Henry Olavi ”Remu” Aaltonen (s. 10. tammikuuta 1948 Helsinki) on suomalainen muusikko, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Hurriganes-yhtyeestään, jossa hän lauloi ja soitti rumpuja. Muita yhtyeitä, joihin hän on kuulunut, ovat olleet muun muassa The Happy Go Fellows, The Steelers, The Creatures, Incense, Kalevala, Remu and His Allstars ja Remu plays Hurriganes. Aaltonen on julkaissut myös soolotuotantoa. Hänen tunnetuimpia soolokappaleitaan ovat ”Paholaisen masurkka” ja ”Täysikuu”.
Aaltonen on tehnyt elämänsä varrella esiintyvänä muusikkona arviolta 4 500 keikkaa. Hän on tehnyt kappaleita soolotuotantonsa sekä Hurriganesin tuotannon lisäksi muun muassa Pertti Koivulalle ja Jasminelle. Aaltoselle myönnettiin vuonna 2018 Suomi-palkinto tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Hänelle myönnettiin maaliskuussa 2021 taiteilijaeläke.
Elämä ja ura
Varhaisvaiheet Henry Olavi Aaltonen syntyi vuonna 1948 Otto ja Eeva Aaltosen kahdeksanlapsisen perheen esikoiseksi. Aaltonen kuuluu etniseltä taustaltaan Suomen romaniväestöön. Hän on sanonut vuonna 1984 julkaistussa kirjassa Poika varjoiselta kujalta, että hänen lapsuudenperheessään tai suvussaan on suunnilleen yhtä paljon romaneita kuin pääväestöön kuuluviaRemu – Poika varjoiselta kujalta, 2007, s. 9. Soundi-lehden haastattelussa vuonna 1983 Aaltonen on puolestaan väittänyt, että hän on vaaleasta ulkoisesta olemuksestaan huolimatta kokonaan romani. Vaaleuden on sanottu selittyvän sillä, että Aaltosen äidin isoisä oli suuren viipurilaisen kartanon valkoisia aatelisia. Aaltosen mukaan hänen perheensä ei oikeastaan koskaan elänyt romanikulttuurin mukaisesti, muttei myöskään varsinaisesti pääväestön kulttuuria noudattaen. Hän on todennut, että hänen perheensä muodosti romanien ja muiden suomalaisten ulkopuolelle jääneen ”oman leirinsä”.
Henryn ollessa lapsi hänen perheensä joutui asumaan käytöstä poistetussa junanvaunussa Helsingin maalaiskunnan RuskeasannassaSalo 2016, s.17/267. silloisen Laaksotien eli nykyisen Sireenitien päässä. Aaltosten vaunun tuntumassa asui kahdessa muussa junanvaunussa myös romaniperheitä. Aaltosten vaunussa oli koko perheen käytössä ainoastaan yksi sänky, valo saatiin kynttilöistä ja lämmönlähteenä toimi kamiina. Henry kävi junanvaunusta käsin koulussa Malmilla Helsingin kaupungin puolella ja kulki koulumatkansa kahta bussia käyttäen.
Henryn ollessa lapsi Ruskeasannan lähelle rakennettiin Seutulan lentokenttää osittain paikallisen työsiirtolan vankien voimin. Toisinaan siirtolasta karkasi yöaikaan vankeja. Koska Aaltosten junanvaunu oli lähimpiä asumuksia, tulivat karkurit välillä kolkuttelemaan sen ovea saadakseen rahaa Helsinkiin kulkevien linja-autojen matkalippuihin.Salo 2016, s. 17–18/267. Iloa perheen elämään toivat esimerkiksi Pekka ja Pätkä -elokuvien filmaamisten seuraaminen Ruskeasannan hiekkakuopilla.
Aaltosen perhe hankki elantonsa pienimuotoisella kaupanteolla, muun muassa myymällä alkoholia. Henry pääsi joskus äitinsä mukaan alkoholin hankintamatkoille, joilla väkijuomaa ostettiin velaksi kymmenen litran kannuissa. Alkoholi pullotettiin kotona ja myytiin sen jälkeen eteenpäin. Äiti-Aaltonen ja Henry tekivät ainakin toisinaan tätä työtä mustalaisten kuninkaaksi kutsutun Kalle Hagertin puolison Ellin alaisuudessa.Salo 2016, s. 181/267. Myös muut romanit Aaltosten naapurustossa harjoittivat pimeän viinan myyntiä. Laittomien alkoholikauppiaiden palveluksille riitti seudulla kysyntää, sillä lähimmät Alkon myymälät sijaitsivat silloin Keravalla ja Malmilla. Isä-Aaltonen toimi ainakin välillä hevosmiehenä ja puunhakkaajana. Henryn äiti sai jossain vaiheessa järjestettyä pojalleen työpaikan perheen kodin lähellä sijainneesta talouskaupasta, jossa poika pääsi tekemään varastotöitä.
Perheen Otto-isää on kuvailtu komeaksi naistenmieheksi, joka oli hyvä tanssimaan. Hän käytti runsaasti alkoholia ja oli usein ”rilluttelureissujensa” takia poissa kotoaan pitkiä aikoja. Otto myös joutui olemaan pakkotöissä Keravalla sijainneella työleirillä. Isän rooli lankesi perheen vanhimmalle lapselle Henrylle, joka joutui hoitamaan sisaruksiaan ja huolehtimaan kotitöistä äitinsä rinnalla muun muassa hakkaamalla polttopuita ja kantamalla vettä. Aaltosten elintaso parani, kun he pääsivät muuttamaan Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon Ruoholahdessa sijainneeseen taloon. Eeva ja Otto solmivat virallisen avioliiton,Salo 2016, s. 19/267. koska se oli edellytys asunnon saamiselle. Ennestään seitsenlapsiseen perheeseen otettiin lisäksi yksi kasvatuslapsi.
Aaltonen on kertonut pitäneensä jo lapsuudessaan ”rytkymusasta” ja ”neekerimeiningistä”. Ruoholahteen muutettuaan hän alkoi käydä koulua läheisessä Lapinlahden kansakoulussa, jossa hän menestyi hyvin laulutunneilla ja tutustui musikaalisiin oppilaisiin. Henry kävi usein aamuisin ennen kouluun menoaan erään koulukaverinsa kotona kuuntelemassa äänilevyiltä Little Richardin ja muiden aikakauden suurten rocktähtien musiikkia. Hän alkoi pitää tummaihoisten artistien esityksistä enemmän kuin esimerkiksi Elvis Presleyn tai muiden valkoihoisten laulamasta musiikista.Salo 2016, s. 20–21/267.
Rockmuusikkona 1960–1980-luvuilla
Ennen Hurriganesia Remu Aaltonen on sanonut saaneensa kimmokkeen muusikon uralleen siitä, kun hän oli teini-ikäisenä katsellut lehtien kuvissa olleita poptähtiä ja haaveillut samalla omasta tähteydestään. Aaltonen alkoi nuoruudessaan harjoitella aluksi kitaran soittamista, mutta lopetti sen pian. Seuraavaksi hän ryhtyi harjoittelemaan rumpujen soittamista hakkaamalla kurkkupurkkeja. Oikeita rumpuja Aaltonen pääsi kokeilemaan ensi kerran helsinkiläisessä, Kampinkadulla sijainneessa Hämis-nimisessä tanssipaikassa, jonne hän oli mennyt kavereineen varastamaan sardiineja. Aaltonen hankki tovereidensa kanssa ensimmäiset rummut vähittäismaksulla Aron Soitin -nimisestä liikkeestä,Salo 2016, s. 23/267. mutta kauppias haki ne sittemmin takaisin maksamattomien lyhennysten takia.
