thumb|Alvar Aalto: Finlandia-talo Suomen arkkitehtuurin historia on pitkä, mutta ennen 1800-lukua rakennettuja rakennuksia on nykyään enää vain vähän jäljellä. Suomesta puuttuvat monissa muissa Euroopan maissa yleiset keskiaikaiset kaupunkikeskustat, sillä keskiajalla Suomen harvat kaupungit olivat pieniä, ja suurin osa taloista oli rakennettu puusta. Keskiajalta on säilynyt vain kivikirkkoja sekä puolustustarkoituksiin rakennettuja linnoja, esimerkiksi Turun ja Viipurin linna. Puusta rakennettuja 1700–1800-luvun asuinalueita on säilynyt esimerkiksi Porvoossa ja Kristiinankaupungissa sekä Vanha Rauma Raumalla.
1700-luvun suurin rakennusurakka koko Ruotsin valtakunnassa oli Helsingin edustalle rakennettu Suomenlinna. Saksalainen C. L. Engel oli puolestaan 1800-luvulla uuden Helsingin pääarkkitehti. Tästä rakennushankkeesta voidaan katsoa alkaneen uusi vaihe Suomen taiteessa. Kansallisromantiikan aikana suomalainen arkkitehtuuri nousi ensimmäisen kerran maailmanmaineeseen, ja 1900-luvulla Alvar Aalto oli pitkään Suomen johtavia arkkitehtejä.
Esihistoriallinen arkkitehtuuri thumb|Vanha hirsirakennus Seurasaaren ulkomuseossa. Suomen esihistorialliselta ajalta on säilynyt vain vähän jäänteitä rakennuksista. Vanhimmat ihmisen tekemät rakennelmat ovat röykkiöhautoja eli hiidenkiukaita. Myöhäisemmältä rautakaudelta on säilynyt mäkilinnojen eli muinaislinnojen vallien jäännöksiä. Huomattavimpia muinaislinnoja olivat Aurajoen varrelle rakennettu Vanhalinna ja Janakkalan Hakoisten linna.
Keskiajan arkkitehtuuri Suomen keskiajan arkkitehtuurin tärkeimpiä rakennuksia olivat kirkot ja linnat. Vanhimmat kirkkorakennukset olivat puuta, ja niissä oli usein kivinen sakaristo. Suomessa on jäljellä 73 keskiaikaista kirkkoa ja toistakymmentä alkuaan puukirkon yhteyteen rakennettua kivisakaristoa. thumb|Sisäkuva Turun tuomiokirkosta. Näkymä alttarille päin.
Vanhimmat kivikirkot rakennettiin Ahvenanmaalle. Niiden rakennusajankohdasta on ollut kiistoja, mutta todennäköisesti yli puolessa Ahvenanmaan 12 keskiaikaisesta kivikirkosta oli jo 1200-luvun lopulla valmis runkohuone. Ahvenanmaalle kulkeutui runsaasti eri tyylivaikutteita, sillä se sijaitsi keskiajan tärkeimpien vesireittien risteyksessä. Kivikirkot ovatkin huomattavan yksilöllisiä. Yhteisiä tekijöitä ovat muun muassa punainen rapakivi sekä ikkunoiden ja ovien puitteissa käytetty ahvenanmaalainen ordoviikkinen kalkkikivi.Suomen taiteen historia, s. 16–17. Vanhin kirkoista on Jomalan kirkko.Nikula, s. 27.
Merkittävin Suomen vanhoista kirkkorakennuksista on kuitenkin Turun tuomiokirkko, joka on Suomen ainoa goottilaistyyppinen katedraali. Kirkko on luultavasti rakennettu alun perin puusta 1200-luvulla, ja 1300-luvulla se muutettiin kivirakennukseksi. Turun tuomiokirkkoa on laajennettu ja täydennetty satojen vuosien ajan, ja siinä on vaikutteita useammasta tyylisuunnasta.
Gotiikka yleistyi Suomessa 1200-luvulla, ja kivikirkkojen rakennustyypiksi vakiintui pohjakaavaltaan suorakaiteinen harmaakivikirkko, jonka pohjoissivulla oli sakaristo ja eteläsivulla asehuone. Aluksi harmaakivikirkoissa oli puinen tynnyriholvi. Vasta 1400-luvulla kirkoissa ryhdyttiin käyttämään tiiliholvia. Keskiaikaiset kirkkojen päätykolmiot oli muurattu tiilestä ja koristeltu myöhäisgoottilaisilla koristeaiheilla. Huomattavimpia nykypäiviin säilyneitä keskiaikaisia harmaakivikirkkoja ovat Porvoon tuomiokirkko ja birgittalaisluostarin yhteyteen rakennettu Naantalin kirkko.
Ruotsin kruunu nimitti Suomeen vuoden 1280 paikkeilla ensimmäisen käskynhaltijan, ja samoihin aikoihin Suomeen muodostui kartanoläänien sijaan suurempia hallintokokonaisuuksia, linnaläänejä. Turun linna perustettiin 1280-luvulla alkujaan nelikulmaiseksi leirilinnaksi. Sitä olivat todennäköisesti rakennuttamassa samat mestarit, jotka olivat muuraamassa Visbyn kaupunginmuuria.Suomen taiteen historia, s. 20. Myös Hämeen linnan ja Viipurin linnan rakennustyöt aloitettiin 1200-luvulla, Kastelholma 1300-luvun lopulla.
