Toivo Verner Latva (17. elokuuta 1902 Vaasa – 8. heinäkuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1927–1928. Hän työskenteli myös Vaasassa ilmestyneen Työn Äänen päätoimittajana 1924–1925. Latvan ainoaksi jäänyt kansanedustajakausi päättyi kesken, kun hän sai vankeustuomion toiminnastaan kielletyn SKP:n puolueorganisaattorina. Vapauduttuaan Latva loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin Stalinin vainojen aikana.
Elämä Politiikassa Toivo Latvan vanhemmat olivat työmies Johan Latva ja Eva Karvonen. Kansakoulun käytyään hän työskenteli kirjaltajana Vaasassa. 1920-luvun alussa Latva lähti kommunistien järjestötoimintaan, jossa hän vaikutti muun muassa SSTP:n Vaasan nuoriso-osaston johtokunnassa. Viimeistään 1924 Latva liittyi kielletyn SKP:n jäseneksi. Samana kesänä hänestä tuli Työn Äänen ensimmäinen päätoimittaja. Latva hoiti tehtävää vuoden ajan, jonka jälkeen hän työskenteli viranomaisten lakkauttaman SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n vaalitoimitsijana ja piirijärjestäjänä. Vuonna 1925 Latva valittiin Vaasan kaupunginvaltuustoon.
Julkisen puoluetyönsä ohessa Latva toimi SKP:n Vaasan piirin salaisena asiamiehenä. Hän kiersi ahkerasti eri puolilla Pohjanmaata organisoimassa paikalliskomiteoita, levittämässä kiellettyjä painotuotteita sekä värväämässä osallistujia Neuvostoliitossa järjestetyille poliittisille kursseille. Latvalla oli Työn Äänen toimituksessa oma huone vaalitoimitsijan tehtäviään varten, mutta sen väitettiin olleen myös SKP:n maanalaisen toiminnan keskus ja puolueaktiivien kokoontumispaikka. Kesällä 1926 Latva kävi viranomaisten tietämättä Moskovassa, jossa hän osallistui SKP:n keskuskomitean kokoukseen salanimellä ”Jaska”. Latva kirjoitti edelleen myös Työn Ääneen eri nimimerkeillä.Saarela 2008, s. 452.
Latva valittiin kansanedustajaksi 1927, jolloin hänestä tuli 25-vuotiaana eduskunnan nuorin jäsen. Suomen Sosialidemokraatissa LAtvaa pidettiin fanaattisena kommunistina. Helsingin Sanomaitten pakinoitsija ”Tuomas” puolestaan luonnehti Latvaa ja Yrjö Ennettä rääväsuisimmiksi kansanedustajiksi, jotka hänen mukaansa olivat myös kommunistisessa uskossaan yksinkertaisimpia.
Vankilatuomio
Latvan eduskuntatyö päättyi jo huhtikuussa 1928 Etsivän keskuspoliisin pidättäessä kymmeniä kommunisteja Jalmari Rasin ilmiannon perusteella. STPV:n kansanedustajista joukossa olivat Latva ja Enne. He tekivät valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle katsoessaan ettei kansanedustajia valtiopäiväjärjestyksen mukaan saanut valtiopäivien aikana vangita ilman tuomioistuimen määräystä. Muun muassa Suomen Sosialidemokraatti asettui pääkirjoituksessaan heidän kannalleen, mutta oikeusasiamies Y. W. Puhakka ei ryhtynyt toimenpiteisiin. Latva tapasi puolustusasianajajansa Asser Salon vasta pari kuukautta kestäneiden kuulustelujen päätyttyä, jolloin hänet oli siirretty Vaasan lääninvankilaan. Latva kertoi, että häntä oli aluksi pidetty EK:n määräyksestä Vaasan poliisilaitoksen meluisassa juoppoputkassa, jossa ei ollut ilmanvaihtoa. Siirto toiseen selliin tapahtui vasta Latvan puolison otettua yhteyttä maaherra Bruno Sarliniin. Kuulustelujen välillä saattoi kulua pari viikkoa, eikä häntä päästetty saunaan tai parturiin. Latvalta oli myös evätty oikeus kirjeenvaihtoon.
Heinäkuun alussa Latva siirrettiin oikeudenkäynnin ajaksi Turun lääninvankilaan. Hän kiisti kaikki syytteet ja kertoi hoitaneensa ainoastaan STPV:n laillisia asioita. Latvan väitettiin järjestäneen myös Vaasan valtauksen kymmenvuotispäivän alla tapahtuneen kaupungintalon P. E. Svinhufvudin ja C. G. E. Mannerheimin korkokuvien tervauksen, mutta hänen mukaansa kyse oli porvareitten false flag -iskusta. Kiivaan puolustuspuheensa jälkeen LAtva kohotti kolminkertaisen eläköön-huudon kaikkien maiden sorrettujen vapaustaistelulle ja Kominternille. Asser Salo taas toisti näkemyksenään, että Latva oli laittomasti vangittuna ja vaati hänen vapauttamistaan.
