pienoiskuva|Viktor Krivulin vuonna 1999. Viktor Borisovitš Krivulin (; 9. heinäkuuta 1944 Krasnodon, Ukrainan SNT – 17. maaliskuuta 2001 Pietari, Venäjä) oli venäläinen runoilija, kriitikko, toimittaja ja historioitsija, joka kuului pietarilaisen avantgarden merkittävimpiin kirjailijoihin ja oli venäläisen undergroundin johtavia hahmoja koko sen ajan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän kuului myös Neuvostoliitossa harjoitetun maanalaisen julkaisutoiminnan samizdatin merkkihenkilöihin.
Krivulin kuvasi runoissaan ja esseissään erityisesti Pietaria. Hänen runoutensa on persoonallinen yhdistelmä intellektuaalisuutta, henkisyyttä, estetismiä ja asketismia ja se esittää ajan moniulotteisena entiteettinä, joka on temporaalinen, spatiaalinen ja ihmisyhteisön ja kulttuurin sosiaalista kehitystä.
Krivulinin tuotannosta on käännetty suomeksi kokoelma Runoja vuonna 1994. Krivulin oli Paavo Rintalan hyvä ystävä, ja hän vieraili myös Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa. Hän julkaisi neljätoista runokokoelmaa ja esseitä, joita on käännetty sekä Euroopan valtakielille että arabiaksi. Hän sai ansioistaan Andrei Belyin palkinnon ja Puškin-palkinnon.
Runoilijantyönsä ohella Krivulin otti laajasti kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten sananvapauteen, Neuvostoliiton historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriin sekä Venäjällä tehtyihin poliitikkojen murhiin.
Suomennetut teokset Runoja (suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin, Jukka Mallinen), Pohjoinen, 1994
Lähteet
Aiheesta muualla Viktor Krivulinin runoja Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston runotietokannassa Viktor Krivulin: Räjähdys Kurskilla Clint B. Walker: The Spirit(s) of The Leningrad Underground: Viktor Krivulin´s Communion With Russian Modernism
Luokka:Venäläiset runoilijat Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat Luokka:Kriitikot Luokka:Venäläiset toimittajat Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Vuonna 2001 kuolleet