Tämä on luettelo lentokonekaappauksista. Lista on aikajärjestyksessä tapahtumavuoden mukaan.
1960-luku 23. heinäkuuta 1968 kolme PFLP-terroristijärjestön palestiinalaisjäsentä kaappasi El Alin lennon 426 (Roomasta Tel Aviviin) Algeriin, jossa neuvottelut matkustajien vapauttamisesta kestivät 40 päivää. Kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut kaappauksen aikana.
TWA:n lento 840 (29. elokuuta 1969) – Palestiinalainen terroristijärjestö PFLP kaappasi TWAn lennon Roomasta Ateenan kautta Tel Aviviin ja pakotti sen laskeutumaan Syyrian Damaskokseen.
1970-luku 21. helmikuuta 1970 kuusi arabisissiä kaappasi Olympic Airlinesin lennon Ateenan lentoasemalla. Terroristit vaativat seitsemän palestiinalaisen terroristin vapauttamista Kreikan vankiloista. Seitsemän tuntia kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Kreikan pääministeri Patakos suostui vaatimukseen ja lentokoneen 53 matkustajaa vapautettiin. Terroristit palasivat takaisin Beirutiin mukanaan kaksi Punaisen Ristin jäsentä panttivankina.
Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan tapahtuivat 6. ja 9. syyskuuta 1970. Palestiinan vapautuksen kansanrintama (PFLP) kaappasi neljä matkustajalentokonetta Jordaniaan.
Japan Airlinesin lennon 351 kaappaus 31. maaliskuuta 1970
D. B. Cooper – Kiitospäivän aattona 24. marraskuuta 1971 Dan Cooperiksi itsensä lippua ostaessaan esitellyt mies kaappasi Northwest Orientin lennon 305 Portlannista Oregonin kautta Seattleen.
Sabenan lento 572 kaapattiin 8. toukokuuta 1972 Wienistä Tel Aviviin. Israelin erikoisryhmä Sayeret Matkal vapautti 9. toukokuuta lentokoneen. Yksi kommandoista oli silloin 23-vuotias tuleva Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, joka haavoittui toisen kommandon vahingonlaukauksesta. Yksi matkustaja kuoli ja kolme haavoittui valtauksessa.
21. helmikuuta 1972 Lufthansan lento 649 kaapattiin New Delhi–Frankfurt-reitillä. Kaapparit pakottivat länsisaksalaisen Boeing 747 -lentokoneen, jossa oli 172 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä, Adenin lentoasemalle. Matkustajien joukossa oli Joseph Kennedy III, senaattori Robert Kennedyn poika sekä suomalainen radio- ja televisioryhmä, joka oli saapumassa Sapporon talviolympialaisista. Kaappaajat, jotka kuuluivat arabialaiseen sissijärjestöön, saivat polttoainetta Adenissa ja samalla he asettivat pommeja koneeseen. 22. helmikuuta etelä-jemeniläiset viranomaiset ilmoittivat, että kaikki matkustajat vapautettaisiin. Kuitenkin miehistö pidettiin edelleen panttivankeina. Länsi-Saksan hallitus ei suostunut maksamaan lunnaita, joten Lufthansan edustaja, joka oli Adenissa, sanoi yhtiön maksavan omalla päätöksellään kaappareille viiden miljoonan dollarin lunnaat.
29. lokakuuta 1972 kaksi aseistautunutta palestiinalaisterroristia kaappasi länsisaksalaisen Lufthansan Boeing 727 -matkustajakoneen lennolla Beirutista Frankfurtiin. Käsikranaatteja aseinaan he pakottivat koneen, jossa oli 13 matkustajaa ja 7 miehistön jäsentä, suuntaamaan Müncheniin. Kone teki välilaskun Nikosiassa ja laskeutui lopulta tuntien kiertelyn jälkeen Zagrebiin, Jugoslaviaan. Kaapparit vaativat Länsi-Saksan hallitusta vapauttamaan kolme arabiterroristia, jotka olivat osallistuneet Münchenin verilöylyn järjestämiseen 5. syyskuuta. Länsi-Saksa suostui vaatimuksiin ja lennätti terroristit Zagrebiin, josta kaapattu lentokone lensi Tripoliin, jossa matkustajat ja miehistö vapautettiin. Israelin hallitus protestoi ja kutsui suurlähettiläänsä kotiin. Bonnin hallitus sanoi, ettei halunnut uutta Müncheniä.
