Opus Dei () on katolisen kirkon personaaliprelatuuri (sielunhoitoinstituutio). Sen virallinen nimi on Pyhän Ristin ja Opus Dein Prelatuuri (). Opus Dein mukaan sen päätehtävä on opettaa, että kaikki on kutsuttu pyhyyteen ja tämä pyrkimys pyhyyteen voi toteutua arkielämässä ammatillisten ja muiden velvollisuuksien täyttämisessä.
Personaaliprelatuuri kuuluu roomalaiskatolisen kirkon institutionaaliseen rakenteeseen. Personaaliprelatuuri koostuu prelaatistaan, tämän avustavasta papistosta ja maallikoista. Personaaliprelatuurin juridinen muoto luotiin toisessa Vatikaanin kirkolliskokouksessa erityisten sielunhoidollisten tehtävien hoitamiseksi. Prelaatin eli johtajan nimittää paavi mutta sen valitsee Opus Dein yleiskokous. Tämänhetkinen prelaatti on mons. Fernando Ocáriz edellisen prelaatin Javier Echevarrían kuoltua 12.12.2016.Päivitetty: Opus Dein prelaatti on kuollut . 2016.
Vuonna 2015 Opus Deihin kuului 93 986 jäsentä. Heistä 91 892 on maallikkoja ja 2 094 pappeja. Jäsenistä noin 40 asuu Suomessa. Opus Dein jäseninä on kaksi kardinaalia ja 40 piispaa. Pyhän Ristin pappisyhteisöön, joka on Opus Deihin sidoksissa oleva yhteisö, kuuluu lisäksi noin 4 000 pappia. Papeista noin puolet kuuluu Opus Deihin ja loput kuuluvat omaan paikalliseen hiippakuntaan. Noin 70 % Opus Dein jäsenistä asuu omissa kodeissaan ja he muodostavat perinteisiä katolisia perheitä. Jäsenistä 30 % elää selibaatissa. Heistä suurin osa asuu Opus Dein keskuksissa.
Opus Dei järjestää koulutustilaisuuksia siitä, miten katolinen spiritualiteetti soveltuu arkielämään. Henkilökohtaisten sosiaalitöiden lisäksi, monet Opus Dein jäsenet ovat perustaneet ja edesauttavat yliopistoja, opiskelijakoteja, kouluja, kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksia.
Opus Deitä on kuvattu katolisen kirkon eniten kiistaa aiheuttavaksi voimaksi.
Suomessa on noin 40 Opus Dein jäsentä. Asuinkeskuksia on kaksi naisille ja kaksi miehille. Niissä asuu kussakin noin kymmenen numeraaria.IS: Soinin avustaja kuuluu Opus Deihin 14122011. web Archive 2012. Hiljaiset palvelijat. Ylioppilaslehti.fi 3. marraskuuta 2006.Opus Dei: Useimmat meistä eivät elä selibaatissa Nelosen uutiset 14122011
Perustaja ja historia
thumb|center|600px|Opus Dei levisi ensiksi Euroopan katolisissa maissa ja Pohjois-Amerikassa. Espanjalainen pappi Josemaría Escrivá de Balaguer perusti Opus Dein 2. lokakuuta 1928 ollessaan 26-vuotias. Escrivá koki nähneensä jumalallisen näyn, jossa hän näki Opus Dein ja antoi järjestölle nimen Opus Dei () korostaakseen Jumalan osuutta järjestön synnyssä. 16 kuukautta tämän jälkeen, 14. helmikuuta 1930, hän perusti sen naisjaoston, Escriván mukaan Jumalan pyynnöstä. Opus Dei saavutti jalansijaa opiskelijoiden joukossa ja Madridin työläiskaupunginosissa. Se levisi muutamassa vuodessa muille yhteiskunnan tasoille sekä muihin kaupunkeihin. Jo vuonna 1935 perustaja aikoi laajentaa toimintaa Ranskaan, mutta Espanjan sisällissota ja toinen maailmansota estivät tämän aikomuksen toteuttamisen. Vuonna 1946 Opus Dei aloitti toiminnan Portugalissa ja pian maailmansodan loputtua myös Isossa-Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa.
