Motörhead oli brittiläinen rockyhtye, jonka perusti Lemmy Kilmister (laulu, basso). Yhtye aloitti uransa bluesvaikutteisella rockilla mutta lisäsi pian tyyliinsä punkrockin nopeutta ja rujoutta. Motörhead oli musiikillisesti 1970-luvun lopun raskaimpia yhtyeitä, ja se vaikutti suuresti muun muassa thrash metalin syntyyn. Motörheadin albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa. Yhtye lopetti toimintansa vuonna 2015 sen jälkeen, kun Lemmy Kilmister kuoli joulukuussa sydämen vajaatoimintaan, rytmihäiriöihin ja pitkälle edenneeseen syöpään.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Ace of Spades", "Motorhead", "Overkill", "No Class", "Bomber", "(We Are) The Road Crew", "Killed By Death" ja "Iron Fist". Motörheadin sanoitukset kertovat yleensä ihmisen henkilökohtaisista ongelmista, elämästä, seksistä, sodasta ja rockista.http://www.metal-archives.com/band.php?id=203 Encyclopaedia Metallum – Motörhead
Yhtyeen historia
Yhtyeen perustaminen, 1975–77 thumb|upright|Lemmy Kilmister esiintymässä vuonna 2015. Lemmy Kilmister erotettiin Hawkwind-yhtyeestä vuonna 1975 päihdeongelmiensa takia. Hänet pidätettiin rajalla Kanadassa kokaiinin hallussapidosta epäiltynä. Hawkwind joutui perumaan osan konserteistaan Pohjois-Amerikassa, ja pian tämän jälkeen Lemmy sai lähteä. Kilmister perusti pian tämän jälkeen Motörheadin. Nimi tuli hänen Hawkwindille säveltämänsä kappaleen mukaan. Sana tarkoittaa myös jenkkislangilla spiidifriikkiä. Nimeen lisättiin vielä umlaut toisen o:n päälle takavuosien hard rock -suosikin Blue Öyster Cultin innoittamana. Kilmister halusi tehdä Motörheadista ”yhtä nopean ja vaarallisen yhtyeen kuin MC5” ja ”keskittyä samalla musiikin yksinkertaisuuteen.” Lemmy Kilmister aikoi ensin nimetä yhtyeen Bastardiksi, koska nimi kiteytti hänen senhetkisen olotilansa. Yhtyeen silloinen manageri Doug Smith tyrmäsi ajatuksen liian epäkaupallisena.
Lemmy värväsi Motörheadin kitaristiksi Pink Fairies -yhtyeessä soittaneen Larry Wallisin ja rumpaliksi Lucas Foxin. Yhtye sai levytyssopimuksen United Artists -yhtiöltä ja aloitti ensimmäisen studioalbuminsa On Parolen levyttämisen. Levyn tuottivat Dave Edmunds ja Fritz Fryer. Albumin äänittämisen aikana rumpali Lucas Fox osoittautui epäluotettavaksi, ja hänet korvasi Phil ”Philthy Animal” Taylor, joka oli viettänyt paljon aikaa yhtyeen seurassa. Rockfield-studiolla soitetun parin kappaleen jälkeen etenkin Larry Wallis piti kovasti Taylorin soitosta, ja Taylorista tuli yhtyeen vakituinen rumpali. Phil soitti On Parolen kaikki rumpuosuudet lukuun ottamatta kappaletta ”Lost Johnny”, jonka soitti Fox. United Artists julkaisi On Parolen vasta vuonna 1979, sillä yhtiö oli haluton julkaisemaan levyä sitä ennen, koska ei luottanut levyn myyvän tarpeeksi hyvin.
Larry Wallis halusi yhtyeeseen toisen kitaristin. Näin mukaan otettiin ”Fast” Eddie Clarke, jonka Phil Taylor oli tavannut heidän kunnostaessaan asuntolaivaa Lontoon Chelseassa. Koesoittojen jälkeen Wallis lähti yhtyeestä, sillä Pink Fairies toimi jälleen aktiivisesti. Näin Clarke jäi ainoaksi kitaristiksi. Tästä muodostui Motörheadin klassinen kokoonpano Kilmister–Clarke–Taylor.
United Artists piti yhtyeen levytyssopimuksen voimassa, vaikka ei julkaissut On Parolea, eikä Motörhead näin ollen voinut levyttää toiselle levy-yhtiölle. Parin vuoden keikkailun jälkeen yhtye alkoi turhautua, kun kova työskentely ei näyttänyt vievän yhtyettä mihinkään. Clarke ja Taylor olivat valmiita luovuttamaan. Useiden keskustelujen jälkeen Motörhead päätti levyttää vielä yhden albumin ja lopettaa vasta sen jälkeen. Niinpä yhtye äänitti Escape-studiolla tuottaja Speedy Keenin kanssa albumin Motörhead, joka julkaistiin elokuussa 1977. Motörhead-levy oli Britannian albumilistalla yhden viikon sijalla 43. Uuden albumin myötä yhtye päätti jatkaa. Kesäkuussa 1977 yhtye kiersi Britanniassa Lemmyn aiemman yhtyeen Hawkwindin lämmittelijänä. Heinäkuussa Motörhead teki Beyond the Threshold of Pain Tour -yhteiskiertueen The Count Bishops -yhtyeen kanssa.
