thumb|Huippuvuorten tundraa. thumb|Norjan vuoristotundraa syksyllä. thumb|Kuolan niemimaan tundraa. thumb|Taimyrin niemimaan tundraa. Tundra on kylmyyden takia lähes aina puuton ja kitukasvuinen kasvillisuusvyöhyke. Siellä kasvaa lähinnä sammalta, jäkälää, ruohoa, kukkia, pensaita ja muuta matalaa kasvillisuutta. Alhainen lämpötila ja lyhyt kesä estävät yleensä puiden kasvun. Mahdolliset puut kasvavat harvassa tai kitukasvuisesti. Usein tundra määritellään puurajaa kylmemmäksi alueeksi, jossa heinäkuun keskilämpötila on alle 10 °C. Tundraa on muun muassa Kanadan ja Siperian pohjoisosissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Tundralla on ympärivuotinen ikirouta. Haihtumisen vähäisyys aiheuttaa laajaa soistumista, vaikka tundralla sataa yleensä vähän.
Tundralla on pitkä, kylmä ja myrskyinen talvi sekä lyhyt, hyvin viileä kesä. Tundralla on yleensä tuuliset ilmasto-olosuhteet, eivätkä puut hidasta siellä tuulennopeutta. Ikirouta muokkaa maaperää muun muassa nostamalla kiviä pintaan. Tundran eläimiä ovat esimerkiksi myskihärkä, naali, peura, sääsket ja sopuli. Tundran ankarasta ilmastosta johtuen ihmisasutus on siellä hyvin harvaa.
Tundra on kasvillisuudeltaan vaihtelevaa. Tundran hyvin kylmää pohjoisosaa sanotaan polaariaavikoksi. Tundraa lämpimämpää puurajan eteläpuolista aluetta sanotaan Arktiksessa monesti subarktiseksi alueeksi.
Tundran nimitys tulee venäjän kautta saamelaiskielten tunturia merkitsevästä sanasta (esimerkiksi pohjoissaamessa duottar ja kiltinänsaamessa tūndar). Venäjästä sana tundra on levinnyt nykymerkityksessään sekä suomeen että moniin maailman kieliin.
Tundran alue Arktisen tundran raja ja alue thumb|350px|Arktisen tundran alue. thumb|Siperian Jenisein suotundraa.
Arktisen tundran raja on havumetsävyöhykkeen pohjoispuolella oleva arktinen metsänraja, jonka pohjoispuolelle metsä ei kasva kylmyyden takia. Monesti metsäksi katsotaan alue, jossa puiden peittävyys on alle 30 prosenttia,Westerlund-Raento, s. 110 ja puun ja pensaan korkeusrajaksi 2 metriäWestrelund-Raento, s. 111. Metsänraja on suunnilleen sama kuin heinäkuun keskilämpötilan 10 °C rajaArctic Flora and Fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita Helsinki, , s. 14. Toki puita saattaa kasvaa ainakin yksittäin ainakin heinäkuun 8 °C isotermin kohdallakin. Yleensä 10 asteen isotermi ja metsän raja käyvät melko hyvin yksiin. Eniten metsää kasvaa heinäkuun 10. päivän isotermin pohjoispuolella aivan itäisimmässä Siperiassa Tyynenmeren rannoillaKankaanpää, s. 14Pohjois-Euroopan luonto, Hallanaro ja muut 2002, , s. 199 ja myös Atlantillakin, jossa matalaa metsää kasvaa Grönlannissakin.
Puurajaksi on myös ehdotettu seutua jossa kasvukausi on alle 60 päivääHallanaro 2002, s. 199. Joissain laskelmissa puurajaa laskeskellaan neljän kesäkuukauden keskilämpötilan mukaan. Laskuperusteena voi olla myös tehoisan kasvukauden lämpösumma, esim. männyn pohjoisraja on Suomen Pohjois-Lapissa suunnilleen sama kuin 600 astepäivääSuomen kartasto 1999, Suomen maantieteellinen seura, 6. laitos, John Westerlund, Pauliina Raento, , WSOY Luku "Mikä määrää metsänrajan?" s. 110. Muita rajoja ovat hallattoman kauden pituus, talven alin lämpötila. Kosteuden puolelta vaikuttavat kasvukauden sademäärä, mereisyys ja mantereisuusWesterlund-Raento 1999, s. 111.
