thumb|300px|Juha Vainio, Eino Grön ja Olavi Virta vuonna 1965. Eino Joel Grön (s. 31. tammikuuta 1939 Pori) on suomalainen iskelmälaulaja.
Ura Porin Reposaaressa syntyneen Grönin laulajanura alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina. Seuraavana vuonna hän voitti iskelmälaulukilpailun miesten sarjan, ja Toivo Kärki järjesti hänet levyttämään. Grönin ensimmäinen levytyskappale ”Venäläinen tango” ilmestyi keväällä 1958 julkaistulla neljän nuoren mieslaulajan yhteisellä EP-levyllä Uusia poikia, tuttuja iskelmiä. Muiden kuin Grönin osalta levytykset jäivät ainoiksi.Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 313–316. Helsinki: Otava, 1986.. Vielä samana vuonna Grön lauloi levylle italialaiskappaleen ”Maliziusella” ja Toivo Kärjen ja Reino Helismaan foxtrotin ”Muistatko minua milloin”. Vuonna 1959 kohtalaiseen suosioon nousivat mm. Kärki-Helismaan ”Liian paljon rahaa” (ei originaali) ja etenkin ”Illan viimeinen tango”. Vuosina 1960–1962 lisää Kärki-Helismaata: ”Kun sammuu iltarusko”, ”Puiston vanha penkki”, ”Tangoserenadi”, ”Tuntematon ystäväni”.Kärki 2015, s. 471,492,506 Kaiken aikaa Grön levytti myös käännöskappaleita kuten ”Hasta la vista, senora”, ”Kenties” ja ”Carina”. Grön levytti paljon tangoja, jonka vuoksi hän leimautui lähinnä tangolaulajaksi, mutta hän lauloi paljon muutakin kuten svengaavia foxtroteja, joidenkin edellä mainittujen lisäksi esim. Kärki-Helismaan ”Tähtien syttyessä” ja ”Illasta aamuun”.Kärki 2015, s. 526
Uransa alkuvaiheessa Grön teki levytyksiä Fazerille, mutta lähti yhtiöstä vuonna 1963 lähes ovet paukkuen ja siirtyi Jaakko Salon johtamaan Scandiaan. Grön oli riitautunut Fazerin tuotantopäällikön Toivo Kärjen kanssa levymyynnin rojalteista ja saanut tarpeekseen Fazerin tehdasmaisesta tuotantotavasta, jossa laulajan omat toiveet eivät olleet paljoakaan painaneet. Grönin ensimmäinen Scandialle tekemä levytys oli Rocco Granatan ”Tango d'amore”, josta tuli heti suurmenestys. Grön on itse luonnehtinut siirtymävaihettaan, että ”siinä missä Kärki pelasi massalla, Scandia pyrki myymään laatua”.Telle Virtanen: Tangon tarina, s. 81. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus, 2019. . Scandiassa Grönin suosio kasvoi tangolevytyksillä, kuten käännöskappaleella ”Seinillä on korvat”, Reino Markkulan-Juha Vainion ”Sä kuulut päivään jokaiseen”, Unto Monosen ”Kohtalon tango” ja Kaarlo Valkaman ”Valkovuokot”, joiden vuoksi häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä nykyajan tangotulkitsijoista. Sittemmin Grön on laajentanut ohjelmistoaan muun muassa hengellisiin lauluihin ja jazziin. Hän on myös levyttänyt argentiinalaisten muusikoiden kanssa.
Aikanaan Grön palasi takaisin Toivo Kärjen tuotannon pariin, levytti mm. kappaleet ”Häätango” (1981, san. Juha Vainio), ”Satama” (1983, san. Aappo I. Piippo) ja ”Joka ilta kaipaan sua vierellein” (1984, san. Raul Reiman).Kärki 2015, s. 775,801 Kaikkiaan hän levytti 29 Kärjen originaalisävellystä vuosina 1958–1989, lisäksi paljon uusia versioita Kärjen kappaleista.
Vuonna 2015, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Toivo Kärjen syntymästä, Grön teki VLMedialle kokonaisen CD:n Kärjen tuotannosta nimellä Toivo Kärjen matkassa (VLCD-1878). Sovittajana toimi Petri Munck. Levyllä on 10 Kärjen sävelmää vuosilta 1948-1970.
Vuonna 1997 Eino Grön voitti Syksyn sävelen kappaleella ”Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa” (Reino Markkula-Kari Tuomisaari). Grön sai Iskelmä-Finlandia-palkinnon 26. heinäkuuta 2007 elämäntyöstään suomalaisen iskelmämusiikin puolesta.http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1410515 Eino Grön on palkittu myös Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkillä. Vuonna 1996 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen. Hänestä on tehty Tango d'Amore -niminen musikaali, joka sai ensi-iltansa Porin teatterissa vuonna 2018. Hänestä on ilmestynyt vuonna 2017 Markku Veijalaisen kirjoittama ja Ad Libriksen kustantama Eino Grön: minulta sinulle -niminen elämäkerta.
Yksityiselämä Nuorena Grön harrasti myös painia.Eino Grön: Olin ruveta olympiapainijaksi
Eino Grön oli vuodesta 1962 asti naimisissa vuonna 1959 tapaamansa, sairaanhoitajana työuransa tehneen Sylva Ritva Marjatta Grönin (1938–2024) kanssa. Eino ja Marjatta Grön saivat yhden, vuonna 1962 syntyneen pojan Ari Joel Grönin, joka työskentelee fysioterapeuttina Helsingissä. Eino Grönin äiti Sally Impi Sanelma Grön (1913–2004) oli myös kova urheilija, 1930-luvun alussa hän oli piirinmestari naisten rintauinnissa. Eino Grönin isä oli Lauri Joeli Grön (1903–1994). Lisäksi Eino Grönillä on kaksoissisar Marita. Viisi vuotta nuorempi veli Esko kuoli vuonna 2015.