Oikeudenkäynnin päätyttyä STPV teki välikysymyksen kansanedustajiensa pidätyksestä. Siinä katsottiin, että heidän koskemattomuuttaan oli törkeästi loukattu ja vaadittiin Juho Sunilan johtaman hallituksen asettamista syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Sosialidemokraattien lakiasiantuntija Eino Pekkala sekä ruotsalaisten vasemmiston Georg Schauman yhtyivät näkemykseen, jonka mukaan Latva ja Enne oli vangittu valtiopäivien aikana, koska ne oli vain keskeytetty eikä lopetettu. Eduskunnan enemmistön mukaan istuntojen väliaika ei kuitenkaan ollut eduskunnan koossaoloaikaa ja näin ollen pidätys oli laillinen.Saarela 2008, s. 426–427.
Syksyllä 1928 Turun hovioikeus mätkäisi Latvalle ja Enteelle kahden ja puolen vuoden kuritushuonetuomiot valtiopetoksen valmistelusta. He menettivät myös kansalaisluottamuksensa, jonka vuoksi eduskunta julisti molemmat oikeudettomaksi kansanedustajantoimeen. Latvan tilalle oltiin aluksi nostamassa Kaarlo Seliniä, kunnes keskusvaalilautakunta hoksasi, että hänet oli tuomittu samassa jutussa. Eduskuntaan nousi lopulta kolmannella varasijalla ollut Juho Perälä.
Neuvostoliittoon Latva kärsi tuomiotaan aluksi Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Hän muodosti Enteen, Jaakko Kiven, Abel Majasen ja Adolf Taimin kanssa poliittisten vankien johtoviisikon, joka laitettiin eristyksiin ja siirrettiin lopulta kesällä 1929 Turun lääninvankilaan.Saarela 2008, s. 455. Syksyllä viisikko yhtyi Tammisaaressa aloitettuun poliittisten vankien nälkälakkoon, jonka eräänä syynä oli heidän saamansa kohtelu.Krekola 2006, s. 83. Tammikuussa 1931 Latva pääsi ehdonalaiseen vapauteen, jonka jälkeen hän asettui Helsinkiin.
Kesällä 1931 Latva loikkasi Neuvostoliittoon. Hänen oli tarkoitus aloittaa opinnot Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston suomalaisella osastolla, mutta Leningradiin saavuttuaan Latva sai kuulla, että hänet olikin määrätty Moskovan Kansainväliseen Lenin-kouluun. Syksyllä Latva vieraili Abel Majasen kanssa Vjazman varuskuntakaupungissa puhumassa lokakuun vallankumouksen vuosijuhlassa tuhansille kuulijoille ja vastaamassa puna-armeijan sotilaiden Suomea koskeviin kysymyksiin. Latva joutui pian keskeyttämään opintonsa vatsasairauden takia, mutta jatkoi niitä jälleen Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa 1932–1935, jonka jälkeen hän työskenteli Vapaus-lehden toimituksessa. Latva käytti Neuvostoliitossa salanimiä Ragnar Friman ja Väinö Rekola. Hän oli myös VKP(b):n jäsen.
Latva vangittiin vuonna 1937 ja tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla vakoilusta syytettynä. Kansallisarkiston Kohtalona Neuvostoliitto -tietokannan mukaan hänet teloitettiin Leningradissa heinäkuussa 1938.
Perhe Toivo Latvan puoliso oli vaasalainen Alli Johanna Ruostetoja (s. 1904), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1925. Pariskunnalla oli yksi tytär. Alli Latva toimi muun muassa Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton (SKNL) Vaasan piirin organisaattorina. Vuonna 1929 Latva osallistui Tukholmassa pidettyyn SKNL:n edustajakokoukseen, minkä johdosta hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen niin sanotun kapsäkkijutun yhteydessä.Krekola 2006, s. 59. Vankilasta päästyään Latva seurasi puolisoaan Neuvostoliittoon, jossa hän opiskeli Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa salanimellä Mirjam Rekola. Vuonna 1936 Latva ja Mirjam Tiilikainen valittiin LVKY:n priimuksina Lenin-koulun viimeiselle suomalaiselle vuosikurssille, jolla hän käytti nimeä Ingrid Kollan.Krekola 2006, s. 339. Latva pidätettiin Leningradissa syksyllä 1938 ja tuomittiin vankileirille Karagandaan. Vapauduttuaan hän jäi paikalliselle neuvostotilalle kanalanhoitajaksi, kunnes muutti Petroskoiseen 1966.Krekola 2006, s. 350.
Toivo Latvan veli oli Vaasan Työväen Teatterin näyttelijä Ahti Latva (1901-1931).
Lähteet Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Vaasan kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet