Ruokolahden leijona

Ruokolahden leijona oli ilmiö, johon kuului useita leijonahavaintoja keskikesällä 1992 Etelä-Karjalassa Ruokolahden ja Imatran seudulla, ja ne saivat suurta huomiota medialta, yleisöltä ja virkamiehiltä.

Ensimmäisen havainnon leijonasta teki 23. kesäkuuta Ruokolahdella komennuksella ollut metsätyönjohtaja. Eläimen olemassaolo vahvistettiin virallisesti, kun suurpetotutkija neljä päivää myöhemmin löysi paikkakunnalta Suomeen kuulumattoman ison kissan jäljet. Kolme ministeriötä määräsi eläimen poistettavaksi Suomen luonnosta, mutta metsästys päättyi pian, kun eläimestä ei saatu enää luotettavia jatkohavaintoja. Muualtakin Suomesta tuli ilmoituksia leijonasta, erityisesti Kristiinankaupungin seudulta, jossa maa- ja metsätalousministeriö oletti olevan toisen ison kissan. Median mukaan leijona nähtiin myös Karstulassa, Iissä ja Hyrynsalmella.

Ruokolahti markkinoi kuntaansa leijonalla vuosina 1992–2012.

Havaintoja leijonasta pienois|Leijonahavaintojen paikat vuonna 1992. Punaisilla pisteillä merkityt ovat ministeriöiden varmistamia, sinisillä muut mediassa uutisoidut.

Alkuperäinen havainto Ensimmäisen ilmoituksen leijonasta teki mikkeliläinen Enso-Gutzeitin metsätyönjohtaja Martti Auvinen (s. 5. maaliskuuta 1951), joka oli komennuksella Ruokolahdella lomittamassa paikallisia leimausarvioijia. Hän teki havaintonsa Ruokolahdella Kalpiiviidan ja Kotasalon välillä tiistaina 23. kesäkuuta 1992 kello 11.20. Leimausarviota tehdessään hän näki ison eläimen neljä jalkaa ja ruskean mahan, jota hän meni katsomaan lähempää. Kun eläin siirtyi taimistossa olevalle aukealle, hän näki sen kokonaisuudessaan noin 20 metrin etäisyydeltä sivuttain. Hän kuvaili sitä leijonansukuiseksi, ja hänen mukaansa sen etuosa oli massiivinen, takaruumis ruskean sileän karvan peittämä ja häntä pitkä eikä se olisi voinut olla ilves tai visentti. Eläin katsoi Auvista suoraan silmiin ja lönkytteli tiheämpään metsään. Koko havainto kesti noin 40 sekuntia.

Eläimen kadottua näkyvistä Auvinen juoksi pakoon, eksyi, löysi autolleen ja rauhoittui parin tunnin ajan. Sitten hän jatkoi leimausarviotaan auton läheisyydessä. Illalla noin kello 22.30 hän soitti Enso-Gutzeitin kalanviljelystä ja metsästyksestä vastaavalle metsätalousinsinööri Pertti Ågrenille, joka vakuuttui, että Auvinen oli nähnyt Suomeen kuulumattoman kissapedon. Ågren otti yhteyttä muihin asiantuntijoihin, jotka päätyivät tulkitsemaan havainnon naarasleijonaksi. Seuraavana aamuna Auvinen teki ilmoituksen Ruokolahden poliisille.

Auvinen löysi torstaina 25. kesäkuuta noin 800 metrin päässä alkuperäisestä havaintopaikasta hirvenvasan haaskan, jota hän piti leijonan kaluamana. Hänen mielestään karhu olisi jättänyt ja ilves syönyt haaskan eri tavalla. Poliisi kävi perjantaina tutkimassa havaintopaikkaa ja haaskaa jälkikoiran kanssa. Nimismiehen tiedotteen mukaan leijonan jälkiä ei löytynyt. Auvisen mukaan he löysivät leijonan jäljet.

Lauantaina paikalla käynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Erik S. Nyholm ei löytänyt paikalta mitään leijonaan viittaavaa. Haaskaa hän kuvaili pedon syömäksi ja kaksi viikkoa vanhaksi.

Vuosina 1997, 2001, 2002 ja 2017 antamissaan haastatteluissa Auvinen edelleen oli vakuuttunut nähneensä leijonan.