15. syyskuuta 1972 kolme Ustašaan kuulunutta kroaattia kaappasivat Göteborgista Tukholmaan reittilennolla olleen SASin DC-9-matkustajalentokoneen, jossa oli 79 matkustajaa ja neljä miehistön jäsentä. Kaapparit pakottivat koneen laskeutumaan Malmöhön, ja vaativat seitsemän kroaatin vapauttamista Ruotsin vankiloista sekä puoli miljoonaa Ruotsin kruunua. Kaapparit uhkasivat räjäyttää koneen. Kuusi kroaattia vapautettiin yhden kieltäytessä. Vapautetut vietiin Malmön lentoasemalle. Matkustajat vapautettiin, mutta kroaatit lennätettiin Madridiin, jossa kaapparit antautuivat viranomaisille. Ruotsin hallitus pyysi luovuttamista, mutta Espanjan hallitus tuomitsi heidät sillä periaatteella, että kroaatit oli pidätetty kyseisessä maassa. Myös Jugoslavia vaati kroaattien luovuttamista.
21. heinäkuuta 1973 Japan Airlinesin koneen kaappasi juuri, kun se oli lähtenyt Amsterdamista kohti Pariisia ja edelleen Tokioon, Miehitettyjen alueiden pojat -niminen ryhmä. Kaappaajat pakottivat koneen lentämään Dubaihin, jossa heidän kanssaan neuvoteltiin kolme päivää, minkä jälkeen kone lennettiin Bengasiin, Libyaan. Kone oli Boeing 747 ja siinä oli 139 matkustajaa. Bengasissa kaapparit päästivät kaikki matkustajat koneesta, minkä jälkeen he räjäyttivät koneen. Yksi kaappareista oli jäänyt vahingossa koneen viereen ja kuoli räjähdyksessä. Libyan viranomaiset pidättivät kaapparit. Myöhemmin Japan Airlines sai kirjeen, jossa oli heidän vaatimuksensa: 13 miljoonaa dollaria sekä kahden Japanin punaisen armeijakunnan jäsenen vapautus. Kaappaus oli kosto Japanille, joka oli maksanut Israelille 24 miljoonaa dollaria Tel Avivin lentoasemalla tapahtuneesta verilöylystä, jonka takana oli Japanin punainen armeijakunta. Joidenkin tietojen mukaan kaappauksen takana oli PFLP:n johtaja Wadie Haddad, joka ei hyväksynyt sitä, että PFLP:n johtohenkilö George Habash olisi lähestynyt Fatahia. Jasser Arafat tuomitsi kaappauksen. 10. elokuuta israelilaiset hävittäjät pakottivat libanonilaisen matkustajakoneen laskeutumaan Haifan sotilaslentoasemalle. Middle East Airlines oli matkalla Beirutista Bagdadiin. Israelilaiset etsivät PFLP:n johtajaa George Habashia, jonka piti olla koneessa. Habash ei kuitenkaan ollut koneessa.