Grön käytti nuoruudessaan melko runsaasti alkoholia, mutta raitistui ystävänsä Juha ”Watt” Vainion innoittamana ja avustamana 1977.
Grön vietti aiemmin talvet Floridassa ja hänellä on myös Yhdysvaltojen kansalaisuus. Grönin puoliso Marjatta Grön muutti kesällä 2015 pysyvästi espoolaiseen hoitokotiin vaikeiden muistiongelmien vuoksi. Marjatta Grön kuoli kesäkuun lopussa 2024.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/seiska-eino-gronin-vaimo-on-kuollut/8977546
Julkaisut
Studioalbumit Tangoserenadi - Eino Grön laulaa (1969) Rakkaustarinoita (1971) Ikivihreä Eino Grön (1971) Eino Grön laulaa suomalaisia tangoja (1973) Eino Grön (1973) Hetki muistoille (1974) Meidän laulumme (1975) Hartaita lauluja (1977) Eino Grön mestareiden seurassa (1977) Vanhat tutut (1977) Ciao ciao bambina (1979) Merellä ja kotisatamassa (1983) Tangon kotimaa (1984) Bandoneon (1987) Eino Grön (1987) Mustarastas: Suomalaisia laulelmia (1989) Sininen ja valkoinen (1990) Ikivihreä (1991) Sulle lauluni laadin (1992) Kotikirkkoni: Eino Grön laulaa Tuomaslauluja (1992) Kuinka kaunista on (1995) Eikka Porin maisemissa (1996) Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa (1997) Unelmatangoja (1997) La Strada (1999) Sinut löysin uudestaan (1999) Romanttinen Eino Grön (2000) Lapsuusajan joulu (2000) Kotikirkkoni (2002) Yötuuli (2003) Mäntyluodon satama (2003) Antti Sarpila featuring Eino Grön: Swinging Christmas (vol. 3) (2003) Antti Sarpila meets Eino Grön: Swingin' n' Singin' (2004) Valkea joulu (2006) Minun jouluni (2007) Eino Grön Toivo Kärjen matkassa (2015) Rakkaimmat joululauluni (2016) Kohtalon kitara (2017)
Kokoelma-albumit Eino Grön (1965) Eino Grön (1967) Eino Grön laulaa tangoja (1967) 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale) (1970) 16 tangoa 2 (Eino Grön ja Reijo Taipale) (1973) Romanttinen Eino Grön (1974) 16 tähteä – 16 iskelmää (Eri esittäjiä) (1975) 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale) (1978) Toiset 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale) (1978) Parhaat päältä (1978) Kauneimmat valssit (1980) Meidän tangomme (1981) Suomalaisen tangon taikaa (1982) 28 ikivihreää (1988) Parhaat (1993) 20 suosikkia – Seinillä on korvat (1995) 20 suosikkia – Tango d'amore (1997) 20 suosikkia – Tangokavaljeeri (1998) 20 suosikkia – Soi maininki hiljainen (1998) Musiikin tähtihetkiä (vol. 16) (2001) 20 suosikkia – Suudelmin suljetut kirjeet (2002) 20 suosikkia – Kotona taas (2002) Suomi huiput: 20 Hittiä (2003) Jokainen päiväni – Kauneimmat lauluni (2006) Tämä elämä – Kaikkien aikojen parhaat (2008) Lauluja rakkaudesta – vuosikymmenten suosikit (2011) Samettisilmäinen tyttöni (2013) Muistojen laulut (2019)
Televisio-ohjelmat Eino Grön – Tangoja ja laulelmia, Yle TV1 1988, Jaakko Salon orkesteri Eino Grön 35, Yle TV1 1993, Lahden kaupunginorkesteri joht. Markku Johansson, vieraina Paula Koivuniemi ja Kai Hyttinen, juontajina Pirkko Mannola ja Jukka Virtanen. Nauhoitettu Lahden kaupunginteatterissa. Katso! -lehti 21.08.1993 Eino Grön – Taru tangon herrasta, dokumentti, Yle TV2 2004http://www.filmaattiset.fi/index.php?option=com_content&task=section&id=5&Itemid=28 Estradilla: Eino Grön 65, Yle TV2 2004, Vantaan viihdeorkesteri joht. Markku Johansson. Nauhoitettu Martinus-salissa.http://www.sunnynotes.fi/SunnyNotes.html Katso! -lehti 45/2004, 06.11.2004: "Eikka ensimmäinen ikivihreä"Ilta-Sanomat, tv-liite 04.–10.11.2004: "Eino Grön – Tangon suurlähettiläs"
Katso myös Eino Grönin single Valkovuokot (1965).
Lähteet
Aiheesta muualla
Ylen radio-ohjelma Eino Grönin 50-vuotisjuhlasta Porin Reposaaresta Eino Grön Pomus.netin tietokannassa
Ylen Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Eino Grön Einö Grönin esittely Extra Viihteen sivuilla Einö Grönin kotisivut
http://finntimes.com/?p=756 http://www.apu.fi/artikkeli/eino-gron-palasi-reposaareen http://www.iltalehti.fi/viihde/200706136230934_vi.shtml
* Luokka:Vuonna 1939 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt