Villamammutti eli villakarvamammutti (Mammuthus primigenius) on jääkauden aikana laajalle levinneellä arotundralla elänyt mammuttilaji. Yleensä mammuteista puhuttaessa tarkoitetaan juuri villamammuttia.
Villamammutilla oli pitkä, tiheä ja paksu turkki ja valtavat syöksyhampaat, jotka kaartuivat pään yli. Siperiasta on löydetty suohon uponneita, muumioituneita mammutin ruhoja. Villamammutti söi etupäässä heinä- ja sarakasveja ja jonkin verran puiden silmuja.
Ulkonäkö thumb|Villamammutteja myöhäisen pleistoseeninin maisemassa Pohjois-Espanjassa. Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä, mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, afrikannorsun. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia.Lister & Bahn 2000, s. 68.
Villamammutti painoi syntyessään ehkä noin 90 kgLister & Bahn 2000, s. 69. ja sen korkeus oli 90 cm. Uroksesta tuli täysikokoinen vasta 40-vuotiaana ja naaraasta 25-vuotiaana. Villamammutti eli jopa 60-vuotiaaksi.
Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36 cm:n mittainen, ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi. Villamammutin korvat olivat pienet ja niiden pinta-ala vain 1/15 afrikannorsun korvista.Lister & Bahn 2000, s. 72.
Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4–2,7 m pitkät ja painoivat 45 kg,Liste & Bahn 2000, s. 80. mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa kärsänsä avulla.
Nykyisistä norsueläimistä villamammutti muistutti eniten aasiannorsua. Villamammutilla oli niskakyttyrä, jollainen on myös aasiannorsulla.
Sopeutumat kylmään Villamammutti oli hyvin sopeutunut kylmiin arktisiin oloihin. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5–8 cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki.Lister & Bahn 2000, s. 70. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30 cm pitkää, ja kyljissä oli 90 cm:n mittainen helma samaan tapaan kuin myskihärillä. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8–10 cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa.
Villamammutin veren hapenottokyky oli luultavasti nykyisten norsujen hapenottokykyä parempi niin että eläin pärjäisi paremmin kylmässä.
Uuden-Siperian saarilta vuonna 2013 löydetystä mammutista saatiin viitteitä siitä, että mammutin veri olisi siinä olevan luonnollisen jäänestoaineen ansiosta pysynyt juoksevana jopa –17 °C:n pakkasessa.
Elintavat Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä. Mammuttien perheryhmissä oli 2–20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä. Tavallisin mammuttiryhmä oli kymmenen yksilön suuruinen.Lister & Bahn 2000, s. 86.
Ruokavalio Säilyneiden mammuttien mahalöydöistä päätellen villamammutti söi enimmäkseen heiniä, sarakasveja, ruohoja, varpuja, pensaita ja sammalia.Ukraintseva 2013, s. 102–104
Lisäksi mammutit söivät kukkakasveja, saniaisia, juuria ja syötäväksi kelpaavia puiden osia.Mammutin aika, sivu 148 Mammutin päiväateria oli yleensä 135–300 kg erilaisia heinämäisiä kasveja.Lister & Bahn 2000, s. 74
Varovaisempien arvioiden mukaan mammutti olisi syönyt vain 180–250 kg päivässä.Mammutit, sivu 76. Mammutti on saattanut käyttää syömiseen aikaa jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa.Lister & Bahn 2000, s. 77. Villamammutin ruoansulatus oli melko yksinkertainen ja ainakin puolet ravinnosta meni sulamatta suolen läpi. Toisaalta villamammutti pystyi hyödyntämään melko monipuolista ravintoa. Mammutit eivät näytä yleensä syöneen puiden lehtiä, mutta niiden jätöksistä on löydetty jonkin verran jäännöksiä lepästä, koivusta, kuusesta ja lehtikuusesta.Mammutin aika, sivu 148
Esimerkiksi niin kutsutusta ”Shandrinin mammutista” löytyi 290 kg ravintoa, josta 90 % oli heinää. Mukana oli lisäksi hieman pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja. Jääkauden lämpimällä jaksoilla eläneestä ”Jukagirin mammutista” on löydetty huomattava määrä pajun jätettä. Luultavasti mammutti söi pajun silmuja monien muiden eläinten tavoin keväällä, jolloin silmujen myrkkypitoisuus oli pieni. Säilyneistä mammuteista on löytynyt lisäksi muun muassa lapinvuokkoja ja puolukoitaMammutin aika, sivu 148 Monista Beringian seudun ja Amerikan mammuteista on löydetty kohtalaisesti Kobresia-sarakekasvia, jota nykyisin kasvaa alpiinisella alueella ja muun muassa Mongolian kuivilla alueilla
Muun muassa luuston kasvattamiseen mammutit tarvitsivat nykyisten norsujen tavoin erittäin runsaasti kivennäisaineita, muun muassa kalsiumia, natriumia ja magnesiumia.