Muita havaintoja Ruokolahden ja Imatran seudulla

Auvisen havainnon jälkeen huhuttiin Ruokolahdella, että 70-vuotias mies olisi nähnyt leijonan aiemmin, muttei uskaltanut ilmoittaa sitä peläten maineensa puolesta. Ruokolahden kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Aarne Ylä-Jussila kertoi nähneensä leijonan metsässä ennen Auvista, mutta tiedotti siitä vasta uutisoinnin jälkeen. Kaksi viikkoa ennen juhannusta, 20. kesäkuuta, oli Raija Perkiömäki kuullut Kyysmänlahden pohjukassa karjahtelua, mutta tätä selitettiin viimevuotista pentuettaan erottavaksi karhuemoksi.

Auvisen havaintoa seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin poliisille, että leijona olisi nähty torstaina 25. kesäkuuta Suolammen läheisyydessä Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla. Ilmoitus annettiin seuraavana sunnuntaina, eikä poliisi viiveen vuoksi tutkinut asiaa. Leijona ilmoitettiin havaitun auton ikkunasta samana torstai-iltana lähellä Vehkalampea.

Paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät lauantaina 27. kesäkuuta kello 20.30 kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Urpo Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija Erik S. Nyholm kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän ison kissan jäljiksi.

Sunnuntaina 28. kesäkuuta puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä. Paikalta löydettiin ison kissan jäljet.

Imatralaiset tytöt Maarit Viljakainen ja Elina Tahkokallio kertoivat nähneensä maanantaina 29. kesäkuuta kello 16.30 Pohjois-Imatralla Oritlammen Veislammella uidessaan naarasleijonan alle sadan metrin etäisyydeltä. He kuvailivat, että se oli noin metrin korkuinen ja sillä oli pitkä häntä. He näkivät sen juovan vettä. He uivat nopeasti takaisin, näkivät vielä rantatörmältä leijonan ja pyöräilivät kotiin. He kertoivat sen pyörineen pientä ympyrää järven toisella rannalla. Paikalta ei kuitenkaan löytynyt jälkiä. Vuonna 2002 biologiaa opiskellut Viljakainen vakuutti yhä nähneensä leijonan.

Tiistaina 30. kesäkuuta kello 22.50 lieksalainen aliupseerioppilas Timo Puumalainen havaitsi Immolan varuskunta-alueella lentokentän viereisessä metsässä leijonaa muistuttavan säkäkorkeudeltaan 60-senttimetrisen eläimen, joka katsoi häntä silmiin. Hänen läpsäytettyään kämmeniään yhteen parin sekunnin kuluttua se kiirehti poispäin. Tarinan tueksi alueelta löytyi ison eläimen jättämät jäljet.

Samana yönä kello 1.30 Saara Lankinen näki kesämökkinsä yläkerroksen ikkunasta leijonan näköisen eläimen noin kymmenen metrin päästä metsätiellä Manlahdessa. Hän teki ilmoituksen siitä aamulla, jolloin sade oli pyyhkinyt mahdolliset jäljet.

Seuraavana aamuna kello 9 löysi 15-vuotias Taru Holopainen aamulenkillään jälkiä sadan metrin matkalla Laurilan pururadalla Huhtasenkylässä Imatralla, Tähystäjänpolulta Huhtasenkylän koulua kohti. Hän arveli niitä hevosen jäljiksi, mutta palasi tarkastamaan niitä isänsä kanssa ja he tekivät ilmoituksen. Kaakkois-Suomen rajavartiosto kävi toteamassa ne leijonan jäljiksi. Jäljet arvioitiin pari tuntia tuoreiksi, koska paikalla oli lakannut satamasta aamuseitsemältä, ja eläimen jalat olivat nostaneet kuivaa purua esiin märän kerroksen alta. Myös Immolan varuskunta-alueelta löytyi sateen loputtua syntyneitä jälkiä. Rajavartioston kapteeni Antti Väisänen piti erityisen vaikuttavana radan viereen savikkoon painunutta jälkeä, joka hänestä kuului selkeästi isolle kissalle.

Kalastusseurue Joutsenossa ilmoitti nähneensä samana yönä leijonan kulkevan rautatietä pitkin Lappeenrantaa kohti.

Ruotsalaiset turistit Anita ja Åke Lobell videoivat isoa kissaa 9. heinäkuuta kello 20.45 värinauhalle kolmen minuutin ajan 200 metrin etäisyydeltä Imatran Karhusuontieltä. He veivät videon Imatran poliisille, joka arvioi siinä olevan naarasleijonan tai puuman. MTV osti videon ja esitti sen Seitsemän uutisissa. Vieraaksi suoraan lähetykseen kutsuttu Jukka Salo kuitenkin tunnisti eläimen ilvekseksi. Myöhemmin hän arvioi, että se voisi olla koira tai rusakkokin.