Aaltonen piti soittoharjoituksia tovereidensa kanssa kellarissa, ja aloittelevien soittajien valtava innostus tavallaan korvasi heidän heikkoja soittotaitojaan. Aaltosen varhaisiin muusikkotuttaviin kuului muun muassa kitaransoittoa harjoitellut Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin ja Aleksandr ”Sammy” Babitzin. Aaltonen alkoi musisoida Sammyn kanssa The Steelers -yhtyeessä.Salo 2016, s. 24/267. Julkiset esiintymisensä rockmuusikkona Aaltonen aloitti viisitoistavuotiaana; ensimmäisiä kertoja, jolloin hän pääsi lavalle yleisön eteen oli Linnanmäen huvipuistossa pidetty The Steelersin keikka, jossa Aaltonen lauloi kappaleen ”Tallahassee Lassie”.
Aaltonen ajautui nuoruudessaan pikkurikolliseksi ja joutui vaikeuksiin virkavallan kanssa. Kun poliisit kyselivät kuulusteluissa rötöstelyistä kiinni jääneen Aaltosen ammattia, vastasi tämä aina olevansa muusikko. 1960-luvun alussa Aaltonen todettiin syylliseksi kioskin ryöstämiseen Porvoossa. Hän on myöhemmin väittänyt, ettei itse ollut osallisena murtoon vaan että pelkästään hänen kaverinsa olivat syyllisiä tekoon. Aaltonen on kertonut olleensa nuoruudessaan ajankulukseen mukana poikaporukoissa, jotka varastelivat autoja ja murtautuivat kesämökkeihin.Salo 2016, s. 26/267. Vuonna 1964 16-vuotias Aaltonen joutui ensimmäistä kertaa vankilaan. Hän suoritti silloin lukuisista eri omaisuusrikoksista ja murroista saamansa tuomion Keravan nuorisovankilassa, ja hänen työtehtäviinsä siellä kuului ainakin vartijoiden saunan lämmittäminen.Salo 2016, s. 30/267. Aaltosen lupaavasti alkanut musiikillinen yhteistyö Sammy Babitzinin kanssa yhteisessä yhtyeessä päättyi tähän tuomioon, ja yhtye päätettiin lopettaa.
pienois|oikea|The Creatures vuonna 1966. Rummuissa Remu Aaltonen, kitarassa Kirka Babitzin. Aaltonen on monesti todennut, että muusikon ura pelasti hänet rikolliselta elämältä, jonne hän oli työttömänä nuorukaisena ajautumassa. Vankilasta päästyään hän sai paikan The Creatures -yhtyeestä, jossa oli mukana muun muassa Sammy Babitzinin pikkuveli Kirill ”Kirka” Babitzin.Salo 2016, s. 32/267. Aaltosen mielestä The Creatures oli hänen ensimmäinen ”kunnon” yhtyeensä. Tunnetun musiikkitapahtumien järjestäjän Leo ”Leksa” Heinosen vaikutuksella yhtye pääsi keikoille elokuvateattereihin. The Creatures esiintyi myös esimerkiksi Suomen Taideakatemian koulun eli Ateneumin juhlissa ja juhannustapahtumassa Helsingin Mustikkamaalla.Salo 2016, s. 32–34/267. Yhtyeen keikoillaan esittämä musiikki oli silloin yleisen rautalankamusiikin sijasta rytmibluesia, kuten Themiä, The Animalsia ja James Brownia. Aaltonen on muistellut Soundi-lehdessä vuonna 1983 The Creaturesin keikkaelämää:”Me hoidettiin sitten tota uudisraivauspuolta, kierrettiin landella ja tapeltiin pitkästä tukasta. Kyllä siinä väliin ihmetteli, mistä on kysymys, kun kylänpojat heitteli viinapulloja lavalle ja huusi, että tangoo tai tulee turpiin. Siinä tuli välillä ittellekin sellanen fiilis, että tu tohon lähemmäs niin vedän sulle anturan naamariin… että siinon sulle pitkää tukkaa. Tollasesta se alko, ei se mitään ruusuilla tanssimista ollu.”Vuonna 1966 The Creatures pääsi esiintymään elokuvissa Topralli ja Käpy selän alla. Ensin mainitussa elokuvassa yhtye esittää kappaletta ”Baby I Need You” ja jälkimmäisessä kappaletta ”Where Can She Be”. Levyttämään The Creatures ei kuitenkaan päässyt, koska Aaltosen mukaan ”siihen aikaan piti olla paremmista perheistä, että pääsi niihin hommiin”. Aaltonen on kertonut, ettei hänen musiikkiuransa alkuaikoina ollut käytettävissä managereita, joten hän päätyi myymään keikkoja yhtyeilleen itse. Aaltonen sai Remu-lempinimensä jo nuoruudessaan, mutta hänestä käytettiin kutsumanimeä ”Henkka” esimerkiksi Helsingin Sanomissa vuonna 1966 julkaistussa The Creaturesia käsitelleessä kirjoituksessa.
