thumb|Leipzigin Augustusplatz ja Gewandhaus-konserttitalo thumb|Leipzigin rautatieasema on Euroopan suurin
Leipzig () on kaupunki Saksassa. Se on Saksin osavaltion suurin kaupunki. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 502 979 asukasta. Joulukuun 2018 lopussa nopeasti kasvavassa kaupungissa oli jo 587 857 asukasta. Leipzig sijaitsee Pleiße-, Weiße Elster- ja Parthe-jokien yhtymäkohdassa.
Ei ole varmaa tietoa, milloin Leipzig perustettiin, mutta varhaisin maininta siitä on eräässä asiakirjassa vuodelta 1015. Leipzigin saatua kaupunki- ja torikauppaoikeudet vuonna 1165 kaupungista kehittyi nopeasti kaupankäynnin keskus Saksan laajetessa itään päin. Väkiluku ylitti 100 000 noin vuonna 1870, jolloin Leipzigista tuli suurkaupunki. Kaupunki on Leipzigin hallintopiirin keskus. Noin 573 000 asukkaan Leipzig on Saksin osavaltion suurin kaupunki ja entisen Itä-Saksan alueen toiseksi suurin (Berliinin jälkeen).
Leipzigin asema yhtenä merkittävimmistä Keski-Euroopan messupaikkakunnista ja yhtenä maailman vanhimmista messujen järjestäjistä juontaa historiassa vuodesta 1190 asti. Frankfurt am Mainin rinnalla Leipzig on historiallinen kirjapainotaidon ja kirjakaupan keskus. Sen lisäksi Leipzigissa sijaitsee yksi Saksan vanhimmista yliopistoista ja vanhimmat kauppa- ja musiikkikorkeakoulut. Kaupunki on myös merkittävä liikennekeskus ja muodostaa yhden uusien osavaltioiden vahvimmista talousalueista.
Maantiede Maantieteellinen asema Leipzig sijaitsee Leipzigin alankoalueen keskellä, joka on osa Pohjois-Saksan alankoa. Idässä alue rajautuu pohjoiseen Elben alueeseen, kaakossa ja etelässä Keski-Saksin mäkiseutuun. Thüringenissä ja Saksi-Anhaltissa alanko ulottuu Saalejoen laakson yli Saale-Unstrutin alueelle.
Leipzigia lähimpiä suurkaupunkeja ovat Halle (Saale) (noin 30 km luoteeseen), Chemnitz (noin 80 km etelään), Dresden (noin 100 km kaakkoon), Erfurt (noin 100 km lounaaseen), Magdeburg (noin 100 km luoteeseen) ja Berliini (noin 145 km pohjoiseen). Leipzig on lähes kolmen naapuriosavaltion pääkaupungin eli Dresdenin, Magdeburgin ja Erfurtin välisessä keskipisteessä.
Kaupungin läpi virtaa Weiße Elster -joki, johon siellä yhdistyvät Pleiße- ja Parthejoet. Kaupungin alueella Weiße Elsteristä haarautuu toinen uoma Luppe. Leipzigin jokiliikenneyhteytenä toimii kuitenkin ennen kaikkea Pleiße, koska se virtaa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.
Leipzigin korkeimpia maastonkohtia ovat Monarchenhügel (159 m) ja keinotekoinen täyttömäki Fockeberg (153 m). Aivan kaupungin rajan ulkopuolella sijaitsee Galgenberg (163 m).
Luonto ja ympäristö thumb| Pleiße-jokea eteläisessä tulvarämemetsässä. thumb|Leipzigin eläintarhaa.
