Raumanmeren koulusurmat tapahtuivat Raumanmeren yläasteella Raumalla 25. tammikuuta 1989.Satakunnan Kansa 26.1.1989. — Helsingin Sanomat 26.1.1989. Kyseessä on Suomen historian ensimmäinen kouluammuskelu. Tekijä oli 14-vuotias koulupoika, joka ampui kahta koulutoveriaan aseella kesken aamun oppitunnin. Molemmat uhrit olivat poikia ja kuolivat vammoihinsa myöhemmin samana päivänä. Toinen uhreista oli 15-vuotias ja toinen 14-vuotias.Satakunnan Kansa 26.1.1989.
Tapahtumat Surma tapahtui keskiviikkoaamuna 25. tammikuuta kesken päivänavauksen, muutaman minuutin yli kello 8, jolloin Raumanmeren yläasteen 8A-luokalla oli alkamassa äidinkielen tunti. Tapahtumapaikkana ollut luokkahuone sijaitsi koulutalon ensimmäisessä kerroksessa.Juha Numminen: Luokan pienin ja pilkatuin suisti kaupungin raiteiltaan. Iltalehti 26.1.1989, s. 4–5. Luokkatoveriensa mukaan koulupoika kaivoi repustaan pistoolin ja ampui omasta pulpetistaan ensimmäistä uhriansa. Toinen uhriksi joutunut kaatui maahan ja yritti suojata itseään repullaan, jolloin tekijä ampui häntä repun läpi. Ampuja yritti surmata myös kolmannen oppilaan, mutta tämä väisti luodin kaatuessaan, ja luoti osui luokkahuoneen seinään. Heti tämän jälkeen ampuja pakeni paikalta.Sampsa selvisi hengissä Suomen ensimmäisestä kouluammuskelusta - Kun 14-vuotias poika surmasi kaksi luokkatoveriaan, aikuiset pakottivat lapset kokemaan helvetin uudelleen 24.1.2019 Iltalehti
Äidinkielen opettaja kertoi heti ensimmäisen laukauksen kuultuaan poistuneensa luokasta ja kiirehtineensä kotitalousluokkaan, jossa oli ollut lähin puhelin. Osa oppilaista puolestaan juoksi koulun kansliaan, josta hälytettiin ambulanssi ja poliisi. Uhrit, joista kumpikin oli saanut luodin päähänsä, kuljetettiin ensin Rauman aluesairaalaan ja sieltä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, mutta heidän pelastamisekseen ei ollut tehtävissä mitään. Toinen uhreista menehtyi aamupäivän aikana ja toinen myöhään saman päivän iltana.Toinenkin vakavasti loukkaantunut poika kuoli – Rauman ampuja kertoi syyksi koulukiusaamisen. Helsingin Sanomat 27.1.1989, s. 5.
Toinen uhriksi joutuneista oli ollut ampujan kanssa samalla luokalla ala-asteelta saakka ja toinen vasta yläasteella. Sekä ampujaa että uhreja luonnehdittiin hyviksi oppilaiksi. Laukaukset luokassa olivat järkyttäneet ampujan ja uhrien luokkatovereita niin, että heidän kertomuksensa tapahtumien kulusta olivat osin ristiriitaisia.
Ampuja oli ottanut aseen mukaansa kotoa kouluun vanhempiensa tietämättä. Iltalehden haastatteleman äidinkielen opettajan mukaan noin 20 oppilaan luokassa syntyi välittömästi täydellinen paniikki, eikä kukaan ehtinyt järkytykseltään kiinnittää huomiota siihen, mihin suuntaan ampuja pakeni. Koulutyö keskeytettiin kello 8.30, ja koulun rehtori kehotti keskusradion välityksellä kaikkia koulun oppilaita ja opettajia lähtemään kotiin.Anneli Tukia: Poika ampui koulussa kahta toveriaan. Helsingin Sanomat 26.1.1989, s. 7.
Poliisi sai hälytyksen tapahtumapaikalle kesken suuren harjoituksen, jossa oli tarkoitus reagoida kaupunkia uhkaavaan kuvitteelliseen vaaraan. Vaaratiedote kouluampujasta ja hänen tuntomerkkinsä luettiin paikallisessa Radio Ramonassa heti aamulla. Tiedotteessa korostettiin, että pojalla saattoi edelleen olla mukanaan ase. Viranomaisilla ei aluksi ollut tietoa siitä, mihin suuntaan koulun alueelta ampuja oli paennut. Ampujaa etsittiin poliisin, tullin, merivartioston ja rajavartiolaitoksen voimin ensin koulun ympäristöstä ja myöhemmin kauempaa. Muun muassa Raumalta Kauttualle lähtenyt tavarajuna tarkastettiin, kuten myös useita henkilö- ja linja-autoja Raumalta Poriin, Turkuun ja Tampereelle lähtevillä pääteillä. Etsinnässä käytettiin apuna myös helikopteria.
Poliisin mukaan ampuja oli poistunut koulun alueelta aluksi polkupyörällä ja jatkanut matkaansa myöhemmin jalan. Ratkaiseva vihje ampujan pakoreitistä saatiin naiselta, jonka kotiovella ampuja oli käynyt pyytämässä vettä noin kello 9.30. Vaaratiedotteen ampujasta nainen kuuli vasta myöhemmin päivällä, mutta ilmoitti tapahtuneesta heti tiedotteen kuultuaan hätäkeskukseen.
Poliisin koirapartio sai tekijän lopulta kiinni eräästä metsiköstä läheltä Hankkilan kylää Eurajoella, runsaan kymmenen kilometrin päästä Raumalta, samana päivänä noin kello 17. Hän ei tehnyt pidätettäessä vastarintaa. Pidätyksen ja alustavien kuulustelujen jälkeen ampuja luovutettiin lastensuojeluviranomaisten huostaan. Poliisin mukaan tekijä oli varustautunut pakomatkaansa varten makuupussilla ja kahdella reitin varrelle piilottamallaan polkupyörällä, mutta ei ollut suunnitellut pitkäaikaista piileskelyä. Ampujan etsintää vaikeutti se, että koulun muut oppilaat oli päästetty koteihinsa ennen hänen kiinnijäämistään ja epäillyn tuntomerkkeihin sopivia koululaisia liikkui eri puolilla kaupunkia.
Pidätykseen osallistunut poliisi on myöhemmin kertonut saaneensa ampujaa kiinniotettaessa vaikutelman, että tämä ei ollut katunut tekoaan, vaan päin vastoin tuntenut työnsä jääneen kesken. Matkalla poliisiasemalle ampuja oli kysynyt häntä saattaneilta poliiseilta: ”Kuoliko se kolmaskin?” Myöhemmissä tutkimuksissa ampujan perheen kesämökiltä löytyi täynnä luodinreikiä ollut, ihmisen muotoon aseteltu, heinillä täytetty jätesäkki, jonka avulla poika oli isänsä kanssa harjoitellut tarkkuusammuntaa. Isällä ei kuitenkaan ollut ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen poikansa oli suunnitellut.
Oikeuskäsittely Ampujan alaikäisyyden vuoksi juttu käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Rauman raastuvanoikeus antoi päätöksensä asiasta helmikuun lopulla 1990. Koska tekijä oli alle 15-vuotias, hän ei joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Hänet tuomittiin kuitenkin maksamaan yhteensä 112 000 markkaa vahingonkorvauksia uhrien perheille ja kahdelle ampumisesta selvinneelle oppilaalle sekä 20 000 markkaa oikeudenkäyntikuluja. Teko katsottiin suunnitelmalliseksi, koska ampuja oli kertonut kuulusteluissa suunnitelleensa ammutuiksi tulleiden luokkatoveriensa surmaamista jo vuotta aiemmin, minkä lisäksi hän oli etukäteen suunnitellut pakoreittinsä.Kaksi koulutoveriaan ampunut koulupoika tuomittiin korvauksiin. Satakunnan Kansa 28.2.1990, s. 5. Mielentilatutkimuksen mukaan ampuja oli toiminut ”psyykkisessä häiriötilassa”.