Vuonna 1969 Aaltonen kuului Pertti Lindblomin vetämään Incense-yhtyeeseen Cisse Häkkisen ja Beaver Aitto-ojan kanssa. Jytäsoulia esittänyt Incense osallistui vuonna 1969 Vaasan Kesä -tapahtuman yhteydessä järjestettyyn rockbändikisaan Aaltosen laulamilla kappaleilla, muttei sijoittunut kärkipäähän.
1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Aaltonen soitti suomalaisen musiikkihistorian merkkiyhtyeeksi luonnehditussa Kalevalassa, jonka Juha ”Lido” Salonen perusti vuonna 1969. Kalevalan varhaisjäseniä olivat Salosen ja Aaltosen ohella muun muassa Albert Järvinen ja Beaver Aitto-oja. Alkuaikoina Aaltonen pelkästään lauloi yhtyeessä, mutta myöhemmin hän myös soitti rumpuja samanaikaisesti. Kalevala esiintyi muun muassa ensimmäisessä Ruisrockissa vuonna 1970.Salo 2016, s. 39/267. Aaltosen ura yhtyeessä katkesi vuonna 1971 vankeustuomioon; hän oli jäänyt kiinni lohjalaisessa diskossa kannabiksen hallussapidosta. Suorittaessaan kahden kuukauden tuomiotaan Helsingin lääninvankilassa Aaltonen tuli tyttövauvan isäksi. Soittajatoverit eivät ottaneet vankeudesta vapautunutta Aaltosta enää takaisin Kalevalaan, sillä he kokivat yhtyeen maineen kärsivän, jos sen rumpali Aaltonen istuisi alituiseen vankilassa. Toiseksi syyksi yhtyeestä erottamiselleen Aaltonen on maininnut sen, ettei hän osannut englantia.
Hurriganesin perustamisesta eteenpäin thumb|upright|left|Remu Aaltonen kultalevyineen kotonaan Helsingissä vuonna 1978. Kuva: Harri Ahola
Kalevalasta erottamisestaan kimpaantuneena Remu Aaltonen perusti vuonna 1971 Hurriganes-yhtyeen Cisse Häkkisen ja Ile Kallion kanssa – Aaltonen toimi rumpalina ja laulajana, Häkkinen oli basisti ja Kallio kitaristi. Keväällä 1972 Kallion tilalle yhtyeen kitaristiksi tuli Albert Järvinen, ja näin muodostui Hurriganesin tunnetuin kokoonpano. Yhtyeen ensimmäinen albumi Rock and Roll All Night Long julkaistiin vuonna 1973, ja se myi välittömästi kultaa. Seuraavana vuonna Hurriganes kävi Ruotsissa äänittämässä Roadrunner-albuminsa, joka on edelleen kaikkien aikojen tilastoissa yksi Suomen ostetuimmista levyistä. Hurriganesista tuli ensimmäinen ulkomailla menestynyt suomalainen rockyhtye.