Rautjärven variksenkyläläinen Aili Teräväinen näki 21. elokuuta marjastaessaan naapurinsa kanssa Miettilästä itään vaalean suurikokoisen kissaeläimen paistattelemassa päivää. Syyskuun alussa Kaakkois-Suomen rajavartiosto tiedotti alueella tehdyn muitakin havaintoja.

Elokuun lopulla ilmoitetut havainnot jäivät Suomen puolella viimeisiksi. Viimeinen havainto leijonasta tehtiin Venäjän puolella syyskuun puolivälissä.

Kapteeni Antti Väisänen kertoi vuonna 2012, että havaintoja leijonasta tuli todellisuudessa paljon ilmoitettua enemmän. Elokuussa 1992 niitä tuli yhden yön aikana jopa viisi. Väisäsen mukaan leijona oli tullut muun muassa rajapartiota vastaan rajapolulla, mutta sitä ei oltu pystytty eliminoimaan sen hypättyä Venäjän puolelle. Väisäsen mielestä se, että leijonan näki kaksi valan tehnyttä rajamiestä, todistaa ettei kyseessä ole voinut olla esimerkiksi koira.

Havaintoja Venäjän puolella

Ruskolainen maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas Juho Kyntäjä kertoi kuulleensa paikalliselta taksiautoilijalta, että Miinalan sovhoosissa olisi ruokittu leijonaa kesäkuun puolivälissä ja että siitä olisi kirjoitettu paikallislehdessä.

Petroskoin yliopiston eläintieteellisen laboratorion päällikkö vieraili Suomessa kesällä 1992, ja kertoi kuulleensa Petroskoin radiosta Karjalankannaksella liikkuvasta leijonasta.

Myöhemmin kerrottiin, että venäläiset rajamiehet olisivat löytäneet lanatulta rajalinjalta leijonan jäljet.

Havaintoja muualla Suomessa

Taksiautoilija Raimo Kotanen, osuuskaupanhoitaja Hannu Hopponen ja Eero Rantala näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän valtatie 13:n yli Karstulassa Hoikkajärvenkankaalla. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta aamukolmelta. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin. Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama, eikä irtokoiriakaan epäilty. Ruokolahdella pidettiin täysin mahdottomana, että ainakaan samaa leijonayksilöä olisi havaittu samaan aikaan sekä Ruokolahdella että satojen kilometrien päässä Keski-Suomessa.

Kolmehenkinen seurue ajoi Valtatie 4:ää Iin Ojakylässä 8. syyskuuta, kun he näkivät kello 21.10 tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta. Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen lisensiaatti Antero Hakala toisaalta otti havainnon vakavammin, koska se tehtiin niin läheltä, ja sade oli pessyt paikalta jälkiä pois.

Punkaharjulainen Jaakko Hemmola näki 11. syyskuuta silmänräpäyksen ajan autostaan mielestään lähinnä leijonaa muistuttavan eläimen Hyrynsalmella. Hän joutui tekemään paniikkijarrutuksen väistääkseen sitä. Hänen vieressään nukkunut vaimo heräsi ja ihmetteli mielestään isoa koiraa.

Kristiinankaupungin leijona

Maanantaina 29. kesäkuuta aamukahdeksan jälkeen maanviljelijä Harry Sandvik näki autostaan Kristiinankaupungin Metsälässä 150 metrin etäisyydeltä 90 senttimetriä korkean suuren eläimen ylittävän valtatie 8:n Siipyyntien risteyksen lähellä, ja oli varma, että se oli naarasleijona. Hän ilmoitti havainnon myöhemmin päivällä poliisille vaimonsa kehotuksesta.

Sandvikin havainnon tultua julki ilmoitti Kristiinankaupungin Itäpuolella Rautatienkadun päässä asuvan Hautalan perheen anoppi, että perjantain 26. kesäkuuta vastaisena yönä hän oli puutarhaa kastellessaan nähnyt 20 metrin etäisyydeltä suuren eläimen nousevan ja juoksevan metsään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen apulaistutkija Petri Tuomisto löysi tiistai-iltana paikalta 2,8 metriä pitkän makuujäljen ja suuren eläimen tassunjälkiä. Valokset faksattiin Nyholmille, ja maa- ja metsätalousministeriön mukaan ne varmistuivat leijonan jäljiksi. Tuomisto löysi torstai-iltana 2. heinäkuuta myös Metsälästä läheltä Sandvikin havaintopaikkaa ison kissan makuujäljen, joka muistutti Itäpuolelta löytynyttä jälkeä.