Pan Amin lennon 110 terrori-isku tapahtui 17. joulukuuta 1973, kun kymmenen arabiterroristia avasivat tulen Rooman Leonardo da Vincin lentoasemalla kohti Pan Amin konetta, jossa oli 167 matkustajaa ja 10 miehistön jäsentä. Terroristit ampuivat matkustajia ja heittivät palopommeja kohti konetta. Useat koneen matkustajista saivat surmansa. Koneen takaosaan tuli iso musta ammottava aukko. Sen jälkeen kaapparit ryntäsivät viereiseen Lufthansan koneeseen ja ottivat matkustajat panttivangiksi. Kone lensi monien mutkien kautta Kuwaitiin, jossa terroristit antautuivat. Poliisikuulusteluissa he sanoivat olleensa PLO:sta, mutta Arafat kielsi sen ja sanoi, ettei hänellä ollut mitään osaa tapaukseen.Vuosikirja 1973 Verinen kappaus vaati 33 uhria sivu 298 KG Bertmark Kustannus Oy
Trans World Airlinesin lento 841 – 8. syyskuuta 1974
22. marraskuuta 1974 neljä arabiterroristia kaappasi British Airways VC-10 matkustajakoneen Dubain lentoasemalta. Kone oli Kalkutta–Lontoo-reitillä ja teki välilaskun Dubaissa. Polttoainevähennyksen vuoksi kone ei voinut lentää Tripoliin, Libyaan jonne kaapparit sen halusivat, joten se sai luvan laskeutua Tunisiin. Kaapparit vaativat 13 arabiterroristia vapaaksi Egyptin vankiloista ja kaksi muuta terroristia hollantilaisesta vankilasta, muuten he surmaisivat yhden panttivangin joka tunti. Kaapparit kertoivat, että he kuuluivat siihen asti tuntemattomaan Martyyri Gaffourin ryhmään. Egypti kieltäytyi suostumasta vaatimuksiin ja sanoi neuvottelevansa PLO:n kanssa vankien kohtalosta. PLO kuitenkin sanoutui irti kaappauksesta. Kaapparit syyttivät Jasser Arafatia antautumisesta ja Englantia sionistisen valtion perustamisesta. Myös Hollannin viranomaiset ottivat torjuvan asenteen. Todistaakseen uhkauksen terroristit ampuivat yhden matkustajan kuoliaaksi. Hän oli 43-vuotias saksalainen pankkiiri Werner Gustav Kehl. Kolmen vuorokauden kuluttua Egyptin viranomaiset lupasivat vapauttaa seitsemän vankia ja Hollanti loput kaksi, mikäli kaikki matkustajat vapautettaisiin. Terroristit kuljetettiin Tunisin viranomaisten mukaan varmaan talteen. Tutkittuaan koneen tunisialaiset viranomaiset ilmoittivat, että koneen joka puolella oli dynamiittipakkauksia. PLO vaati Tunisiaa luovuttamaan terroristit rangaistaviksi.
Air Francen lento 139 kaapattiin 17. kesäkuuta 1976, kun PFLP:n ja länsisaksalainen Baader-Meinhof ryhmä kaappasi Airbus A300 -merkkisen matkustajalentokoneen Tel Aviv–Ateena–Pariisi-reitillä Kreikan ilmatilassa ensin Bengasiin, Libyaan, ja sieltä Entebbeen Ugandaan. Kun kaikki muut panttivangit paitsi israelilaiset ja juutalaiset oli vapautettu, päätti Israelin hallitus vapauttaa panttivangit yksin neuvottelematta terroristien kanssa. Israelin erikoisryhmä Sayeret Matkal vapautti koneen 3.–4. heinäkuuta välisenä yönä. Neljä panttivankia kuoli PFLP:n ja Sayeret Matkalin välisissä taistelussa
Lufthansan lento 181, Boeing 737, kaapattiin 13. lokakuuta 1977 PFLP:n johdolla Palma de Mallorca–Frankfurt-reitillä. Kaapparit pakottivat sen lentämään Roomaan ja sieltä Kyproksen kautta Dubaihin ja Adeniin. Viimein lento laskeutui Mogadishuun, Somaliaan. Kaappauksen kautta yritettiin saada neljä Baader-Meinhof-terroristia vankilasta. Länsi-Saksa päätti vapauttaa koneen yksin. Saksan rajavartiolaitoksen erikoisryhmä GSG-9:n kommandot hyökkäsivät koneeseen, jolloin 84 matkustajasta neljä kuoli ja kaksi loukkaantui.