Villamammutin elinympäristö Villamammutti eli tutkijoiden mukaan jäätikönääreisellä arolla ja tundralla,Ukraintseva 2013, s. 312. monesti jokivarsilla. Elinympäristö oli monesti lähes puuton ja jossa ei kasvanut kovin korkeita pensaitakaan. Monet Siperiasta löytyneet mammutit lienevät eläneen alankojen melko soisessa ympäristössä, jossa kasvoi saraa ja heiniä,Ukraintseva 2013, s. 205–207. ja vain vähän tai ei lainkaan puita.Ukraintseva 2013, s. 305. Monesti lehtikuusimetsän tai pensastundran keskellä oli joenvarsiniittyjä ja soita,Ukraintseva 2013, s. 278–279. ja ylempänä aroa tai vuoristokasvillisuutta.
Itä-Siperiasta löydettyjen mammuttien siitepöly- ja kasvijäänneanalyysi viittaa noin 42 000 vuotta sitten olleen laajalti keskikuivaa tundraniittyä, ei aroa.
Etelämpänä mammutit elivät jääkaudella kylmällä, kuivaa aroa muistuttavalla arotundralla, jonka keskellä oli kosteampia keitaita. Mammuttien jäännöksiä löytyy lössikerrostumista, jotka syntyivät tuulisina, kylminä jääkauden aikoina, jolloin oli pölymyrskyjä. Alue oli puuton tai vähäpuinen. Se oli tuulinen ja talvella vähäluminen. Kasvillisuus vaihteli savannia muistuttavasta matalaan heinikkoon ja aavikkoon. Suurin osa kasveista kasvoi vain lyhyen kasvukauden aikana. Mammuttiarolla oli kuivaa, ja kasvit kasvoivat nykyistä tundraa nopeammin ja runsaslukuisemmin. Mammuttiaron kasvillisuuteen kuuluivat heinät, sarat ja pienet marunoiden tapaiset pensaat sekä ruohokasvit, joihin luetaan herneen, leinikin ja päivänkakkaran sukuiset kasvit. Varsinkin arotundran lämpimimmissä osissa kasvoi muun muassa vaivaiskoivua ja vaivaispajua. Mammuttiaron eteläosissa kasvoi paikoitellen puita, kuten lehtikuusia ja koivuja.
Arotundra muistutti jossain määrin nykyajan Etelä-Venäjän aroja, vaikka oli niitä kylmempi. Esimerkiksi Wrangelinsaaren normaalia lajirikkaampaa tundraa on pidetty arotundran jäänteenä. Kuivassa suolaisessa ympäristössä riitti mammuteille suolapitoista maaperää, josta se sai kivennäisiä. Yleensä kuivalla, mosaiikkimaisella mammuttiarolla oli kosteita keitaita, esimerkiksi virtaavaa vettä, josta mammutit saivat juodakseen. Joillakin etelään päin suuntautuneilla rinteillä kasvit kasvoivat eri tavalla kuin pohjoisrinteillä, ja niillä esiintyi arktisia keitaita. Föhn-ilmiö oli merkittävä lämmittäjä ja kasvillisuuden rehevöittäjä joillakin alueilla.
