Topkapın palatsi

pienoiskuva|Topkapın palatsi kukkulalla nähtynä Bosporinsalmelta.|350x350px pienoiskuva|Pienoismalli Topkapın palatsialueesta|350x350px

Topkapın palatsi () on Turkin Istanbulissa sijaitseva palatsi, joka toimi vuosina 1465–1853 Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana.

Palatsin rakennustyöt aloitettiin sulttaani Mehmed II määräyksestä vuonna 1459. Sulttaanit asuivat palatsissa vuoteen 1856 saakka, jolloin 31. sulttaani Abd-ul-Mejid muutti Dolmabahçen palatsiin, jossa oli modernit mukavuudet, kuten juokseva vesi. Topkapıin jäi edelleen valtion toimintoja, kuten rahapaja ja kirjasto. Topkapın palatsi muutettiin museoksi vuonna 1924, ja sen alue on noin 80 000 neliömetrin kokoinen. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1985 lähtien.

Vuonna 2017 retkikuntajoukkojen 1600-luvulla rakennetun makuusalin (Seferli Koğuşu) lattian entisöinnin aikana palatsista löydettiin sattumalta aiemmin vain kirjallisissa lähteissä mainittu sulttaanien 1460–1580 -luvuilla käyttämän kylpylän eli hamamin jäänteet. Alimmassa kerroksessa olivat säilyneet kylmän ja kuuman veden jakelujärjestelmän putkistot. Hamam suojattiin lasikannella yleisön nähtäväksi. pienoiskuva|Topkapın palatsialueen osat ja pihat: toinen piha (vihreä), kolmas piha (keltainen), neljäs piha (ruskeanpunainen), haaremi (vaaleanpunainen).pienoiskuva|Tervehdysten portti ensimmäisellä pihalla. pienoiskuva|Sulttaani Selim III pitää vastaanottoa Onnen portilla vuonna 1789. Nimestään huolimatta Topkapı ei ole yksi palatsirakennus vaan laaja rakennuskompleksi, johon kuuluu neljä muurien ympäröimää sisäpihaa ja niiden sisällä puistojen ympäröimiä huviloita ja huvimajoja. Tärkeä osa Topkapıa on haaremi, jossa on asunut tuhansia naisia ja eunukkeja. Koko palatsin väkiluku oli suurimmillaan noin 4 000 ihmistä.

keski|pienoiskuva|450x450px|Topkapın palatsin haaremin pohjapiirros: 1) Ajoportti ja Haremeynin aarrekammio / Kaappi-kupolihuone. 2) Suihkulähdesali – Oikeuden torni – Eunukkien moskeija. 3) Eunukkien sisäpiha ja makuutilat – Eunukkien johtajan asuintilat ja prinssien koulu – Lintuhuoneen ovi (uloskäynti). 4) Pääportti ja vartiointipiste. 5) Sulttaanin äidin piha – Sulttaanin äidin, sulttaanin puolisoiden, prinssien, pääpalvelijattaren, valvojan ja palvelijoiden asuintilat. 6) Jalkavaimojen käytävä ja piha – Sulttaanin puolisoiden asuintilat – Makuutilat ja kylpytilat. 7) Sulttaanin äidin asuintilat 8) Sulttaanin ja sulttaanin äidin kylpytilat. Sulttaanin yksityistilat: 9) Keisarillinen sali – Abdülhamid I:n, Selim III:n ja Osman III:n asuintilat. 10) Suihkulähdesali – Takka-sali. 11) Murad III:n, Ahmed I:n ja Ahmed III:n yksityishuoneet 12) Kaksoispaviljongit, kruununprinssin asuintilat 13) Suosikkien terassi ja asuintilat / Miesten ja naisten tilojen välinen eteishuone. 14) Kultainen polku / käytävä. Yksityiskohtainen tilaselitys:

Palatsialueen osat

Ensimmäinen sisäpiha pienoiskuva|Korkea portti (Bâb-ı Hümâyûn) johtaa ensimmäiseltä pihalta toiselle pihalle. Ensimmäiselle pihalle johtaa Hallitsijan portti (), johon myös Osmanien valtakunnan hallituksesta käytetty nimitys ”Korkea portti” alkujaan viittasi.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1449 Ensimmäisen sisäpihan merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat Tervehdysten portti sekä Pyövelin lähde, jossa pyöveli pesi kätensä ja miekkansa mestauksen suoritettuaan.