Tundravyöhyke on maksimissaan 300 km leveä Siperiassa. Havumetsä vaihtuu vyöhykkeeksi, jossa on tundrasaarekkeita havumetsässä, ja tundraksi jossa on havumetsäsaarekkeita, ja lopulta tundraksi melko kapealla, noin 30–150 km:n levyisellä metsätundraksiOtavan suuri Ensyklopedia osa 4, Juusten - Kreikka, OE4, artikkeli "Kasvillisuusvyöhykkeet" s. 2769 sanotulla vyöhykkeellä. Tätä sanotaan myös tundran ja taigan rajaksi. Tällä rajavyöhykkeellä maa voi olla kokonaan pensaiden peitossa ja puita siellä täällä. Myös korkeusvyöhyke vaikuttaa kasvillisuuteen. Siperiassa on tundravuoristoja ja taiga-alankoja.
Suomea lähimmät tundra-alueet ovat Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla. Fennoskandiassa ei katsota olevan aitoa tundraa vaikka Lapissa esiintyykin ikiroutaa palsakummuissa ja korkeiden tuntureiden lakiosissa. Mantereisen ilmaston alueella ikiroutaa voi esiintyä kaukana metsänrajan eteläpuolellakin. Arktinen tundra sijaitsee Jäämerta reunustavilla alueilla metsänrajan ja napaseutujen kylmyysaavikoiden välissä leveyksillä 60–75. Arktista tundraa on noin 25 miljoonan neliökilometrin alalla.
Merillä tundran rajaa vastaa suunnilleen ajojään laajin levinneisyys ja polaariaavikkoa alue joka on jään peitossa suurimman osan vuottaBernes 1996, s. 9. Kanadassa ja Brooksin vuorilla Alaskassa ikiroudan ja puuttoman alueen raja kulkee suunnilleen samassaKankaanpää, s. 14 ja Bernes. Siperiassa taas ikirouta ulottuu puurajasta huomattavasti etelään. Itäisimmässä Siperiassa ja Labradorin niemimaallakin puita kasvaa selvästi heinäkuun 10 asteen isotermin pohjoispuolella.
Tundra jaetaan joskus puuttomaan tundraan ja subarktiseen metsätundraan. Pohjois-Suomen hemiarktiset vaivaiskoivumetsät ovat eräänlaista tundran vaihettumisvyöhykettä, joskaan ei varsinaista tundraa. Hemiarktisella vyöhykkeellä viihtyvät vain koivu ja haapa, eivät havupuut.
Jääkaudella Eurooppaa peitti oma, nykyisin kadonnut tundralajinsa, jääkauden tundra. Jääkausiajan tundralla kasvoi marunoiden (esimerkiksi pujo) tyyppistä kasvillisuutta.
Antarktinen tundra
Antarktinen tundra sijaitsee Etelämantereen elämälle suotuisimmilla paikoilla, erityisesti Antarktiksen niemimaalla, sekä Etelä-Georgiassa ja Sandwichsaarilla ja Kerguelensaarella välillä 45–61° eteläistä leveyttä.