Josemaría Escrivá muutti vuonna 1946 pysyvästi Roomaan, jonne hän perusti Opus Dein päämajan, sillä hän halusi korostaa Opus Dein hengen universaalisuutta. Hän kirjoitti ensimmäisille jäsenille kuusi vuotta Opus Dein perustamisen jälkeen: “On tärkeää korostaa, että emme ole ajallisesti rajoittunut ilmiö kirkon ja kristillisyyden historiassa. Opus Dei ei ole syntynyt korjaamaan jonkin maan tai aikakauden hätätilannetta, sillä Jeesus haluaa pikemminkin Opus Dein olevan alusta lähtien olennaisesti maailmanlaajuinen, olennaisesti katolinen.”
Vuodesta 1950 lähtien Opus Dei laajeni voimakkaasti. Toimintakeskuksia syntyi Saksaan, Alankomaihin, Argentiinaan, Kanadaan, Venezuelaan ja muihin Länsi-Euroopan ja Amerikan maihin. Sen jälkeen seurasivat Japani, Filippiinit, Nigeria, Australia, Kenia, Kongo, Norsunluurannikko, Hongkong, Singapore, Ruotsi (1984), Taiwan, Suomi (1987), sen jälkeen mm. Puola (1989), Unkari ja Tšekki (1990), Intia, Israel, Liettua (1993) ja Viro (1996). Vuonna 2015 Opus Deissä oli jäseniä jo 91 892.
Josemaría Escrivá de Balaguer kuoli Roomassa 26. kesäkuuta 1975. Toimiin hänen pyhäksi julistamisekseen ryhdyttiin 19. helmikuuta 1981 Roomassa 69 kardinaalin ja noin 1 300 piispan pyynnöstä. 9. huhtikuuta 1990 paavi Johannes Paavali II julisti sankarillisiksi hänen kristilliset hyveensä ja 6. heinäkuuta 1991 paavi julisti erään hänen esirukoustensa ansioksi luetun parantumisen luonteeltaan ihmeeksi. Johannes Paavali II julisti Roomassa Opus Dein perustajan autuaaksi 17. toukokuuta 1992 ja pyhäksi 6. lokakuuta 2002.
Perustajan ensimmäiseksi seuraajaksi valittiin 15. syyskuuta 1975 mons. Alvaro del Portillo, joka oli työskennellyt muutaman kymmenen vuotta Opus Dein yleissihteerinä. Hän johti Opus Deitä 28. marraskuuta 1982 saakka sen yleispresidenttinä ja sen jälkeen paavin nimeämänä prelaattina, jolloin Opus Deistä tehtiin personaaliprelatuuri. Portillo menehtyi vuonna 1994. Seuraajaksi valittiin espanjalainen piispa Javier Echevarría Rodríguez, joka oli prelaatti kuolemaansa 12.12.2016 asti. Nykyään prelaattina toimii Fernando Ocáriz. Hänet valittiin Opus Dein prelaatiksi 23. tammikuuta 2017.
Opus Dei sai vuodesta 1943 asteittain kaikki tarpeelliset katolisen kirkon hyväksymiset, kunnes vuonna 1982 Opus Dein asettaminen personaaliprelatuuriksi toi sille kirkko-oikeudellisen muodon, johon perustaja oli pyrkinyt.
Prelatuurin peruskirjassa, joka on apostolinen konstituutio alkusanoin “Ut sit” (28.11.1982), paavi Johannes Paavali II sanoo: “Hyvin suuressa toivossa kirkko kääntää huomionsa ja äidillisen huolenpitonsa Opus Deihin, joka perustettiin Jumalan palvelijalleen Josemaría Escriválle antaman innoituksen johdosta 2. lokakuuta 1928 Madridissa, jotta se olisi aina pätevä ja tehokas väline pelastustehtävässä, jota kirkko toteuttaa maailman elämän puolesta.”
Rakenne
Opus Dei on personaaliprelatuuri, joka kuuluu katoliseen kirkkoon. Opus Dein maailmanlaajuisena paimenena toimii prelaatti, joka voi olla piispa. Vaikka prelatuuri ei ole hiippakunta, sen rakenne on samanlainen lukuun ottamatta sitä, ettei se ole maantieteellisesti rajattu. Samankaltaisia kirkollisrakenteita ovat mm. personaaliordinariaatit ja armeijoiden hiippakunnat. Apunaan prelaatilla on miespuolinen yleissihteeri ja naispuolinen ylineuvonantaja. Tärkein elin on kahdeksan vuoden välein kokoontuva yleiskokous, joka myös valitsee prelaatin siten, että naiset asettavat ehdokkaat, ja miehet äänestävät prelaatin naisten asettamien ehdokkaiden joukosta.Opus Dei säädös, viitattu 09.1.2012 Paavi nimittää prelaatiksi yleiskokouksen valitseman ehdokkaan. Nimitys on elinikäinen ja nimityksen lisäksi paavi voi vihkiä prelaatin piispaksi, jolloin tämä voi vihkiä uusia pappeja tehtäväänsä.
Opus Dein jäsenet kuuluvat kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Jäsenistöllä ei ole mitään tunnusmerkkejä, eikä mitään ulkonaisia elämäntapoja erityisesti suositella. Jäsenistä asuu Euroopassa noin 60 % ja Amerikoissa noin 35 %. Katolisen kirkon tradition mukaisesti Opus Dein jäseneksi pääsee koettuaan vokaation eli Jumalan antaman sisäisen kutsun järjestön jäseneksi rukouksen ja mietiskelyn tuloksena.
Suurin osa Opus Dein jäsenistä eli noin 70 % on supernumeraareja. He asuvat omassa kodissaan ja ovat yleensä naimisissa. Jäsenmaksua ei ole vaan supernumeraarit antavat palkastaan, mitä näkevät parhaaksi. Sen lisäksi noin 30 % jäsenistä on selibaatissa eläviä ihmisiä, joihin kuuluu numeraareja ja assosiaateja ja pappeja. Assosiaatit asuvat oman perheensä kanssa, yksin tai ystävien kanssa kun taas numeraarit asuvat yleensä Opus Dein keskuksissa, jotka jakautuvat sukupuolen mukaan naisten tai miesten keskuksiin. Numeraarit ovat yleensä korkeasti koulutettuja henkilöitä ja he tukevat palkallaan oman keskuksensa toimintaa ja muita Opus Dein aloitteita. Myös assosiaatit tukevat Opus Dein toimintaa omien mahdollisuuksiensa mukaan kun taas numeraariassistentit ovat täysin yhteisölle omistautuneita, selibaatissa eläviä naisia, jotka asuvat ja tekevät työnsä Opus Dein keskuksessa.
Pyhän Ristin pappisyhteisö on Opus Dein prelatuuriin sidoksissa oleva yhteisö, johon kuuluu tällä hetkellä noin 4 000 pappia. Se koostuu sekä prelatuuriin kuuluvista papeista, että hiippakuntapapeista ja -diakoneista. Hiippakuntiin kuuluvien pappien riippuvuus oman hiippakuntansa piispasta ei kuitenkaan muutu millään tavoin piispan pysyessä heidän ainoana kirkollisena esimiehenään. Prelatuuriin kuuluvat papit ovat aina ennen pappiskoulutustaan ja -vihkimistään olleet Opus Dein numeraarijäseniä ja tyypillistä heille, kuten muillekin numeraareille, on korkea, ennen teologista koulutusta hankittu akateeminen koulutus.
Opus Deillä on myös avustajia, jotka tukevat sen tehtävää rukouksillaan, työllään ja avustuksillaan. Avustajat eivät kuulu prelatuuriin, eivätkä he kaikki ole katolilaisia tai edes kristittyjä. Avustajat saavat halutessaan yhteisöltä sielunhoidollista tukea ja uskonnonopetusta mutta heitä ei velvoita mikään.
