Alain Prost

Alain Marie Pascal Prost (s. 24. helmikuuta 1955 Lorette, Ranska) on entinen ranskalainen autourheilija, joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä Formula 1 -kuljettajia. Vuodesta 1980 vuoteen 1993 kestäneen Formula 1 -uransa aikana hän voitti 51 osakilpailua ja 4 maailmanmestaruutta – vain Juan Manuel Fangio, Lewis Hamilton sekä Michael Schumacher ovat voittaneet enemmän mestaruuksia. Prost piti hallussaan myös F1-osakilpailujen voittoennätystä vuodesta 1987 vuoteen 2001. Michael Schumacher rikkoi tämän ennätyksen kauden 2001 Belgian osakilpailussa. Prostilla on eniten pisteitä niistä kuljettajista, jotka eivät ole ajaneet 2000-luvulla. Prost ajoi jokaisella kaudellaan MM-pisteissä viiden parhaan joukkoon lukuun ottamatta ensimmäistä kauttaan. Prostin ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä on yli 12 vuotta. Prost onnistui voittamaan neljän eri tallin autolla: Renaultilla, McLarenilla, Ferrarilla ja Williamsilla.

Häntä kutsuttiin professoriksi, koska hän halusi analysoida niin itsensä kuin muidenkin kuljettajien ajoa.

Uran alku Prost aloitti uransa mikroautoilla ollessaan 17-vuotias vuonna 1972. Hän onnistui voittamaan mestaruuden kaudella 1973 eli jo toisella kaudellaan. Seuraavalla kaudella 1974 Prostista tuli oman luokkansa Euroopan ja Ranskan mestari.Kärkkäinen 1997, s. 115. Menestys seurasi myös Formula Renault 2.0 -luokkaan, jossa hän voitti Ranskan mestaruuden vuonna 1976 ja Euroopan vuonna 1977. Formula 3 -sarjassa hänen Martini -autonsa dominoi sekä Ranskan että Euroopan sarjoja kausina 1978 ja 1979.

Formula 1 McLaren 1980

Alain Prostin Formula 1-ura alkoi McLaren-tallissa, jossa hänen tallikaverinaan toimi John Watson. Prost sijoittui jo ensimmäisessä kilpailussaan sijalle 6 ja sai yhden MM-pisteen. Prost keräsi kauden aikana viisi pistettä ja oli kuljettajien MM-taulukossa sijalla 16.

Kausi ei kuitenkaan ollut helppo, sillä Prost kolaroi muutamaan otteeseen pahasti ja loukkasi ranteensa ja sai aivotärähdyksen kauden aikana.

Renault 1981

Ajettuaan ensimmäisen kautensa McLarenilla Prost siirtyi ranskalaisen autovalmistaja Renault’n kilpatalliin, jossa hänen tallikaverikseen tuli maanmies René Arnoux. Kahden kuljettajan välille alkoi kehkeytyä jonkin verran hankaluuksia, mutta Prost oli jo aikaisessa vaiheessa kokeneempaa Arnoux'ta nopeampi. Kaksi ensimmäistä kilpailua päättyivät kolarointeihin, mutta kauden kolmannessa kilpailussa Argentiinan GP:ssä Prost onnistui nappaamaan ensimmäisen palkintopallisijoituksensa, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Uran ensimmäinen voitto tuli kauden puolivälissä Ranskan GP:ssä, ja loppukaudesta niitä tuli vielä kaksi lisää. Prost oli ensimmäisellä Renault-kaudellaan lopulta viidennellä sijalla MM-pisteissä kerättyään kauden aikana 43 pistettä.

1982

Prostin ja Arnoux’n hankala kilpailusuhde jatkui vielä seuraavalla kaudella, ja jopa Ranskan lehdistökin tuntui kääntyneen Prostia vastaan. Tuosta huolimatta Prost edelleen pärjäsi maanmiestään paremmin ja otti kauden aikana kaksi voittoa kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Prostin kausi kuitenkin typistyi auton epäluotettavuuteen sillä vaikka Renault oli ensimmäisiä autonvalmistajia, joka käytti turbomoottoria autoissaan, oli moottori epäluotettava vaikkakin tehokas. Prostin toinen kausi Renault'lla päättyi MM-taulukon neljänteen tilaan ja 34 pisteeseen.

1983 Arnoux'n poistuttua Renault’lta Prostin uudeksi tallitoveriksi tuli amerikkalainen Eddie Cheever, jonka kanssa Prostilla oli paremmat välit kuin tämän edeltäjän kanssa. Prost voitti kauden aikana neljä kilpailua, ja pystyi kamppailemaan jopa maailmanmestaruudesta, mutta lopulta joutui nöyrtymään Nelson Piquetille ja jäi toiseksi MM-pisteissä kahden pisteen erolla.(Renault´n työntekijät sytyttivät hänen siviiliautonsa tuleen ja Prost muutti perheensä kanssa Sveitsiin). Prost arvosteli jatkuvasti Renaultin johtoa auton suunnittelusta ja tämä johti siihen, että ranskalaislehdistö leimasi Prostin syypääksi MM-tittelin tappioon ja senkin lisäksi lehdistö alkoi pitää Prostia syyllisenä heidän suosikkinsa, Rene Arnoux’n lähtöön Renault-tallista. Renault irtisanoi Prostin sopimuksen viikko MM-sarjan päättymisen jälkeen.

McLaren Prost ajoi uransa suurimmat menestysvuodet pitkällä McLaren-ajallaan.

1984 Saatuaan potkut Renault’lta, Prost teki muutaman päivän sisällä sopimuksen entisen työnantajansa McLarenin kanssa ja liittyi Niki Laudan tallikaveriksi kaudelle 1984. Kausi oli huippujännittävä sillä Prostin ja Laudan väliseksi kehittynyt MM-taisto ratkesi lopulta puolen pisteen erolla Laudan hyväksi. Vaikka Prost voitti kauden aikana seitsemän kilpailua Laudan viittä vastaan, hän menetti ratkaisevasti pisteitä voittamastaan Monacon GP:ssa, joka sateen vuoksi keskeytettiin. Tällöin sääntöjen mukaan pisteet puolitettiin ja Prost hävisi MM-taistelun tallikaverilleen historian pienimmällä piste-erolla, puolella pisteellä.

1985

thumb|Alain Prost kauden 1985 Saksan GP:n harjoituksissa.

Kausi 1985 oli kuitenkin Prostin. Hän voitti viisi kilpailua kauden aikana ja nousi ensimmäiseksi ranskalaiseksi Formula 1-maailmanmestariksi 73:lla pisteellään. Maailmanmestaruus tuli ylivoimaisella 26:n pisteen erolla toiseksi tulleeseen Italian Michele Alboretoon ja se varmistui kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, Euroopan GP:ssä.

1986

Niki Lauda lopetti uransa vuoden 1985 lopuksi ja Prostin uudeksi tallikaveriksi tuli suomalainen Keke Rosberg, joka oli voittanut F1-maailmanmestaruuden vuonna 1982. Rosberg ei pärjännyt Prostille, joka onnistuneesti puolusti mestaruuttaan. Vaikka Porschen moottorin epäluotettavuus näytti vieneen Prostin mestaruusmahdollisuudet, ratkaisu tapahtui kauden viimeisessä kilpailussa jonka voitto olisi riittänyt Nigel Mansellille mestaruuteen. Prost oli kolmantena MM-pisteissä, edellään Nelson Piquet ja Mansell. Mansellin auton takarengas räjähti näyttävästi 64. kierroksella, vain 16 kierrosta ennen maalia. Prostille riitti voitto maailmanmestaruuteen, jonka hän lopulta saikin. Tämä oli vasta toinen kerta, kun MM-sarjan kolmannella sijalla ollut kuljettaja voitti mestaruuden viimeisessä kisassa. Siihen ovat pystyneet Prostin lisäksi vain Giuseppe Farina, Kimi Räikkönen ja Sebastian Vettel.

1987 Rosberg lopetti kauden 1986 jälkeen uransa ja Prost sai jälleen uuden tallikaverin. Kyseessä oli Stefan Johansson joka sai paikkansa hyvien sponsorisuhteidensa ansiosta. Vaikka McLaren ei enää ollutkaan kauden 1987 kilpailukykyisimpiä autoja, Prost onnistui rikkomaan Jackie Stewartin ennätyksen voittojen määrässä ottamalla uransa 28:n voiton Portugalin GP:ssä. Prost oli lopulta neljäs vuoden 1987 MM-taulukossa.

1988 Kaudella 1988 brasilialainen Ayrton Senna valittiin Prostin tallipariksi. Kauden aikana McLarenin auto oli ylivoimainen ja tallin autolla voitettiin 15 kilpailua kauden 16:sta. Silloin käytössä ollut MM-pistelaskujärjestelmä koitui kuitenkin Prostin kohtaloksi, kun vain kauden 11 parasta osakilpailusijoitusta noteerattiin. Prost olisi voittanut mestaruuden 11 pisteen erolla Sennaan, mutta sen sijaan hävisikin sen kolmen pisteen erolla debyyttikautensa McLarenilla ajaneelle Sennalle.