Vuoristotundra
Tundraa muistuttava kasvillisuusvyöhyke on kylmässä korkeilla vuorilla kasvava alpiininen vyöhyke, jossa on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta. Valaistusolot siellä ovat monesti parempia kuin varsinaisella tundralla, ja jolla esiintyy myös normaali vuorokaudenaikojen välinen lämpötilanvaihtelu, toisin kuin tundrallaSpectrum 12, artikkeli "tundra" s. 346. Arktisesta vyöhykkeestä etelään olevilla vuoristojen tundra-alueille päivä on yhtä pitkä kuin ympäristössä, ei samanlainen kuin arktisilla vyöhykkeillä. Tämä luo kasvillisuudelle toisenlaisia mahdollisuuksia kuin arktisilla tundrilla. Toisaalta tuulisuus ja vuorenrinteiden kaltevuus sekä ilman ohuus rasittavat kasvillisuutta. Valoa on silloin saatavilla paremmin ympäri vuoden kuin kaamos-napa-alueille. Vuoristoissa myös sataa usein ja on eroa vuorten etelä- ja pohjoisrinteiden välillä. Pohjoisrinne on useammin varjossa. Vuoristokasvillisuutta kasvaa esimerkiksi Andeilla, Alpeilla ja Himalajalla. Vuoristoille ovat tyypillisiä muun muassa erilaiset sarakkeet (Kobresia). Sekä tundralla että vuoristoalueilla viihtyy niin sanottu arktis-alpiininen lajisto, johon kuuluvat esimerkiksi hetehorsma (Epilobium alsinifolium) ja valkoyökönlehti (Pinguicula alpina), mutta joistain lajeista, esimerkiksi jääleinikistä (Ranunculus glacialis), on olemassa sekä alppi- että tundraversio.
Ilmasto thumb|Huippuvuorten tundran kuukausien lämpötilat ja sademäärät.
Melko kylmää ja myrskyistä tundrailmastoa merkitään Köppenin ilmastoluokituksessa lyhenteellä ET ja Trewarthan luokituksessa FT. Korkean vuoriston kasvillisuus muistuttaa tundraa, mutta on osin erilaista. Napaseudun tundra on kesäyön auringon ja talven kaamoksen maa, vaikka Siperiassa tundra ulottuu osittain napapiirin eteläpuolellekin. Niinpä yleensä tundralla on kesäyön aurinko (aurinko ei laske) ja talven kaamosyö, jolloin aurinko ei nouse.
Tundralla ei ole käytännössä kesää lainkaan, lämpötila on aina alle +10 astettaUusi iso Atlas, Sven Lidman, luova johtaja Sten Pettersson, Gummerus kustannus Oy Jyväskylä Helsinki 1997, Painettu Ruotsissa 1997, , Luku "Tundra" s. 68–69, usein alle +6 °C. Talvella on monesti –22...–34 °C pakkanen. Vuoden keskilämpötila on monesti vain –9 °C, aina kylmempi kuin –5 °CTundra - Arctic Tundra . Kesän lämpimin lämpötila vaihtelee välillä 1,5–10/12 °C ja kesän pituus 1,5–3,5 kk. Kasvukausi voi koska tahansa pysähtyä pakkaseen. Yleensä tundralla lumettomien kuukausien keskilämpötilat ovat alle 5 °C, joskin yli 0 °C.
Lyhyt kesä kestää esimerkiksi 6–10 viikkoa ja sulattaa ohuen joskus noin 10 sentin paksuisen kerroksen ikiroudasta. Puurajan lähellä sulavan ikiroudan paksuus on 80 cm, mutta polaariaavikoilla 40 cm.
Kesälläkin sataa joskus lunta, mutta yleensä vettä. Sademäärä on pieni, monesti 160–250 millimetriä vuodessa mikä on yhtä vähän kuin monilla aavikoilla. Puolet sateesta tulee kahden kesäkuukauden, heinä- ja elokuun aikana. Lumi peittää tundralla maan lähes 9 kk.
Kasvillisuus thumb|upright=1.25|Koillis-Siperian pohjoispuolella sijaitsevan Wrangelinsaaren tundraa.
Tundran kasvillisuus on kuivaa tai kosteaa niittyä tai nummimaista ja toisin paikoin suota. Hallitsevana kasvillisuutena ovat ainavihannat kukkakasvit, varvut, heinäkasvit, sienet, sammalet, jäkälät, levät ja kitukasvuiset puut ja pensaat. Heinät, sarat ja vihvilät ovat tundralle ominaisia,Stonehouse 1980, s. 87 samoin patjamaiset kasvit.