Jokien varsilla kaupungin keskustaan asti levittäytyy Leipzigin ns. tulvarämemetsäalue, joka on Euroopan suurin tämäntyyppinen kaupunkialueella sijaitseva yhtenäinen metsäalue. Leipzig ympäristöineen on merkittävä ruskohiiliesiintymien alue, ja jo 1930-luvulla aloitettiin tämän raaka-aineen teollinen kaivaminen avolouhosmenetelmällä. Kaivostoiminta, joka DDR-aikana laajeni entisestään (ruskohiili oli pääasiallinen energianlähde), tuhosi osan tulvarämemetsistä Leipzigin eteläpuolella. Lukuisien tulvapatojen rakentaminen, luonnollisten jokiuomien siirtäminen ja ruskohiilen louhintaan liittyvät pohjavedenpinnan pudottamiset häiritsivät erittäin erikoistunutta ekosysteemiä, joka oli toiminut luonnollisena tulvientasausjärjestelmänä.
Ruskohiiliteollisuuden jätevesien aiheuttaman saastumisen vuoksi 1950-luvulla Leipzigin eteläosissa täytettiin tai suljettiin maanpinnan alle kanaaliputkiin osa jo keskiajalla mm. vesimyllyjä varten kaivetuista Pleißen- ja Elsterjokien keinotekoisista sivuhaaroista (myllykanavista), jolloin Leipzig menetti osan jokikaupunkiluonteestaan. Myrkyllisten jätevesien johtaminen jokiin johti jokien biologiseen kuolemaan. 1990-luvulta lähtien jokien virtausta on vähitellen jatkuvasti vapautettu.
Vesistöjen saastumisen lisäksi ruskohiilen käyttö vanhentuneiden, osittain toista maailmansotaa edeltäneeltä ajalta peräisin olleiden, teollisuuslaitosten ja voimaloiden polttoaineena sekä talojen lämmittäminen uuneilla aiheuttivat voimakasta ilmansaastumista. Rikki- ja fenolipitoinen ilma ja siitä aiheutuneet happosateet vaurioittivat rakennuskantaa, ennen kaikkea hiekkakivestä rakennettua. 1970- ja 1980-luvuilla Leipzig oli yksi Euroopan pahiten ympäristömyrkkyjen kuormittamista suurkaupungeista.
DDR:n lakattua olemasta vanhojen teollisuuslaitosten toiminnan lopettaminen sekä voimaloiden ja talojen lämmitysjärjestelmien varsin nopeasti tehty modernisointi johtivat huomattavaan vesien ja ilman laadun paranemiseen ja silminnähtävään eläin- ja kasvikunnan tervehtymiseen. Lukuisten kaupunkipuistojensa (esim. Clara-Zetkin-Park ja Rosental), asuinalueiden monien uusien puistoistutusten ja perinteisten siirtolapuutarhojen ansiosta Leipzig lukeutuu nykyisin Saksan vihreimpiin kaupunkeihin. Sen pinta-alasta noin 50 % on viheralueita ja 7 % metsiä.
1990-luvun alussa lopetettiin ruskohiilen kaivaminen ja aloitettiin kasviston uudelleenistuttaminen avolouhosalueille ja ympäristön luonnontilan palauttaminen. Osa avolouhoksista on täytetty vedellä, ja niistä on muodostunut vedenlaadultaan hyviä järviä. Muita avolouhoksia on tulva-altaina. Cospudener-järvi on lähinnä Leipzigin keskustaa ja toimii avoimena virkistysalueena. Tätä pinta-alaltaan merkittävän suurta virkistysaluetta markkinoidaan matkailijoille ”Leipzigin uutena järvialueena”. Leipzigin alueen luonnon ja maiseman kehittämiseksi ja sen elinkelpoiseksi tekemiseksi yhdessä ympäröivien kuntien kanssa Leipzig on ollut vuodesta 1996 ”Leipzigin vihreän renkaan” jäsen.
Kaupunginosat ja lähialueet thumb|Hallintopiirirajat 2005 Leipzig koostuu kymmenestä piirikunnasta, joissa on yhteensä 63 kaupunginosaa (katso Leipzigin poliittinen aluejako ja Leipzigin historiallisesti muodostuneet kaupunginosat).