Toinen sisäpiha pienoiskuva|Palatsin keittiötiloja, joissa on korkeat savupiiput toisella pihalla. Toisella sisäpihalla kuljeksivat aikoinaan riikinkukot ja gasellit. Vain sulttaani sai ratsastaa sen kivettyä polkua kolmannelle sisäpihalle. Täällä sijaitsevat palatsin keittiörakennukset, leipomot ja tallit. Sulttaani käytti toista pihaa jakaakseen kansalle oikeutta.

Keittiöt (Matbah-ı Amire) muodostavat valtavan kokonaisuuden, jossa voitiin valmistaa ruokaa keskimäärin 4 000 hengelle päivittäin ja juhlapäivinä jopa 15 000–20 000 hengelle. Keittiöt ja hoviarkkitehti Mimar Sinanin 1500-luvulla kunnostuttamat savupiiput ovat olennainen osa Istanbulin kaupunkikuvaa. Keittiöt eivät olleet vain ruoanvalmistuspaikkoja, vaan myös laboratorioita, joissa valmistettiin jälkiruokia, sorbetteja, tahnoja ja hilloja. Nykyään tilassa on näytteillä suuri kiinalaisen ja japanilaisen posliinin kokoelma (noin 10 700 esinettä).

Toisella sisäpihalla sijaitsee myös Keisarillisen neuvoston (Divan-ı Hümayun) kupukattoinen rakennus, jossa käsiteltiin valtion asioita, sekä Oikeuden torni. Neuvostossa käsiteltiin valtion asioita, joista päätettiin sulttaanin tai suurvisiirin johdolla. Se tunnetaan myös nimellä Kubbealtı (”Kuvun alla”). Rakennus koostuu kolmesta loisteliaasti koristellusta kupukattoisesta tilasta: ensimmäinen oli tarkoitettu neuvoston kokouksille, toinen neuvoston kanslialle ja kolmas arkistolle.

Neuvoston rakennuksen yläpuolella kohoava Oikeuden torni (Adalet Kulesi) symboloi sulttaanin oikeudenmukaisuutta, ja on palatsialueen korkein rakennelma (42 metriä). Sulttaani saattoi seurata neuvoston kokouksia salaa ikkunasta, jota kutsuttiin nimellä ”Kafes-i Müşerref”. Tämä järjestely varmisti sen, että visiirit toimivat huolellisesti ja rehellisesti. pienoiskuva|Sulttaani Ahmed III:n kirjasto vuodelta 1719 kolmannella pihalla. Kolmas sisäpiha Kolmas sisäpiha on osa palatsialueen sisintä osaa, jossa sulttaani vietti aikaansa silloin, kun hän ei ollut haaremissaan. Haaremin lisäksi siellä sijaitsevat moskeija ja kirjasto. Kolmannelle sisäpihalle saivat tulla vain sulttaani, hänen perheenjäsenensä, palvelijansa ja kutsutut vieraat.