Balttilainen hallikirkko saapui Suomeen 1330-luvulla, kun Turun tuomiokirkko holvattiin kolmilaivaiseksi. Se oli ollut jonkun aikaa raunioina, kun novgorodilaiset olivat polttaneet sen. Tuomiokirkko rakennettiin uudelleen kolmilaivaiseksi halliksi, jonka ristiholveja kantoivat yksinkertaiset nelikulmaiset pilarit. Kirkon rakennusmestarit kuljetettiin todennäköisesti Tallinnasta, mistä tuotiin mahdollisesti myös valmiina kalkkikivestä tehdyt konsolit. Balttilaista hallikirkkoa suosittiin Etelä-Suomessa aina keskiajan loppuun asti. Turun tuomiokirkko on myöhemmin korotettu basilikaksi, mutta sen mallin mukaan 1300-luvun puolivälin paikkeilla rakennettu Mynämäen kirkko on edelleen alkuperäisessä muodossaan.Suomen taiteen historia, s. 21.
Kun Suomen olot alkoivat vakiintua 1300-luvun alussa, Turun ja Hämeen leirilinnoja rakennettiin uudelleen umpilinnoiksi. Turun linnaa laajennettiin sekä 1310-luvulla Valdemar-herttuan aikana että vuonna 1365 sattuneen tulipalon jälkeen. Turun linnan rakentajat ottivat mallia etelästä, ja holvit ja konsolit viittaavat Saksalaisen ritarikunnan päälinnaan Marienburgiin. Myös muissa Suomen linnoissa on vaikutteita saksalaisesta ritarilinna-arkkitehtuurista.Suomen taiteen historia, s. 22–23.
Uudellamaalla kehittyi 1400-luvulla omaleimainen kirkkotyyppi, joka oli suorakaiteen muotoinen ja tiilipäätyinen salikirkko. Keskeisin tyylin syntymiselle oli Porvoon kirkko, jonka holvaukset ja päädyt muurasi 1450-luvulla rostockilainen rakennusmestari. Sitä jäljiteltiin useissa kirkoissa sekä Uudellamaalla että Varsinais-Suomessa. Satakunnassa rakennetut harmaakivikirkot olivat puolestaan tornittomia ja suorakaiteen muotoisia salikirkkoja, jotka olivat huomattavasti kapeampia kuin Uudenmaan kirkot. Satakunnan vanhin kirkko on Ulvilan kirkko, joka sai satakuntalaiset erityispiirteensä 1400-luvulla.Suomen taiteen historia, s. 26–27. Hämeen kirkoista keskeisin on Hollolan kirkko, jonka hämäläiskirkoille tyypilliset tiilipäädyt koristekerroksineen ovat aikakautensa komeimpia.Suomen taiteen historia, s. 28.
Suomen linnoissa alkoi 1400-luvun alussa näkyä merkkejä suunnittelusta tuliaseita varten. Ensimmäisenä Turun linnan kehämuuriin tuli ampuma-aukkoja. Myöhäiskeskiajan merkittävin linnoitus oli Olavinlinna. Sitä aloitettiin rakentaa puusta, mutta Eerik Akselinpoika Tott käski 1477 muurauttaa tornit ja kehämuurit. Olavinlinnaan rakennettiin kolmikulmainen päälinna ja jokaiseen kulmaan korkeat ja pyöreät puolustustornit.Suomen taiteen historia, s. 31–32. Arkistojen mukaan rakennustöissä oli mukana 16 ulkomaalaista muuraria. Linnassa tehdyt ratkaisut osoittavat vaikutteita tulleen balttilaisesta, italialaisesta ja balkanilaisesta linna-arkkitehtuurista.Nikula, s. 21. Olavinlinnan lisäksi pyöreitä torneja rakennettiin samoihin aikoihin Raaseporin linnaan, Viipurin kaupunginmuuriin ja Kuusiston piispanlinnaan.
Suurin osa Suomen väestöstä asui ennen 1900-lukua maaseudulla, jossa talot rakennettiin pääosin hirsistä. Suomeen oli jo esihistoriallisella ajalla omaksuttu idästä lamasalvostekniikka, joka pysyi käytössä aina 1930-luvulle saakka. Pitkänurkkia käytettiin kauan, vasta kun rakennukset haluttiin kivirakennusten tapaan sileäseinäisiksi, ryhdyttiin seiniä piiluamaan ja nurkkaliitoksista tehtiin tasa- eli lyhytnurkat.