Kouluampumisessa kuolleiden ja kahden ampumisesta selvinneen oppilaan vanhemmat vaativat ampujalta ja tämän vanhemmilta yhteensä yli 500 000 markan korvauksia henkisistä kärsimyksistä. Oikeus hylkäsi vaatimukset, koska ne eivät perustuneet voimassa olevaan lakiin. Oikeuden mukaan ei ollut näytetty toteen, että ampujan tarkoituksena olisi ollut aiheuttaa uhrien vanhemmille aineettomaksi katsottavaa henkistä järkytystä ja kärsimystä. Tekijän vanhempien ei katsottu syyllistyneen kasvatuksellisiin laiminlyönteihin, eivätkä he siten olleet syytteessä.
Jälkipuinti Surmatöihin käytetty Mauser 7.65 -merkkinen pistooli kuului tekijän urheiluammuntaa harrastavalle isälle. Syyksi tekoihin ampuja kertoi ala-asteelta asti jatkuneen koulukiusaamisen. Ampujalla oli ollut tekohetkellä mukanaan toinenkin sotilastyyppinen ase, yhdeksänmillinen Parabellum-pistooli, jota hän ei ollut kuitenkaan käyttänyt. Pojan isällä oli lupa kumpaankin aseeseen, ja pojan itsensä tiedettiin olleen kiinnostunut ampuma-aseista.
Tilanteen silminnäkijöiksi joutuneiden ampujan luokkatoverien mukaan tapauksen henkinen jälkihoito epäonnistui täysin. Heidän mukaansa tapahtunutta ei käsitelty koulussa kovinkaan pitkään. Sen sijaan Rauman kouluampuminen nostatti kiivaan keskustelun koulukiusaamisesta muun muassa sanomalehtien yleisönosastoissa. Luokkatoverit kertoivat ampujan joutuneen silloin tällöin sanallisen kiusaamisen kohteeksi, mutta he eivät pystyneet vahvistamaan, että juuri ampumisen uhreiksi joutuneet pojat olisivat kiusanneet tekijää. Tapausta seuranneessa julkisessa keskustelussa syytettiin yleisesti televisiota väkivaltaisten käyttäytymismallien levittämisestä. Koulun rehtori kiisti väitteet, joiden mukaan ampujan kokemaan kiusaamiseen ei ollut puututtu. Hänen mukaansa mitään sellaiseen viittaavaa ei ollut tullut koulun henkilökunnan tietoon.
Tapauksen johdosta tuoreeltaan haastateltu kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho myönsi, että koulukiusaaminen oli 1980-luvun aikana valtakunnan tasolla lisääntynyt. Vaikka Aho piti Rauman koulusurmia yksittäistapauksena, hän toivoi yleisesti laajempaa puuttumista koululaisten mielenterveysongelmiin vastaavien tapausten ennaltaehkäisemiseksi koulukuraattorien ja -psykologien virkoja lisäämällä.Yleisradion TV-uutiset 26.1.1989.
Osittain Raumanmeren koulusurman seurauksena kouluhallitus (vuodesta 1991 opetushallitus) alkoi pohtia laajemmin oppilaiden henkisen hyvinvoinnin tilaa. Vuodesta 1994 lähtien kiusaamisen muutoksia on seurattu WHO-Koululaistutkimuksessa ja vuodesta 1996 kouluterveyskyselyssä. Syksyllä 2003 koululakeihin lisättiin säädös, jonka mukaan opetuksen järjestäjän on opetussuunnitelman yhteydessä laadittava ja toimeenpantava suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä valvottava sen noudattamista ja toteutumista. Vaikka koulukiusaaminen oli 2000-vuosikymmeneltä lähtien vähentynyt, vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan yhä 5,8 prosenttia suomalaisista peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista koki kiusaamista viikottain.
Iltalehden tietojen mukaan Rauman kouluampuja on sittemmin muuttanut asumaan ulkomaille.
Lähteet
Aiheesta muualla
Koulusurmat Luokka:Vuoden 1989 rikokset Luokka:1980-luvun rikokset Suomessa Luokka:Koulusurmat Suomessa