Tunnettuja tundrakasveja ovat todella kitukasvuinen vaivaispaju (Salix herbacea), tunturipaju (Salix glauca) ja lapinvuokko (Dryas octopetala) kalkkipitoisilla mailla ja uuvana (Diapensia lapponica), joka kasvaa patjamaisina mattoina. Tundralla voi kasvaa myös pensaita, kuten vaivaiskoivua (Betula nana).
Tundran kasvillisuuteen vaikuttavat muun muassa lämpötila, ilmaston kosteus ja maaperäSpectrum 12, s. 347.
Lämpötilan mukaan tundra jakautuu karkeasti ottaen kolmeen vyöhykkeeseen. Tundran kylmintä osaa sanotaan polaariaavikoksi ja siellä kasvaa lähinnä sammalta ja jäkälää. "Tyypillinen tundra"The Typical Tundra Tundra Vegetation, Biomes and Regions of Northern Eurasia, The Arctic Environments, Russian Nature eli tundran keskiosa kasvaa varpuja ja heinää ja myös sammalta ja jäkälää. Eteläisimmässä osassa kasvaa runsaasti vaivaiskoivua ja vaivaispajua.
Pensaikkoista tundraa kasvaa tundran paksulumisissa notkoissa, joissa lumi suojaa pensaita paleltumasta talvella. Siellä kasvaa mm. vaivaiskoivua, erilaisia arktisia pajuja ja kitukasvuista katajaa. Kivennäismailla ja myös suovillojen seassa kasvaa variksenmarjaa. Varsinkin soilla kasvaa saraa, mm. suovilloja Eriophorum. Kiinteillä alustoilla kasvaa mm. kurjenkanervaa ja sielikköä aivan maan pinnassa. Ruohoa kasvaa eniten kalkkipitoisella maalla. Tundran pohjoisosassa missä kasvukausi on korkeintaan kuukauden verran, kasvaa kivennäismaalla tai soistumattomalla alueella lähinnä jäkälää tai yleisemmin sammalta, mm. karhunsammalta ja kynsisammalta sekä laajoilla soilla rahkasammalta.
Tundran kasvillisuus vaihtelee mm. sen mukaan, onko kyse tuulen lakaisema harjanne, suojainen rinne vai painumaArctic Flora and Fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita Helsinki , Box 45 Luku "The tundra and the polar desert", s. 31. Arktiset keitaat ovat kosteita alueita, joissa kesällä kasvit kasvavat nopeasti tavallista lämpimämmässä ympäristössä, normaalia paksummassa maannoksessa. Nämä eivät ole varsinaisia soita.Arctic Flora and Fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, s. 35.
Kasvien sopeutuminen tundralle thumb|upright|Sinirikko on tyypillinen tundrakasvi.
Tundralla sataa vähän, mutta myös haihtuminen on vähäistä, ja maa on sen takia monesti märkää. Tämä luo laajoja soita, varsinkaan kun ikirouta ei päästä vettä imeytymään maahan. Myrskyt ovat tavallisia, ne muokkaavat kasvillisuutta. Tuuli ja kasvinsyöjät tasoittavat tundrakasvillisuuden monestikin vain muutaman sentin paksuiseksi. Jäkälä ja sammal sietävät kuivuutta ja kylmyyttä ilman erityisiä suojakeinojaBernes, s. 25. Monet tundran kasvit ovat patjamaisia tai mätästäviä, varsinkin alueilla jossa lumikerros ei suojaa. Mättääseen varastoituu lämmintä ilmaa. Lämpötila saattaa siellä nousta jopa 20 astetta koholle ympäristöön verrattuna ja ilma olla melko kosteaa. Samoin mättään hajoavassa osassa on ravinteita. Mättäissä kasvavat uuvana, sinirikko ja tunturikohokki. Kasveilla saattaa olla kylmältä suojaava karvapeite.