Kun on tunteet on suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta 1954. Sen pohjana ovat Maria Jotunin novellit "Rakkautta", "Matami Röhelin", "Josefiina" ja "Maantiellä" kokoelmasta Rakkautta (1907), "Kun on tunteet" ja "Hilda Husso" kokoelmasta Kun on tunteet (1913), "Käärme paratiisissa", "Pietari Suuren tapainen" ja "Onnellinen Heliina" kokoelmassa Tyttö ruusutarhassa (1927) sekä novelli "Rohdoskaupassa" kokoelmasta Norsunluinen laulu (1947). Sekä ohjauksesta että kuvauksesta vastaa Erik Blomberg. Hän on myös tuottanut elokuvan. Käsikirjoituksesta huolehti Mirjami Kuosmanen.
Elokuvassa on peräti neljätoista päähenkilöä, joista Maija Karhin tulkitsema Viia nousee hieman muita suurempaan osaan. Hänen kauttaan siirrytään kohtauksesta toiseen. Viian ja talonmies Joosuan (Tarmo Manni) lemmentarina on jonkinlainen sidostarina episodimaisessa elokuvassa. Varsinainen episodielokuva Kun on tunteet ei kuitenkaan ole, kuten ei myöskään Jotunin novellien elokuvallinen vastine.
Suomen kansallisfilmografia 5 luonnehtii elokuvaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, pienoiskuvaksi Jotunin novellien maailmasta. Neljätoista novelleista valittua henkilöä liitetään toisiinsa dialogein ja monologein. Kaikkia yhdistää ympäristön lisäksi rakkauden teema ja tihennetyn ajan luoma jännite. Kun on tunteet tapahtuu yhden päivän aikana pikkukaupungissa, jota esittää Porvoon vanhakaupunki. Elokuvaa on verrattu Max Ophülsin Arthur Schnitzler -elokuvaan La Ronde (Intohimojen karuselli) vuodelta 1950.
Näyttelijät 90px Sasu Haapanen – kauppias Eriksson 90px Rauni Luoma – Josefiina 90px Emmi Jurkka – Hilda Husso 90px Tarmo Manni – talonmies Joosua 90px Maija Karhi – piika Viia 90px Senni Nieminen – leskirouva Myyri 90px Aku Korhonen – Pekka, Voilokin isäntä 90px Rauha Rentola – onnellinen Heliina 90px Mirjami Kuosmanen – Hulta Hempukka 90px Henny Waljus – Lettuska 90px Raakel Laakso – torikauppias 90px Pentti Viljanen – suutari Lettunen 90px Kaisu Leppänen – matami Röhelin 90px Eeva-Kaarina Volanen – Röhelinin asiakas
Tarina Elokuva alkaa suutari Lettusen naisasioista. Hulta Hempukka on vietellyt hänet ja Lettuska on saanut tarpeekseen. Talonmies Joosuan ja onnellisen Heliinan keskustelun kautta siirrytään leskirouva Myyrin makuuhuoneeseen. Hän käy piikansa Viian kanssa loputtoman tuntuista väittelyä siitä, kävikö joku mies Viian luona sopimattomaan aikaan. Sanailua kestää yhdeksän minuuttia ja siinä on käänteitä kerrakseen. "Ihan niin kuin Pietari Suuri", toteaa Viia emännästään.
Viian ja Joosuan pikku kuhertelun kautta siirrytään synkkäsävyiseen kohtaukseen, jossa raskaana oleva nainen tulee asioimaan matami Röhelinin luona. Hän aikoo antaa vauvansa Röhelinin kasvatettavaksi. Seuraavaksi mennään torille Voilokin isännän Pekan reessä. Matkaan tarttuu myös Joosua ja sen aikana puhutaan ummet ja lammet. Torilla on myös Viia, joka tapaa puheliaan pelastusarmeijalaisen Josefiinan ja tekee kauppaa torikauppiaan kanssa.
Pian seurataan Viian ja Joosuan romanssin edistymistä liiterissä, jonka jälkeen käydään vilkaisemassa tapahtumia Lettusen asunnossa. Viian ja Joosuan romanssi taas edistyy siihen malliin, että he käväisevät ostamassa vihkisormukset. Tämän jälkeen siirrytään jälleen Lettusen asuntoon, jossa kehittyy kolmiodraama. Lettuska ja Hulta Hempukka kiistelevät, kummalle Lettunen kuuluu. Lopulta naiset käyvät käsiksi toisiinsa ja saavat kumpikin taikinat naamallensa. Tuvassa riehumisen jälkeen seuraa Hilda Husson lähes seitsenminuuttinen puhelinkohtaus. Lopuksi seurataan elokuvan keskeisimmän parin Viian ja Joosuan herkkiä hetkiä yön vähitellen laskeutuessa pikkukaupungin ylle.
Arviot Aikalaiskriitikoista Valma Kivitie antoi elokuvalle Elokuva-Aittaan vuonna 1954 kirjoittamassaan artikkelissa viisi tähteä. Hän kehui myös alkuperäismateriaalin eli novellien kirjoittajan tarkkasilmäistä ihmiskuvausta. Myös Helsingin Sanomien kriitikko Paula Talaskivi ilahtui Jotunin novellien löytämisestä elokuvaan. Kivitie kiitteli valojen ja varjojen luomaa tunnelmaa ja arvioi näyttelijäsuoritukset kauttaaltaan onnistuneiksi. Leo Nordberg kehui Uudessa Suomessa kuvauksen rauhallisuutta.Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 17.9.2013
Televisioesitysten yhteydessä eräät kriitikot kiittivät elokuvaa niin kerronnallisesti, näyttelijätyön kuin erityisesti sisällön kannalta.Päivän elokuvia, Tv-maailma, 33/2011 sivu 17 Tekijät ovat tavoittaneet "elävän draivin". Muoto on edellä aikaansa, vasta 2000-luvulla samanlainen rakenne on tullut muotiin. Mutta arvostelijan mielestä vielä muodon ohikin menee sisältö.JK: Kun on tunteet, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 37/2013 sivu 17
Palkinnot Maija Karhi, parhaan naispääosan Jussi Emmi Jurkka, parhaan naissivuosan Jussi
Lähteet Suomen kansallisfilmografia 5,
Viitteet
Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Vuoden 1954 suomalaiset elokuvat Luokka:Erik Blombergin ohjaamat elokuvat Luokka:Novelleihin perustuvat elokuvat Luokka:Suomalaiset draamaelokuvat