Nykyajan norsulla on helpointa pitkäruohoisessa ympäristössä, jota arotundra ei aina ollut. Mammutin kannalta parhaita elinympäristöjä lienevät olleen subarktiset arot tai metsäarot, joiden keskellä, lähinnä jokilaaksossa oli siellä täällä puita tai metsiä. Mammuttiaron eteläisempi osa oli kesälämpötilaltaan havumetsävyöhykettä vastaavaa ”boreaalista”. Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty Ukrainan jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansia neliökilometrejä,Vuokko 2009, s. 54. Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti peuran tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.
Mammuttien esiintyvyys lienee vaihdellut huomattavasti elinympäristön kasvimäärien mukaan. Teoriassa yksi mammutti eläisi muutamalla hehtaarilla hyvätuottoista ruohomaata, mutta muutkin eliöt kuluttavat ruohoa. Tällöin keskimääräinen mammuttiaro saattoi elättää yhden mammutin viidellä neliökilometrillä, hyvällä alueella yhden mammutin neliökilometrillä, ja huonolla alueella yhden neliöpeninkulmalla (10×10 kilometriä).
Eräissä laskelmissa on väitetty mammuttien määrälliseksi tiheydeksi 0,1–4 mammuttia/km² eli samaksi kuin nykyisten aasian- ja afrikannorsujen tiheys. Toinen lähde väittää Siperiassa eläneen 0,038–0,23 mammuttia/km². Eräs arvio väittää Siperiassa eläneen mammutteja tiheydellä 1 mammutti/10 km²,Tiede 2006 syys- tai lokakuu. toinen 16 mammuttia 100 km².
Mammuttitiheys luultavasti vaihteli ajan mukana, kun ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat. Monesti ajatellaan tiheistä metsistä pensaikoista ja soista koostuvan kasvuympäristön olleen mammuteille jostain syystä elinkelvoton. Esimerkiksi ”valkea taiga” lehtikuusi-koivumetsä oli mammutille soveltumaton. Jotkut kiistävät tämänkin ja väittävät mammuttien alkaneen hävitä vasta jääkauden loppupuolella. Joidenkin lähteiden mukaan mammutti olisi hävinnyt tai harvinaistunut huomattavasti jääkauden kylmimpänä aikana esimerkiksi Euroopassa. Toisten tutkimusten mukaan Pohjois-Siperian mammuttitiheys vaihteli ajan mittaan noin satakertaisesti.
Elinympäristö mahdoton? Joidenkin tutkijoiden mukaan mammutin elinalue olisi supistunut jääkauden ankarimpana aikana ja ollut suurimmillaan jääkauden keskikylmissä vaiheissa. Joidenkin tietojen mukaan mammutti katosi jääkauden kylmyys- tai kuivuushuipun aikana 20 000–15 000 vuotta sitten muun muassa Lenan jokisuiston läheltä Lenan jokisuiston tienoilta, jolloin Pohjois-Siperian laajoilla alueilla vallitsi hyvin kitukasvuinen tundra tai polaariaavikko. Paremmat olot mammutille olisivat olleet Pohjois-Siperiassa aiemmin happi-isotooppivaiheessa MIS 3 noin 35 000–30 000 vuotta sitten ja erityisen hyvät 50 000–40 000 vuotta sitten, jolloin oli hyvin lämmintä ja kuivaa. Kuiva arokasvillisuus palasi Pohjois-Siperiaan mammutille epäedullisen kylmän tundran jälkeen ajalle noin 14 500–12 500 radiohiilivuotta sitten. Mutta se että mammutteja säilyi eniten pohjoisen arovaiheista, saattaa viitata vain siihen että ne säilyivät kylmillä aroilla pisimpään kuoltuaan, ja siihen, että mammutti eli myös suhteellisen kylmissä kosteissa oloissa.
Monia mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden ankarimmalta ajalta, jolloin laajat alueet olivat kylmää puoliaavikkoa ja/tai aavikkoa. Laajoilla alueilla kasvoi pääosin ruohoa ja heinää. Eräiden tietojen mukaan mammutit elivät ainakin joskus melko lähellä mannerjään reunaa. Tähän viittaavat löydöt ja ajoitukset joiden mukaan mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden huippukaudelta Mckenzie-joen suistosta, Banksin saarelta ja luultavasti myös Melvillen saarelta melko läheltä valtavan jääkautisen laurentiden jäätikön reunaa.