Suosio Overkill, Bomber ja Ace of Spades -levyjen myötä, 1978–81 Vuonna 1978 Motörhead solmi levytyssopimuksen Bronze Recordsin kanssa. Uusi kustantaja halusi yhtyeen levyttävän singlen ennen varsinaista albumia testatakseen, myisikö se. Lemmy halusi tehdä coverin Chuck Berryn "Bye Bye Johnnysta". Yhtye kuitenkin levytti Philin idean perusteella singlen Richard Berryn kappaleesta "Louie Louie". Single julkaistiin elokuussa, ja se nousi listoilla sijalle 68, joten yhtye sai levyttää Bronzelle toisen levynsä Overkill. Motörhead äänitti sen kahdessa viikossa Roundhouse Studiolla Pohjois-Lontoossa. Sitten yhtye lähti kiertueelle lämppärinään Girlschool. Yhtye käväisi soittamassa myös Suomessa kesäkuussa 1979 Punkaharjulla.
Pari viikkoa kiertueen jälkeen Motorhead ryhtyi jälleen äänittämään uutta levyä Bomber, joka nousi listoille sijalle 11. Levyä myytiin yli 250 000 kappaletta, ja Motörhead sai siitä hopealevyn. Yhtyeestä tuli maailmalaajuisesti tunnettu Overkill ja Bomber -levyjen myötä.
Elokuussa 1980 yhtye meni Jacksonin studiolle Rickmansworthiin äänittämään Ace of Spadesia. Äänitykset kestivät tällä kertaa kuusi viikkoa. Se on pisin aika, jonka yhtye on koskaan viettänyt studiossa levyä tehden. Yhtye tiesi itsekin, että tästä levystä tulisi todella suosittu. Ace of Spadesin julkaisun jälkeen yhtye lähti jättimäiselle Ace Up Your Sleeve -kiertueelle.
Kiertueella Phil Taylorin niska murtui, kun yhtye oli Belfastissa Irlannissa. Phil leikki irlantilaismiehen kanssa "Kumpi nostaa toisen korkeammalle" -leikkiä. Mies nosti Philin ilmaan, kaatui portaita alas ja Phil lensi katuun niskat edellä. Philin toipuessa yhtye levytti yhdessä Girlschoolin kanssa nimellä "Headgirl" Johnny Kidd and the Piratesin kappaleen "Please Don't Touch", joka päätyi St. Valentine's Day Massacre -nimiselle EP:lle. Girlschoolin rumpali Denise Dufort soitti rumpuja EP:n jokaisella kappaleella. Motörhead teki EP:lle coverin Girlschoolin "Emergency"-kappaleesta, jolla Eddie myös laulaa. Girlschool puolestaan soitti samalle EP:lle Motörheadin "Bomberin". Headgirl esitti "Please Don't Touchin" Top of the Popsissa. Dufort soitti rumpuja ja Phil sekä lauloi taustoja että tanssahteli. Motörhead oli tässä vaiheessa hyvin suosittu. Sounds-lehden tekemässä äänestyksessä yhtye oli jokaisen osion kärjessä.
Motörhead lähti uudestaan kiertueelle, kun Phil toipui. Yhtye äänitti kiertueen jokaisen keikan, sillä tarkoituksena oli julkaista ensimmäinen livelevy. Levystä piti alun perin tulla tuplalevy, mutta siihen ei riittänyt tarpeeksi riittävän laadukasta materiaalia. Noilla keikoilla yhtye sai hopealevyn Overkillistä, hopea- ja kultalevyt Ace of Spadesista sekä hopealevyn The Saint Valentine's Day Massacre -EP:stä.
Yhtye lähti ensimmäiselle Amerikan-kiertueelleen huhtikuussa 1981 lämmittelijäksi Ozzy Osbournen Blizzard of Ozz -kiertueelle. Kiertueen aikana julkaistiin Motörheadin seuraava levy No Sleep ’til Hammersmith, joka meni suoraan listaykköseksi. Se oli yhtyeen suosion huipentuma.
Kitaristiongelmat vuosina 1982–83 Vuonna 1982 Motörhead julkaisi Iron Fist -albumin, jonka tuottivat "Fast" Eddie Clarke ja Will Reid Dick yhdessä. Albumi ei pärjännyt listoilla aivan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, eivätkä kriitikot pitäneet albumista, minkä Eddie Clarcke otti todella raskaasti. Motörhead lähti kiertueelle promoamaan levyä, ja levyn nimikappaleesta kuvattiin myös yhtyeen ensimmäinen varsinainen musiikkivideo. Kiertueen välissä yhtyeen oli tarkoitus levyttää Torontossa Wendy O. Williamsin kanssa. Jo aiemmin Eddien kanssa oli ollut ongelmia, ja hän oli uhannut erota yhtyeestä muutaman kerran. Levytyssessio katkaisi kamelin selän lopullisesti. Tarkoitus oli nauhoittaa Motörheadin "No Class", Wendy O.:n "Masterplan" ja versio kantrikappaleesta "Stand By Your Man", joista koostettiin Stand By Your Man -niminen EP. Eddie tuottaisi kappaleet Will Reid Dickin kanssa, Wendy O. laulaisi, hänen kitaristinsa soittaisi kitaraa, Lemmy bassoa, ja Phil rumpuja. Wendyllä kesti kauan päästä vireeseen, mikä ärsytti Eddietä. Eddie ei muutenkaan ollut erityisen hyvällä tuulella, ja lopulta hän lähti studiolta takaisin hotellille sen jälkeen, kun hänellä ja Lemmyllä oli ollut riita. Phil ja Lemmy menivät myöhemmin perässä hotellille, missä heille selvisi että Eddie oli lähtenyt yhtyeestä. Uusi kitaristi piti saada nopeasti, jotta kiertuetta voitaisiin jatkaa.
Torontoon lennätettiin muun muassa Thin Lizzyssä soittanut Brian "Robbo" Robertson, joka otettiin "Fast" Eddie Clarken tilalle. Phil ja Lemmy olivat tyytyväisiä Brianin soittoon; Brianilla oli kaksi tuntia aikaa oppia yhtyeen materiaali, mutta "hän soitti kuin demoni" Lemmyn mukaan. Lemmy on myöhemmin sanonut, että Brian oli teknisesti Eddietä parempi kitaristi, mutta hän ei tyyliltään sopinut yhtyeeseen. Erityisesti Phil piti Brianista, sillä hän ihaili Thin Lizzyä kovasti. Yhtye jatkoi kiertämistä Amerikasta Japaniin. Japaniin yhtye meni ensimmäistä kertaa, ja yleisö suorastaan rakasti yhtyettä. Englannissa he soittivat muun muassa Twisted Sisterin kanssa, ja Helvetin Enkeleiden järjestämällä stadionkeikalla Hackney Speedwaylla Lontoossa. Yhtyeen yleisö ei pitänyt Brianista osittain hänen pukeutumistyylinsä vuoksi, mutta myös siksi ettei hän suostunut soittamaan yhtyeen suosituimpia kappaleita, koska ei halunnut tulla yhdistetyksi menneeseen.
Yhtye meni studioon äänittämään uutta albumiaan, joka eroasi musiikillisesti huomattavasti yhtyeen edellisistä levyistä. Another Perfect Day julkaistiin vuonna 1983. Lemmy piti albumia yhtenä yhtyeen parhaista saavutuksista ja erinomaisena levynä. Ongelmat Brianin kanssa kuitenkin jatkuivat, kun he jälleen lähtivät kiertueelle. Brianin mielenterveys alkoi järkkyä, ja se myös vaikutti hänen soittoonsa lavalla. Palattuaan Englantiin Lemmy ja Phil erottivat Brianin yhtyeestä.
Motörhead muuttuu nelimiehiseksi, 1984–1985 Lemmy antoi vuonna 1984 Melody Maker -lehdelle haastattelun, jossa hän ilmoitti yhtyeen ottavan tällä kertaa kitaristiksi jonkun tuntemattoman soittajan. Kaksikon järjestämässä koesoitossa kävi monia ehdokkaita, joista he pyysivät Mick "Würzel" Burstonia ja Phil Campbellia tulemaan seuraavana päivänä uudestaan. Valituksi tulisi jompikumpi. Seuraavana päivänä suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä samana aamuna Phil Taylor ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Lemmy oli parin tunnin ajan yhtyeen ainoa jäsen. Lemmy pyörsi päätöksensä ja otti molemmat kitaristit yhtyeeseen. Erityisesti Würzel ja Lemmy ystävystyivät välittömästi, ja heistä tuli yhtyeen nokkamiehet vuosiksi eteenpäin. Taylor perusti vähän lähtönsä jälkeen Frankie Millerin ja Brian Robertsonin kanssa Operator-nimisen yhtyeen.
Campbell ehdotti Phil Taylorin seuraajaksi Saxonin rumpali Pete Gillia. Lemmy oli tutustunut Gilliin vuonna 1979, kun Saxon oli ollut lämppärinä Motörheadin kiertueella. Kahden kitaristin voimin Motörheadin musiikkiin tuli lisää melodisia vivahteita. Lemmy oli riemuissaan, kun sai soittaa uusien, nuorten jäsenten kanssa. Myös muu yhtye oli selvästi innoissaan. Motörheadin uusi nelimiehinen kokoonpano soitti Suomessa kuusi keikkaa, jotka Lemmyn mukaan sujuivat erinomaisesti.