1989 Kaudella 1989 McLaren oli edelleen ylivoimainen. Prost ja Senna taistelivat mestaruudesta kaikin mahdollisin keinoin. San Marinon GP:ssä Imolassa he solmivat herrasmiessopimuksen, jonka mukaan ensin ensimmäiseen mutkaan ehtinyt kuljettaja saisi voittaa kilpailun. Lähdössä Senna piti paikkansa, mutta lähtö kuitenkin jouduttiin uusimaan Gerhard Bergerin ulosajon takia. Uusintalähdössä Prost otti kuitenkin kärkipaikan, mutta Senna ohitti hänet vielä samalla kierroksella ja voitti koko kilpailun. Kuljettajien välit tulehtuivat pahasti ja lehdissä alkoi sanasota heidän välillään. Senna oli koko kauden nopeampi, kuin Prost ja voitti enemmän kisoja, mutta tasaisuudellaan ja Sennan epäonnella ranskalaisella oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa. Mestaruus ratkesi kolariin 47. kierroksella radan hitaassa shikaanissa. Prost nousi kolarin jälkeen autostaan ja keskeytti, kun taas Senna työnnettiin vielä radalle. Senna voitti kilpailun mutta hänet hylättiin shikaanin oikaisun takia. Prostia on yleisesti syytetty, että hän aiheutti kolarin tahallaan.

Prost voitti maailmanmestaruuden kaudella 1989, mutta oli ilmoittanut jo Italian GP:n aikoihin siirtyvänsä Ferrarille (hänen asemaansa McLarenin kilpakuljettajana heikensi samassa osakilpailussa tapahtunut voittopokaalin pudottaminen tahallaan tifosien eli Ferrarin kannattajien keskuuteen, jotka veivät pokaalin pois palasina koteihinsa).

Ferrari pienoiskuva|Prost vuoden 1991 Yhdysvaltain GP:ssa.

1990 Hallitsevana maailmanmestarina Alain Prost liittyi Ferrarin F1-talliin. Prostin tallikaverina oli Nigel Mansell, joka hävisi tällä kertaa selvästi tallikaverilleen. Kaudesta 1990 tuli jälleen kova taistelu Prostin ja Sennan välillä. Kausi huipentui edellisen kauden tapaan Japanin GP:ssä tapahtuneeseen kolariin. Tällä kertaa Senna oli syyllinen kolariin, jonka avulla hän ratkaisi itselleen maailmanmestaruuden.

1991 Kaudella 1991 Mansellin tilalle Ferrari-talliin saapui ranskalaiskuljettaja Jean Alesi. Ferrarin auto ei ollut kuitenkaan kilpailukykyinen ja Prost hankki itsensä jälleen huonoon valoon auton jatkuvalla moittimisella, kuten kävi hänen Renault-kaudellaan 1983. San Marinon GP:ssä Imolassa Prost ajoi lämmittelykierroksella ulos märällä radalla, eikä päässyt mukaan kilpailuun.

Voitoitta jääneelle Prostille viimeinen pisara oli Espanjan GP kauden lopulla: märällä radalla talli ei suostunut ottamaan riskiä slikseillä starttaamiseen – Prostin toiveista huolimatta. Rata kuivui kuitenkin ja renkaanvaihtojen jälkeen Prost saapui maaliin kakkosena. Lopulta Prost erotettiin Ferrarilta ennen kauden viimeistä kilpailua hänen kritisoituaan tallia useasti, esimerkiksi nimiteltyään autoa rekaksi.Tuolloin Prost ilmoitti jäävänsä viettämään välivuotta.

Williams Kauden 1992 alla Prost testasi Ligieriä, mutta ei ollut tyytyväinen autoon ja vetäytyi lopullisesti sapattivapaalle. Paluusta Williamsille alettiin kuitenkin kuiskia syksyllä.

1993 Vaikka Prost oli pitänyt välivuoden Formula 1:stä, lähti hän silti kaudelle 1993 ennakkosuosikkina. Tehokkaan Renault’n moottorin ja kehittyneen luistoneston ansiosta Williams oli omaa luokkaansa kauden aikana. Vaikka tallitoveri Damon Hill ja alitehoisella McLaren-Fordilla ajanut Senna haastoivat Prostia ajoittain, hän voitti kuitenkin neljännen ja viimeisen MM-tittelinsä ylivoimaisesti 99 pisteellään. Toiseksi tullut Senna hävisi Prostille 26 pistettä. Prost varmisti mestaruutensa Portugalin Estorilissa, kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa. Samassa kilpailussa Senna julkisti Williams-sopimuksensa ja Prost ilmoitti uransa lopettamisesta, johon pääsyyksi epäillään juuri Sennaa, jonka tallitoverina Prost ei halunnut ajaa.

Vuoden 1994 F1-kauden alun lähentyessä Alain Prost testasi vanhan kilpatallinsa McLarenin uutta McLaren-Peugeot autoa. Tallipäällikkö Ron Dennis toivoikin Prostin liittyvän juuri hiljattain tallin kilpakuljettajaksi kiinnitetyn Mika Häkkisen rinnalle toiseksi kilpakuljettajakseen, joka olisi myös miellyttänyt tallin uutta ranskalaista moottoritoimittaja Peugeotia. Paluuhaaveet kuitenkin esti Prostin yhä voimassa ollut sopimus Williamsille, joka esti kuljettajan ajamisen muissa talleissa.