Seuraavat kunnat ympäröivät Leipzigia: Delitzsch Jesewitz Schkeuditz Rackwitz Taucha 100px Borsdorf Brandis Markranstädt Markkleeberg Naunhof Kitzen Zwenkau Großpösna
Ilmasto thumb|Leipzigin ilmastodiagrammiGeoklima 2.1 Leipzig sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä. Vuotuinen keskilämpötila on 8,4 °C ja keskimääräinen sademäärä 556,8 mm (vuosien 1972–2001 ajalta laskettuina). Keskimääräinen pakkasen kesto on 79 päivää.
Leipzig on Harz-vuoriston sadesuojapuolella (se puoli, jolle vuoristo rajaa sadepilviä pääsemästä). Suurin osa sateesta tulee kesällä, kesäkuusta elokuuhun, ja sademäärän maksimi on heinäkuussa, 72 mm. Helmikuussa sataa vähiten, 27 mm, ja muina talvikuukausina noin 30 mm. Harz-vuoriston sateelta suojaavan vaikutuksen voimakkuus vaihtelee kaupungin alueellakin: kuivinta on Leipzigin pohjoisosissa, sateisinta kaupungin eteläosissa, ja vuotuinen ero näiden välillä on noin 100 mm.leipzig.de- Klima Kaupungin omat nettisivut - ilmasto
Lämpimin päivä on ollut 9. elokuuta 1992, jolloin lämpötila kohosi lukemaan 38,8 °C, ja kylmin päivä 14. tammikuuta 1987, −24,1 °C.Klimastatistik der Uni Leipzig Leipzigin yliopiston ilmastotilastoja
Leipzigin mukaan nimettyjä paikkoja muualla maailmassa
Kanadassa Saskatchewanin provinssissa on pikkukaupunki nimeltä Leipzig.
USA:ssa on useampia Leipzigin mukaan nimettyjä paikkoja. Kahdella paikkakunnalla, toinen Delawaressa (203 asukasta v. 2000) ja toinen Ohiossa (2 236 asukasta v. 2000), on nimenä englannin kieleen mukailtu Leipsic. Näiden lisäksi Pohjois-Dakotassa on sinne muuttaneiden Venäjän saksalaisten vuonna 1901 perustama New Leipzig, jossa nykyisin on runsaat 300 asukasta.
Historia
Vuoden 900 tienoilla slaavit perustivat asutuksen Parthejoen molemmille rannoille, kuten Herbert Küasin arkeologiset kaivaukset nykyisen Matteuksenkirkon piha-alueella ovat osoittaneet. Leipzig mainitaan ensimmäisen kerran, kun Thietmar von Merseburg kertoo kronikassaan ”Libzin kaupungista” (urbs Libzi). Kaupungin perustamisvuodeksi lasketaan 1165, jolloin Meißenin maakreivi Otto myönsi Via Regian ja Via Imperiin risteämiskohdassa olevalle alueelle kaupunki- ja torikauppaoikeudet. Kaupungin perustamisen myötä aloitettiin molempien suurten kirkkojen – Tuomaskirkon ja Nikolainkirkon – rakentaminen.
Leipzig kuului Meißenin maakreivikuntaan, joka liitettiin vuonna 1439 kirkon omaisuuden maallistamisen yhteydessä Saksin vaaliruhtinaskuntaan. Vaaliruhtinaskunta kuitenkin jaettiin Saksin ja Erbenin maakreivien, veljesten Albrecht ja Ernst kesken niin sanotussa Leipzigin jaossa vuonna 1485. Siitä lähtien Leipzig kuului Saksin herttuakuntaan, jonka pääkaupungiksi nimettiin siihen asti Leipzigiin ja Meißeniin verrattuna merkityksetön Dresden. Leipzig oli kuitenkin tiheästi pidettyjen maapäivien kokouspaikkana. Vuonna 1499 tehdyn hallinnonuudistuksen jälkeen Leipzig oli Leipzigin piirikunnan ns. tuomiokunta-alue, yksi kahdeksasta vaaliruhtinaskunnassa.