Aeroflotin lennon kaappaus Suomeen tapahtui 10. heinäkuuta 1977, kun kaksi loikkaria kaappasi Aeroflotin lennon Petroskoi–Leningrad-reitiltä Helsinkiin. Kaapparit yrittivät päästä Tukholmaan, mutta polttoaineen vähyyden takia he joutuivat laskeutumaan Suomeen. Kaappaus tapahtuma päättyi 12. heinäkuuta kaappareiden antautumiseen. Kukaan matkustajista ei kuollut ja kaapparit luovutettiin Neuvostoliittoon.
18. helmikuuta 1978 Egyptin presidentti Anwar Sadatin läheinen ystävä kairolaislehden Al Ahramin päätoimittaja Jousef el Sebai murhattiin Nikosian Hilton-hotellissa. Al Ahram oli Sadatin tukijalehti. Sen jälkeen kaapparit ottivat panttivangiksi 18 ihmistä Cyprus Airwaysin DC-8-koneen paetessaan saarelta. Myöhemmin seitsemän ihmistä vapautettiin. Presidentti Sadat oli henkilökohtaisesti määrännyt vapauttamisyrityksestä. Kyproksen viranomaiset eivät olleet halukkaita sallimaan egyptiläisten erikoisjoukkoja saapumaan Nikosiaan. Kun joukot kuitenkin tulivat, ne joutuivat tulitaisteluun kyproslaisten kanssa. 15 egyptiläistä sai surmansa ja parisenkymmentä loukkaantui. Panttivangit ja terroristit säästyivät. Myöhemmin tuli ilmi, että Kyproksen viranomaiset olivat valmiina iskemään koneeseen. Kyproksen viranomaiset vangitsivat egyptiläiset sotilaat mutta heidät palautettiin takaisin kotimaahansa. Kyproksen presidentti Spyros Kyprianou kieltäytyi luovuttamasta kahta terroristia. Sadat syytti Kyprianouta passiivisuudesta ja kutsui kaikki egyptiläiset diplomaatit kotiin. Lisäksi hän lupasi tuhota kaikki palestiinalaiset ammattimurhaajat. Kypros oli ollut koko 1970- ja 1980-luvun PLO:n turvapaikka. Nyt kuitenkin oli tullut loppu siihen. Presidentti Kyprianou karkotti kaikki palestiinalaiset saarelta.
Oulun lentokonekaappaus tapahtui 30. syyskuuta 1978, kun 37-vuotias entinen urakoitsija Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin lennon (Caravelle) Oulusta Helsinkiin. Kone kävi välillä Amsterdamissa ja palasi sieltä. Kaappari antautui poliisille 1. lokakuuta. Koneen 44 matkustajasta kukaan ei kuollut tai loukkaantunut. Lamminpartaan motiivit olivat aika epäselvät.
27. helmikuuta 1979 kolme intialaisen Ananda Marga -nimisen lahkon jäsentä yritti kaapata Aeroflotin Tupolev Tu-154 -tyyppisen neuvostoliittolaisen matkustajalentokoneen. Kone oli matkalla Oslosta Leningradiin, kun se teki välilaskun Tukholman Arlandan lentoasemalle. Kuuden tunnin jälkeen poliisin otettua haltuunsa kaapparit kone pääsi jatkamaan matkaa. Koneessa oli 24 matkustajaa ja kymmenen hengen miehistö. Kaappaajat olivat 27-vuotias ruotsalainen, 42-vuotias brasilialainen, 22-vuotias länsisaksalainen. Kaapparit uhkasivat sytyttää koneen tuleen. Kaappauksen motiivia ei saatu selville paitsi todettiin että se oli neuvostovastainen. Ananda Marga -lahkon Pohjoismaiden johtaja Dada Devadana vakuutti lehdistölle, ettei lahkolla ollut tapauksella mitään virkaa. Kaapparit erotettiin lahkosta.
1980-luku