Haaremi oli yksityinen alue, jossa Osmanien valtakunnan sulttaanit asuivat perheineen ja joka säilytti salaperäisyytensä vuosisatojen ajan. Sana ”harem” tarkoittaa kirjaimellisesti ”kiellettyä” tai ”suojeltua”. Topkapın palatsin haaremin ja Ahmed III:n kirjaston keskellä sijaitseva Harem-i-Hümayun, jossa on sokkeloisia käytäviä, kaakeloidut seinät sekä salakäytäviä, toimi hallitsijaperheen asuinpaikkana yli 400 vuoden ajan. Haaremi ei ollut vain paikka, jossa sulttaani asui perheensä kanssa, vaan myös koulutuslaitos, jossa vallitsi tiukka kuri ja hierarkia. Jalkavaimot saivat siellä opetusta muun muassa musiikissa, kirjallisuudessa, kirjonnassa ja hovitavoissa. Heillä oli myös oma ulkoilupihansa. Vuosina 1520–1566 Suleiman I Suuren määräyksestä hoviarkkitehti Sinan suunnitteli tilojen laajennuksen, jonka sisustuksessa on klassista osmani-arkkitehtuurin kaakeli- ja maalauskoristelua. Tämän jälkeen sulttaanin hovi muutti 1400-luvulla rakennetusta Vanhasta Palatsista (Eski Saray) Topkapın palatsiin. pienoiskuva|Keisarillinen sali ja sulttaanin valtaistuin Haaremissa. Haaremin suurin ja loisteliain tila on Keisarillinen sali, joka oli sulttaanin viihde- ja seremoniasali. Valide sultanin eli sulttaanin äidin, haaremin vaikutusvaltaisimman naisen asuintilat olivat myös hallinnollinen keskus. Suosikkien sisäpiha oli päivittäinen oleskelualue ja sisäpiha, jossa palatsin naiset saivat opetusta. Mustien eunukkien pihalla asuivat haaremin suojelusta vastaavat eunukit. Ajan myötä haaremi laajeni yli 300 huoneen ja tilan kokonaisuudeksi, jota yhdistivät sisäpihat, käytävät, portaat ja yksityiset kulkureitit. Osa näistä tiloista on säilynyt nykypäivään, ja niihin voi tutustua osana Topkapin palatsin museota.

Haaremi laajeni merkittävästi 1500- ja 1600-luvuilla. Kasvavan hoviyhteisön tarpeisiin rakennettiin uusia sisäpihoja, vastaanottosaleja, kylpylöitä ja yksityisiä asuintiloja. Monet nykyään nähtävissä olevista, runsaasti koristelluista sisätiloista ovat peräisin tältä ajalta, jolloin Osmanien valtakunta oli valtansa huipulla.pienoiskuva|Oikeuden torni (Adalet Kulesi) ja Keisarillisen neuvoston rakennus toisella pihalla, haaremin ja keittiön välissä. pienoiskuva|Keisarillisen neuvoston rakennus toisella pihalla. pienoiskuva|Bagdad paviljonki Murad IV:n hallituskaudelta neljännellä pihalla. Vuonna 1719 sulttaani Ahmed III rakennutti Vastaanottosalia vastapäätä nimeään kantavan kirjaston, jossa säilytettiin hänen arvokasta käsikirjoituskokoelmaansa.

Neljäs sisäpiha pienoiskuva|Suihkulähde neljännellä pihalla. Neljäs sisäpiha oli sulttaanin ja hänen perheensä käytössä. Siellä on erilaisia puutarha-alueita, huvimajoja ja terasseja. Siellä ovat myös henkilääkärin tilat ja palatsi-apteekki.

Neljännellä sisäpihalla sijaitsevat Bagdad ja Revan paviljongit (kiosk) rakennettiin juhlistamaan Murad IV:n sotaretkien voittoja Bagdadissa (1638) ja Revanissa (1635). Ne edustavat osmanien klassista paviljonkiarkkitehtuuria. Rakennuksissa on kahdeksankulmainen pohjakaava, leveät räystäät, helmiäisupotuksin koristellut ovet ja Iznik-laatoin päällystetyt seinät. pienoiskuva|İznik-laattoja sulttaani Ahmed III:n kirjastossa. Kupolin koristelun ja sisätilojen uunien yksityiskohtien ansiosta taidehistorioitsijat pitävät Bagdad-paviljonkia mestariteoksena. Rakennuksen edustalla oleva terassi (Sofa-i Hümayun) oli paikka, jossa sulttaanit nauttivat ramadan paaston päättävän aterian, vastaanottivat juhlapyhien onnitteluja ja ihailivat maisemia.

Kuvagalleria

Lähteet

Huomautukset

Aiheesta muualla

Alkio-opiston kulttuuriantropologian opiskelijoiden kollektiivinen Istanbulin opintomatkapäiväkirja 7.–14.4.2008 (Arkistoitu versio)

Luokka:Istanbulin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Turkin palatsit Luokka:Turkin museot‎ Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Osmanien arkkitehtuuri