TylppöorapihlajaSuomen Lajitietokeskus: Tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna) Viitattu 19.11.2023. eli tylppäliuskaorapihlaja (Crataegus monogyna) on lähes koko Euroopassa tavattava pensas tai pieni puu. Suomessa tylppöorapihlajaa esiintyy vain maan eteläosissa ja se on luokiteltu uhanalaiseksi, viimeksi vuonna 2019 äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 30.3.2010.Punaisen kirjan verkkopalvelu: Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna Viitattu 19.1.2021.
Ulkonäkö ja koko vasen|thumb|200px|Tylppöorapihlajan marjoja ja lehtiä.
Tylppöorapihlaja kasvaa kolmesta kuuteen metriä korkeaksi, joskus jopa korkeammaksikin. Haarat ovat kaljuja ja ovat väriltään harmaanruskeita. Muiden orapihlajien tapaan kasvi on piikkinen eli orainen. Orat ovat 8–20 mm pitkiä. Lehdet ovat 3–5 cm pitkiä, parijakoisia tai -osaisia ja kaljuja. Lehtien suonet ulottuvat liuskojen kärkiin, hampaisiin ja näiden välisiin loviin saakka. Lehtien liuskat ovat tylppiä, vain kärjestä niukkahampaisia tai täysin ehytlaitaisia. Lehtien korvakkeet ovat ehytlaitaisia. Kukinto on kalju huiskilo. Kukat ovat valkoiset ja niiden verholehdet ovat taakäänteisiä, tasasivuisen kolmiomaisia ja tylppiä. Heteitä on 18–20 kappaletta ja niiden ponnet ovat punertavia. Emejä on yksi. Tylppöorapihlaja kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on yksiluinen, munanmuotoinen, punainen luumarja.Retkeilykasvio 1998, s. 269.Den virtuella floran: Trubbhagtorn Viitattu 30.3.2010.
vasen|thumb|200px|Tylppöorapihlajan kukkia.
Ilmeisesti suurin Suomessa kasvava tylppöorapihlaja kasvaa Ahvenanmaan Finströmissä. Vuonna 2007 sen korkeudeksi mitattiin 8 metriä ja rungon ympärysmitaksi 45 cm korkeudelta 185 cm.Ålands flora 2008, s. 203.
Tylppöorapihlajan on hankala erottaa toisesta Suomessa luonnonvaraisena esiintyvästä orapihlajalajista, suippuorapihlajasta (C. rhipidophylla). Lajien tunnistamista vaikeuttaa lisäksi se, että ne voivat myös risteytyä keskenään.
Levinneisyys Tylppöorapihlaja on levinnyt Etelä-Skandinaviasta ja Baltiasta koko Eurooppaan Venäjän Keski- ja Pohjois-osia sekä Islantia lukuun ottamatta. Lisäksi sitä tavataan Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä Lähi-idässä. Pohjois-Amerikan itäosiin laji on levinnyt ihmisen mukana. Suomessa tylppöorapihlajaa kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla sekä paikoin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikkoalueilla. Suomessa tylppöorapihjalan uhanalaistumiseen on vaikuttanut avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä risteytyminen vieraslajien kanssa.
Elinympäristö Luonnonvaraisena tylppöorapihlaja kasvaa lehdoissa, lehtoniityillä sekä peltoja ja metsiä reunustavissa pensaikoissa.
Käyttö Tylppöorapihlajaa käytettiin pensasaidoissa ennen aitaorapihlajan (Crataegus grayana) yleistymistä. Itä-Uudenmaan maakuntaportaali, Rakennusperintö: Camilla Rosengren: Vanhan puutarhan kunnostaminen Viitattu 30.3.2010. Lajia kasvatetaan edelleen koristepensaana ja -puuna.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Tylppöorapihlajan levinneisyys Suomessa. LuontoPortti: Tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna) Pohjolan kasvien pauloissa: Crataegus monogyna - tylppöorapihlaja ITIS: Crataegus monogyna United States Department of Agriculture (USDA): Crataegus monogyna Pherobase: Floral volatiles of Crataegus monogyna
Luokka:Orapihlajat Luokka:Suomen äärimmäisen uhanalaiset kasvit