Vuonna 1409 perustettiin Leipzigin yliopisto nimellä Alma Mater Lipsiensis, ja se kuuluu siten Saksan vanhimpiin yliopistoihin. Vuonna 1519 Martti Luther, Andreas Karlstadt ja Philipp Melanchthon kohtasivat katolisen teologin Johannes Eckin yliopiston kutsusta pidetyssä väittelytilaisuudessa, joka on jäänyt historiaan Leipzigin väittelyn nimellä.
Vuonna 1539 Luther ja Justus Jonas ajoivat uskonpuhdistuksen lopullisesti läpi Leipzigissa. Leipzig joutui myös vuosina 1546 ja 1547 niin sanottuun Schmalkaldenin sotaan, jossa Leipzigin ja Saksin osalta oli kyse ennen kaikkea protestanttisuuden saamisesta tasavertaiseksi katolisuuden kanssa. Sodan myötä vaaliruhtinas vaihtoi puolta Albrectin sukulinjan puolelle, jonka herttuakunnassa Leipzig sijaitsi. Näinä vuosina Leipzigille oli tunnusomaista erityisesti tasainen elinolosuhteiden paraneminen. Yhä merkittävämpänä kauppa- ja messukaupunkina Leipzig nautti myös porvariston vaurastumisesta. Jo 1500-luvulla saatiin aikaan juomavesiverkosto. Vuonna 1650 alkoi ilmestyä kuudesti viikossa sanomalehti Einkommende Zeitungen, joka oli maailman ensimmäinen päivälehti.
Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti syvän haavan kaupungin kukoistavaan kehitykseen, ja väkiluku putosi 18 000:sta 12 000:een. Vuosien 1631 ja 1642 välillä kaupunki piiritettiin viisi kertaa, ja vuosina 1642–1650 se oli ruotsalaisten miehittämänä.Almer mater Lipsiensis 1409-2009. 17. syyskuuta 1631 keisarilliset joukot, johtajanaan marsalkka Johann Tilly, kokivat yhden kolmikymmenvuotisen sodan suurimmista tappioistaan Leipzigin alueella Breitenfeldin taistelussa ruotsalaisia vastaan. Breitenfeld on nykyään Leipzigiin kuuluva entinen ritarisukutila, ja siellä on Ruotsin armeijan johtajan, kuningas Kustaa II Aadolfin muistomerkki. Vuosi taistelun jälkeen, 16.11.1632, Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa, noin 10 km nykyisestä Leipzigin kaupunginrajasta lounaaseen.
Vuonna 1701 otettiin Leipzigissa käyttöön katuvalaistus. Noin 700 amsterdamilaisen esikuvan mukaan valmistettua, öljyllä toimivaa lyhtyä sytytettiin ensi kertaa jouluaattoiltana 1701. Kaupunki palkkasi erityisiä lyhtyvahteja, joiden tehtävänä oli huolehtia lyhtyjen sytyttämisestä ja sammuttamisesta määritellyn valaistussuunnitelman mukaisesti. Leipzig sai tämän myötä lisänimen Pikku-Pariisi, mistä lähtien kaupunki sai vertailukohdakseen tuon suuren maailman metropolin. Seitsenvuotisen sodan aikana Leipzig oli vuosina 1756–1763 Preussin miehittämänä.
thumb|Leipzigin ja sen ympäristön kartta vuodelta 1876. thumb|Uusi oopperatalo Augustusplatzilla noin v. 1900.
Vuonna 1813 käytiin niin sanottu Leipzigin kansojen taistelu osana vapaussotaa. Itävallan keisarikunnan, Preussin, Venäjän ja Ruotsin liittoutuneet joukot aiheuttivat tässä taistelussa Napoleonin ja tämän liittolaisten joukoille (niiden mukana Saksin kuningaskunta) ratkaisevan tappion, joka lopulta johti Napoleonin karkottamiseen Elban saarelle.