Uskonpuhdistuksesta isoonvihaan thumb|Louhisaaren kartano Turun linnaa uusittiin 1500-luvulla useaan otteeseen, mutta vasta Juhana-herttuan aikana töitä tehtiin suunnitelmallisesti. Hänen sanotaan tuoneen Suomeen renessanssin uudistettuaan linnaa ja hovia. Vuonna 1556 Suomen herttuana aloittanut Juhana purki päälinnan jakaneen muurin ja sai näin aikaan varsinaisen päälinnan. Päälinnan itäpuoli oli toiminut aiemmin eräänlaisena esilinnana.Suomen taiteen historia, s. 72.
Kustaa Vaasa ja hänen poikansa pyrkivät 1500-luvulla vahvistamaan Suomen puolustusta. Ilmeisesti vuoden 1544 puolustussäännöksen pohjalta Kustaa Vaasa käski vahvistaa Viipurin kaupunginmuureja kahdella rondellilla, eli pyöreällä puolustustornilla. Niistä rakennettiin kuitenkin vain niin sanottu Pyöreä torni. Tykistö alkoi olla kuitenkin jo niin vahva, että vanhat muurit eivät antaneet enää tarpeeksi suojaa. Viipurista tuli uuden järjestelmän avainpiste, ja sinne rakennettiin vanhan kaupungin muurin itäpuolelle italialaisen mallin mukaan niin sanottu Sarvilinna.Suomen taiteen historia, s. 75.
Suomen aateliset rakensivat 1500-luvulla enemmän kivitaloja kuin koskaan aikaisemmin tai koskaan sen jälkeen. Hornit ja Flemingit olivat erityisen ahkeria rakennuttajia. Turun linnan rakennustyöt ja Juhanan hovielämä innostivat aatelisia rakentamaan, ja he omaksuivat hovista monia muoteja ja ratkaisuja. 1600-luvulla aatelisten rakennushankkeet vähenivät, ja sen ajan linnoista vain valtakunnanneuvos Herman Flemingin Louhisaari ja amiraali Lorentz Creutzin Sarvilahden kartano ovat edelleen pystyssä. Kivilinnojen sijaan monet aateliset rakennuttivat puukartanoita. Ne ovat kuitenkin pääosin tuhoutuneet, mutta suomalaisiin säteritiloihin kuului iso, kaksikerroksinen puinen päärakennus.Suomen taiteen historia, s. 76–77.
Takavarikot olivat köyhdyttäneet kirkon, joten 1500-luvulla pystyttiin todennäköisesti rakentaa lähinnä pieniä puisia kappaleita. Renessanssiajan merkittävin kirkkohanke oli Turun Pyhän Hengen kirkko, joka ei kuitenkaan valmistunut. Puukirkot olivat 1500-luvulla tärkeässä asemassa, sillä ne välittivät aiempia tyyliratkaisuja myöhempiin kirkkoihin.Suomen taiteen historia, s. 81–82. Kaikki 1600-luvun kirkot eivät kuitenkaan olleet keskiaikaisten mallien jäljittelyä, sillä silloin ilmestyi lähes samanaikaisesti neljään Suomen osaan ristikirkko. Ristikirkkojen mallina oli todennäköisesti Jean de La Valléen Tukholmaan suunnittelema Katariinan kirkko.Suomen taiteen historia, s. 83. Kaikista 1600-luvun kirkoista on säilynyt vain 16 puusta ja 5 kivestä rakennettua kirkkoa. Yksi parhaiten säilyneitä on Pyhämaan uhrikirkko, jonka matalat sisätilat on koristeltu kauttaaltaan.Nikula, s. 40–41.
1700-luvun arkkitehtuuri
Isonvihan päättäneen vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhan jälkeen moni Suomen kaupunki oli käytännössä hävitetty. Jälleenrakentamisessa ei taloudellisten syiden takia pystytty toteuttamaan kovinkaan suuria hankkeita. Vuosisadan alkupuoliskon merkittävin rakennushanke oli Haminan kaupunki, joka perustettiin 1722.Suomen taiteen historia, s. 103. Haminan kahdeksankulmaista kaupunkia ja sen säteittäin keskustasta erkanevia teitä ympäröivät säännölliset bastioniketjut.Helander & Rista, s. 12.
Suomessa ryhdyttiin 1748 koko Ruotsin valtakunnan 1700-luvun suurimpiin rakennustöihin, kun Helsingin edustalle alettiin rakentaa Viaporin merilinnoitusta. Se työllisti vuosikymmeniksi useita valtakunnan parhaista arkkitehdeistä, rakennusmestareista ja käsityöläisistä, ja sen suunnitteli Augustin Ehrensvärd. Viapori rakennettiin kuudelle saarelle. Linnoituksena se oli vanhanaikainen, sillä sen puolustuslinjat muurattiin kivestä, mutta sen yksityiskohtien taiteellinen taso on korkea.Suomen taiteen historia, s. 104–106. Saarten linnoitusten ytimeen rakennettiin barokkiaukiot, ja Suomenlinnassa on säilynyt joukko Suomen 1700-luvun merkittävimpiin kuuluvia kivitaloja.Helander & Rista, s. 13. Linnoituksen kautta kulki Suomen moniin osiin uusia tyyli-ideoita siellä työskennelleiden muurarien, kirvesmiesten ja puuseppien ansiosta.