. Yle.fi

Suleimanin kuollessa suurimmat muslimikaupungit (Mekka, Medina, Jerusalem, Damaskos ja Bagdad), monet Balkanin provinsseista aina Itävaltaan asti ja suurin osa Pohjois-Afrikkaa kuuluivat hänen valtakuntaansa. pienoiskuva|Suleiman I:n aikainen kultaraha eli sultani vuodelta 1520.

Vaimot ja jälkeläiset Suleiman I:llä oli kolme tunnettua vaimoa:

Fülane Hatun (n. 1496 – n. 1550). Mahidevran Hatun (n. 1499–1581), joko tšerkessiläinen, albanialainen, montenegrolainen tai krimiläinen jalkavaimo. Vanhimman eloon jääneen pojan, vuonna 1553 teloitetun Şehzade Mustafan äiti. Tuli Süleymanin haaremiin tämän ollessa vielä prinssi Manisassa.

Roxelana eli Hürrem Sultan (n. 1505/1507 – 15. huhtikuuta 1558), Suleimanin puoliso ja hänen ainakin kuuden lapsen äiti. Taustaltaan luultavasti ruteeni, mahdollisesti papin tytär. Tataarit hyökkäsivät hänen kotikyläänsä, ottivat mukaansa ja myivät lopulta Topkapin palatsin haaremiin yhtenä lukuisista muista orjatytöistä. Hän sai Suleimanin huomion älykkyydellään ja kiinnostuksellaan runouteen. Suleimanin ollessa sotaretkillä he lähettivät rakkausrunoja toisilleen. 1533 Suleiman meni naimisiin Hürremin kanssa, mikä oli poikkeuksellista sillä käytännössä sulttaani ei saanut mennä naimisiin. Hürrem Sultan oli Süleymanin hallituskauden ainoa suosikkijalkavaimo sekä Osmanien valtakunnan ensimmäinen haseki sultan -arvonimen saanut nainen; ensimmäinen osmaninainen, joka osallistui valtion asioihin ja valtakunnan hallintoon, sekä useimpien Süleymanin lasten kuten tämän seuraaja Selim II:n äiti. Hän oli myös ainoa nainen, jonka kanssa Süleymanilla oli yksiavioinen suhde koko hallituskautensa ajan. Hänen vaikutusvaltansa Osmanien valtakunnassa käynnisti aikakauden, joka tunnetaan nimellä naisten sultanaatti. Hürremista tuli vaikutusvaltainen valtakunnan politiikassa. Hän rakennutti Istanbuliin Haseki Sultan moskeijakompleksin. Hürrem kuoli noin 50-vuotiaana, luultavasti johonkin sairauteen.

pienoiskuva|Sulttaani Suleiman I:n hautamausoleumi. Suleiman I:llä oli ainakin kymmenen lasta, joista neljä kuoli jo alle 10-vuotiaina:

Şehzade Mustafa (n.  1516/1517 – teloitettiin isänsä käskystä 6. lokakuuta 1553), Mahidevran Hatunin poika. Şehzade Mehmed (1521–1543), Hürrem Sultanin poika. Sulttaani Selim II (30. toukokuuta 1524 – 15. joulukuuta 1574), Hürrem Sultanin poika. Şehzade Bayezid (1527– teloitettiin 25. syyskuuta 1561 isänsä käskystä), Hürrem Sultanin poika. Şehzade Cihangir (1531–1553), Hürrem Sultanin poika. Mihrimah Sultan (1522–1578), Hürrem Sultanin tytär, avioitui Rüstem Pašan kanssa 1539.

pienoiskuva|Süleymaniye-moskeijan sisäpiha Istanbulissa, arkkitehti Mimar Sinan.

Hovielämä Lännessä Suleimanin hovi oli kuuluisa vauraudesta ja ylellisistä juhlista. Hänen viidenneksi vanhimman poikansa ympärileikkausta juhlittiin kolme viikkoa. Kerrotaan, että hän ei koskaan käyttänyt samaa asua kahdesti ja että hänen käyttämänsä astiat olivat kultaisia tai hienoimmasta posliinista valmistettuja. Suleimanin aikakauden loiston suurimpia muistomerkkejä ovat mestariarkkitehti Sinanin rakennukset.

Vallanperimystaistelu Suleiman rikkoi perinteitä nostamalla kaksi orjaa korkeisiin asemiin. Ensimmäinen oli Ibrahim pašša, joka nousi suurvisiiriksi 13 vuoden ajaksi.

Suleimanin kuolemaa ennakoiden kamppailu hänen valtaistuimensa perimisestä alkoi jo hänen elinaikanaan. Ilmeisesti Roxelanan eli Hürremin lietsomassa valtataistelussa Suleiman murhautti Ibrahimin, joka tuki Suleimanin ensimmäistä poikaa Mustafaa ja korvasi hänet vävyllään Rustem paššalla. Ilmeisesti pelätessään Mustafan suosion armeijassa uhkaavan valtaansa Suleiman kuristutti myöhemmin myös Mustafan. Näin hän avasi Hürremin pojille tien valtaistuimelle.

Hürremin kuoltua vuonna 1558 veljesten Bayezidin ja Selimin välinen kiista puhkesi avoimeksi sodaksi. Seuraavana vuonna Suleimanin tukema Selim voitti Bayezidin armeijan Konyan taistelussa, jonka jälkeen Bayezid pakeni Persiaan. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Suleiman sai suostuteltua Persian šaahi Tamasp I:n järjestämään Bayezidin salamurhan vuonna 1562.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Mika Waltarin romaani Mikael Hakim kertoo fiktiivisesti Suleimanin poikien välisestä valtataistelusta.

Luokka:Osmanien hallitsijat Luokka:Vuonna 1494 syntyneet Luokka:Vuonna 1566 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit