1990-luku

pienois|Hubble-avaruusteleskooppi. 1990-luku oli vuosikymmen, joka alkoi maanantaina 1. tammikuuta 1990 ja päättyi perjantaina 31. joulukuuta 1999. Vuosikymmen oli toisen vuosituhannen sekä 1900-luvun viimeinen vuosikymmen.

1990-luvun suurin maailmanpolitiikan muutos oli Neuvostoliiton ja sen itäblokin romahdus. Kylmä sota päättyi ja Yhdysvallat jäi ainoaksi supervallaksi. Eurooppa yhdentyi ja internet teki läpimurtonsa.__TOC__ Maailmanpolitiikka

pienois|Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Vuosikymmenen suurin maailmanpolitiikan muutos oli Neuvostoliiton ja sen itäblokin romahdus 1991. Kylmä sota päättyi ja Yhdysvallat jäi ainoaksi supervallaksi ja otti ”maailmanpoliisin” roolin. Entisissä itäblokin maissa pidettiin 1990-luvulla ensimmäiset vapaat vaalit moneen vuosikymmeneen.

Varsovan liitto ja sosialististen maiden talousjärjestö SEV lakkautettiin vuonna 1991. Varsovan liiton lakattua olemasta läntinen sotilasliitto Nato joutui arvioimaan roolinsa uudelleen. Vuosikymmenen mittaan se muutti tehtävänsä ensisijaisesti kriisinhallintaan keskittyneeksi organisaatioksi.Visuri 2006, s. s. 294.

Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakstan, Turkmenistan, Tadžikistan, Kirgisia, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan itsenäistyivät 1991. Venäjästä tuli Neuvostoliiton seuraajavaltio. Neuvostoliiton perinnönjaosta tuli useita vuosia kestänyt prosessi, jonka vaikeimmat osat olivat ydinaseiden kohtalo ja valtion omaisuuden yksityistäminen. Ydinaseet saatiin lopulta kerätyiksi entisistä neuvostotasavalloista Venäjän haltuun. Kaukasiassa ja entisissä Keski-Aasian neuvostotasavalloissa, joiden rajat oli aikoinaan piirretty melko keinotekoisesti, jatkuivat Neuvostoliiton loppuaikoina puhjenneet eri kansallisuuksien väliset vihamielisyydet.Visuri 2006, s. 294.

Kylmän sodan aikaisen kauhun tasapainon poistuttua äärivasemmistolaisten terrorijärjestöjen toiminta hiipui, ja niiden jättämää tyhjiötä alkoivat 1990-luvun aikana täyttää uskonnolliset, etenkin jyrkkää islamin tulkintaa edustaneet ääriliikkeet, jotka vastustivat Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden läsnäoloa Lähi-idässä sekä Yhdysvaltain tukea Israelille. Myös terrori-iskujen luonne muuttui: niiden kohteina eivät enää olleet valtionpäämiehet ja muut näkyvät yksittäiset henkilöt, vaan niillä pyrittiin aiheuttamaan mahdollisimman paljon henkilövahinkoja, jolloin uhreina olivat tavalliset ihmiset.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 2003, s. 170. Helsinki: Otava, 2002.

Yhdysvaltalaiset, öljy-yhtiöiden asialla olevat lobbaajat ryhtyivät 1990-luvulla järjestelmällisesti nostamaan ilmastonmuutosta kiistäviä viestejä julkisuuteen. Global Climate Coalition -niminen viestintäyhtiö vastusti vuodesta 1992 alkaen muun muassa fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Yhdysvaltain varapresidenttinä tuolloin toiminut Al Gore kuvaili myöhemmin öljy-yhtiöiden yritykset ilmastotoimien estämiseksi olleen pahin rikos toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa.

Eurooppa

Keski-Euroopassa tapahtui yhdentymistä. Saksat yhdistyivät 1990 ja Euroopan yhteisöstä kehittyi vuonna 1992 solmitussa Maastrichtin sopimuksessa nykyinen Euroopan unioni. Unioni laajeni Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä siihen 1995. Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) jäseniksi jäivät tämän jälkeen enää Sveitsi, Liechtenstein, Norja ja Islanti.

Itäisessä Euroopassa kehitys kulki päinvastaiseen suuntaan. Balkanilla alkoi 1991 Jugoslavian hajoamissodat, jonka eri näyttämöinä toimivat Slovenian sota 1991, Kroatian sota 1991–1995, Bosnian sota 1992–1995 ja viimeisenä Kosovon sota 1996–1999. Sotien seurauksena entinen Jugoslavia hajosi viiteen valtioon. Sotilasliitto Nato puuttui vahvasti sotiin. Tšekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tšekiksi ja Slovakiaksi vuoden 1993 alussa.

Kolmessa Länsi-Euroopan maassa tapahtui vuosikymmenen aikana merkittäviä vallanvaihdoksia. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Margaret Thatcher erosi yllättäen virastaan syksyllä 1990, ja uudeksi pääministeriksi tuli valtiovarainministeri John Major. Konservatiivipuolue kärsi tappion vuoden 1997 parlamenttivaaleissa ja pääministeriksi nousi työväenpuolueen Tony Blair.

Ranskan presidenttinä kaksi kautta toiminut François Mitterrand jätti paikkansa vuoden 1995 vaaleissa ja uudeksi presidentiksi valittiin Pariisin pormestari Jacques Chirac.

Saksan liittokansleri Helmut Kohl luopui virastaan syksyllä 1998 ja uudeksi liittokansleriksi tuli Gerhard Schröder.

Ranska sai toukokuussa 1991 ensimmäisen naispääministerinsä, kun Michel Rocardin johtama hallitus erosi ja Edith Cresson muodosti uuden hallituksen.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 73. Helsinki: Otava, 1991. Cressonin kausi pääministerinä jäi kuitenkin vain kymmenen kuukauden mittaiseksi, kun Pierre Beregovoy tuli huhtikuussa 1992 uudeksi pääministeriksi.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 60. Helsinki: Otava, 1992.

Ruotsissa lähes keskeytyksettä 60 vuotta hallitusvastuussa olleet sosialidemokraatit kärsivät tappion syksyn 1991 valtiopäivävaaleissa, Ingvar Carlssonin hallitus erosi ja maltillisen kokoomuksen Carl Bildt muodosti porvarihallituksen.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 12. Helsinki: Otava, 1992. Sosialidemokraatit palasivat valtaan vuoden 1994 valtiopäivävaaleissa, jolloin Ingvar Carlsson kokosi uuden hallituksen.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 14. Helsinki: Otava, 1995. Valtiovarainministeri Göran Perssonista tuli maaliskuussa 1996 uusi pääministeri Ingvar Carlssonin jätettyä politiikan.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1997, s. 70. Helsinki: Otava, 1996.

Solidaarisuus-liikkeen johtaja, aiemmin useaan otteeseen vangittuna ollut Lech Wałęsa valittiin Puolan presidentiksi vuonna 1990. Wałęsan virkakauden lopulla hänen suhteensa Puolan parlamenttiin kiristyivät, ja vuonna 1995 pidetyt uudet presidentinvaalit voitti Aleksander Kwasniewski.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1997, s. 35. Helsinki: Otava, 1996.

Vuonna 1991 Saksassa alkoivat oikeudenkäynnit Erich Honeckeria ja muita Saksan demokraattisen tasavallan johtajia vastaan länteen pyrkineiden itäsaksalaisten pakolaisten surmaamisesta. Honeckerin osalta oikeudenkäynti lopetettiin pian hänen sairautensa vuoksi, mutta hänen seuraajansa Egon Krenz tuomittiin vuonna 1997 vankeuteen.

Lähi-itä

pienois|Persianlahden sota. Yksi seuratuimmista sodista maailmalla oli 1990–1991 käyty Persianlahden sota, jossa Yhdysvallat liittolaisineen vapauttivat Irakin miehittämän Kuwaitin. Muualla Lähi-idässä sen sijaan alkoi rauhanprosessi. Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen yhdistyivät 1990.

Israel sopi rauhan palestiinalaisten kanssa 1993 ja Jordanian kanssa 1994. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja ulkoministeri Shimon Peres sekä Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtaja Jasser Arafat saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994. Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessia vastustanut nuori äärijuutalainen murhasi Rabinin vuonna 1995. Vuonna 1996 PLO poisti peruskirjastaan kohdat, joissa oli vaadittu Israelin valtion tuhoamista, ja vastavuoroisesti Israelin työväenpuolue poisti ohjelmastaan itsenäistä Palestiinan valtiota vastustaneen periaatteen.

Entisen Neuvostoliiton alue

Etelä-Ossetian sodassa 1991–1992 Georgian maakunta Etelä-Ossetia kapinoi Georgiaa vastaan.

Venäjä soti kapinoivaa tasavaltaa, Tšetšeniaa, vastaan ensimmäisen Tšetšenian sodan 1994–1997, mitä seurasi toinen Tšetšenian sota, joka alkoi 1999. Venäjän haluttomuus päästää Tšetšeniaa itsenäistymään johtui ennen kaikkea alueen strategisesta asemasta: sen kautta kulkivat tiet sekä öljy- ja maakaasuputket Kaspianmeren öljyalueelta. Venäjä pelkäsi myös, että Tšetšenian mahdollinen itsenäistyminen antaisi pontta myös muiden pienten osavaltioiden itsenäistymispyrkimyksille.Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 67. Helsinki: Otava, 1995. .

Väitteiden mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB räjäytti vuonna 1999 venäläisiä kerrostaloja asukkaineen ja pani ne tšetšeenien syyksi. 307 henkeä vaatineesta iskusta saatiin syy Tšetšenian sodan aloittamiseen. Vladimir Putin pystyi esiintymään kovaotteisena terroristeja vastaan taistelevana sankarina.

Armenian ja Azerbaidžanin kiista Vuoristo-Karabahin alueesta jatkui koko 1990-luvun ajan.Kiljunen 2002, s. 155. Transnistria pyrki irrottautumaan Moldovasta itsenäiseksi valtioksi ottamalla käyttöön oman rahan ja lipun.Kiljunen 2002, s. 175. Ukrainan itäosan suurissa venäläisväestön hallitsemissa teollisuuskaupungeissa Donetskissa ja Harkovassa suhtauduttiin nuivasti ukrainalaiseen kansallismielisyyteen, ja maata uhkasi jakautuminen ukrainalaiseen länteen ja venäläiseen itään. Ukrainan vaikein ongelma oli kuitenkin Krimin niemimaa, jota Venäjä vaati itselleen.Kiljunen 2002, s. 183. Tadžikistan ajautui vuonna 1992 viisi vuotta kestäneeseen sisällissotaan.Kiljunen 2002, s. 177.

Valko-Venäjän presidentiksi valittiin vuonna 1994 Aljaksandr Lukašenka, joka lupasi populistisessa vaalikampanjassaan kitkeä maassa rehottaneen korruption, pysäyttää inflaation ja kiristää rikkaiden verotusta. Sittemmin Lukašenka keskitti vallan itselleen ja johti maansa kansainväliseen eristykseen.Kiljunen 2002, s. 188. Moni muukin entinen neuvostotasavalta oli itsevaltaisen johtajan hallinnassa: Islam Karimov UzbekistanissaKiljunen 2002, s. 186., Haidar Alijev AzerbaidžanissaKiljunen 2002, s. 158., Saparmurat Nijazov TurkmenistanissaKijunen 2002, s. 179. ja Nursultan Nazarbajev Kazakstanissa.Kiljunen 2002, s. 163.

Suomalainen ulkopolitiikan vaikuttaja Max Jakobson ennusti vuosikymmenen puolivälissä: ”Venäjä pyrkii palauttamaan menettämänsä suurvalta-aseman. Ensimmäisenä tavoitteena on entisten neuvostotasavaltojen kytkeminen nykyistä tiiviimmin Venäjän ohjaukseen. Ukrainasta tulee Euroopan turvallisuuden neuralginen piste.”

Aasia

Intian entinen pääministeri Rajiv Gandhi murhattiin vuonna 1991. Viranomaisten mukaan teosta olivat vastuussa Sri Lankan hallitusta vastustaneet tamilisissit.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 76. Helsinki: Otava, 1991.

Filippiinien presidentiksi valittiin vuonna 1992 Fidel Ramos. Ramosia seurasi vuonna 1998 Joseph Estrada.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1999, s. 128. Helsinki: Otava, 1998.

Taliban taisteli vallasta Afganistanissa koko 1990-luvun, ja hallitsi suurinta osaa maasta 1996 lähtien syrjäytettyään ja murhattuaan maan johtajan Najibullahin.

Pohjois-Koreaa sen perustamisesta lähtien johtanut Kim Il-sung kuoli vuonna 1994 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Kim Jong-il.

Hongkong palautettiin Kiinalle 1997 ja Macao 1999. Vuonna 1999 Itä-Timor äänesti itsenäisyydestä, jota alettiin toteuttaa YK:n johdolla.

Intian ja Pakistanin välillä käytiin lyhyt Kargilin sota kesällä 1999.

Afrikka

pienois|Ruandan kansanmurhan uhreja. Afrikassa oli lukuisia sisällissotia, joihin länsimaat myös sekaantuivat. Jo 1980-alkanut Somalian sisällissota kiihtyi, maan presidentti Mohamed Siad Barre syöstiin vallasta vuonna 1991, ja Yhdysvallat tuli YK:n valtuutuksella väliin, mutta joutui vetäytymään maasta kolmen vuoden jälkeen 1995. 1990 alkanut Ruandan sisällissota huipentui 1994 Ruandan kansanmurhaan, jossa yli 800 000 ihmistä tapettiin. Vuonna 1998 alkanutta Kongon toista sisällissotaa kutsutaan myös Afrikan maailmansodaksi, sillä siihen osallistui yhteensä kahdeksan Keski-Afrikan valtiota. Angolan sisällissota jatkui koko vuosikymmenen ajan.

Sisällissotia oli myös Sierra Leonessa, Algeriassa, Burundissa, Tšadissa, Kongon tasavallassa ja Liberiassa. Monet näistä pitkittyivät seuraavalle vuosikymmenelle ja ne usein laajenivat myös naapurimaihin.Kiljunen 2002, s. 215, 309.