Vaikka työn pyhittäminen on Opus Deissä keskeinen pyhityselämän ja apostolaatin toteuttamisen muoto ei Opus Dein mukaan järjestön jäsenyys ja työ kytkeydy toisiinsa, eikä järjestö neuvo jäseniään ammatillisissa asioissa. Opus Dei ei myöskään rajoita jäsenten mielipiteitä tai poliittista toimintaa. Opus Dein perustaja Escrivá de Balaguer kirjoitti vuonna 1930:
Opus Deihin voi liittyä aikaisintaan 18-vuotiaana. Uusi jäsen liittyy aina yhden vuoden määräaikaisella sopimuksella. Viiden peräkkäisen vuoden päästä eli aikaisintaan 23-vuotiaana, jäsenyys voidaan vahvistaa pysyvästi. Opus Dein jäseneksi liittyvä sitoutuu erinäisiin velvoitteisiin.
Spiritualiteetti
Opus Dein jäsenten hartauksiin kuuluvat muun muassa osallistuminen messuun, rukoilun harjoittaminen esimerkiksi ruusukon avulla, Evankeliumin tai muiden hengellisten kirjojen lukeminen, päivän omistaminen Jumalalle herättyään lausumalla »Serviam» (), ja kolmen Ave Maria -rukouksen lausuminen ennen nukkumaanmenoa. Pitkin päivää Opus Dein jäsenet rukoilevat spontaanisti kiitollisuuden osoituksilla Jumalalle tai muilla rukouksilla. Päivän lopussa heillä on tapana tehdä omantunnon tutkiskelua, jossa jokainen yksityisesti kiittää Jumalaa siitä hyvästä, jota on tehnyt, ja pyytää anteeksi virheistään. Keskeistä Opus Dein hengellisyydessä on työn suorittaminen mahdollisimman hyvin ja sen omistaminen Jumalalle.
Järjestön tärkein päämäärä on tavallisen arkielämän pyhittäminen. Opus Dein mukaan pyhyys ei ole vain tiettyjen poikkeavien yksilöiden etuoikeus, vaan se on kenen tahansa saavutettavissa. Pyhittämisellä tarkoitetaan lähestymistä Jumalaan. Opus Dei korostaa jäsenten työn merkitystä ja kannustaa jäseniään ahkeraan työntekoon. Perustana tälle on Raamatun ilmoitus siitä, että Jumala loi ihmisen tekemään työtä (1. Moos. 2:15). Piispainkongregaation selvityksessä (23.8.1982, II b, julk. 28.11.1982) sanotaan muun muassa, että “prelatuuriin liittyvät maallikot eivät siirry uuteen teologiseen eivätkä kirkko-oikeudelliseen asemaan; he pysyvät tavallisina uskovaisina maallikoina ja käyttäytyvät tämän mukaisesti kaikissa toimissaan ja erityisesti apostolaatissaan.” Opus Dein jäsenet toteuttavat apostolaattiaan oman arkisen työnsä kautta ja heille tyypillisen maallikkoelämän rajoissa. Opus Deillä ei ole munkkeja tai nunnia, ja sen jäsenistä vain noin 2 % on pappeja. Paavi Johannes Paavali II kutsuikin Escriváa, Opus Dein prelaattia, “tavallisen elämän pyhimykseksi”.
Opus Dein opetuksen mukaan sen spiritualiteetin olennainen piirre on, ettei ketään oteta pois siitä paikasta, jossa hän toimii - “unusquisque in qua vocatione vocatus est, in ea permaneat.” (1. Kor. 7:20.) Päinvastoin kukin johdetaan täyttämään asemaansa kuuluvat velvollisuudet ja tehtävät mahdollisimman täydellisesti; juuri tästä ihmisen elämäntehtävä kirkossa ja yhteiskunnassa muodostuu. (Keskusteluja..., 16.)