The Bends on englantilaisen rock-yhtyeen Radioheadin toinen studioalbumi, joka julkaistiin 13. maaliskuuta 1995 Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 4. huhtikuuta 1995 Yhdysvalloissa. Albumi on omistettu koomikko Bill Hicksille.The 100 Greatest Albums Of All Time - Channel 4 (E4) 27.10.2007.
Musiikkityyli Radioheadin esikoisalbumi Pablo Honey oli vielä melko tavallista rockmusiikkia, mutta The Bendsillä näkyi yhtyeen muutos kohti taiderockia, joskin yhtye oli vasta kehityksen alkuvaiheessa. The Bends sisältää rajumpia kappaleita, kuten ”Just” ja ”My Iron Lung”, sekä hitaita ja tunnelmallisia balladeita, kuten ”Street Spirit (Fade Out)” ja ”High and Dry”. Samalla kappaleilla kuten ”Planet Telex” koitettiin uusia kokeiluja koskettimien kanssa. Tämä kappale on myös yhtyeen ensimmäinen, josta tehtiin remixejä, jotka löytyvät singlejen b-puolina. The Bends toi yhtyeelle suuremman yleisön singlejen suuren suosion avulla. Singlet ”High and Dry”, ”Fake Plastic Trees” ja hypnoottinen ”Street Spirit (Fade Out)” menestyivät hyvin listoilla.
Albumin tuotti John Leckie (The Stone Roses, The Fall, Pink Floyd), joka antoi yhtyeelle vapauksia tehdä albumin omalla tyylillään. Kitaristi Jonny Greenwood sanoi, että yhtye teki toisen albuminsa miten halusi, eikä huomioinut toisten apua, toisin kuin ensimmäisellä levyllä.Jonny Greenwoodin haastattelu. 29.1.1998 Yhtyeen suurimmat vaikuttajat olivat albumin teon aikoina Jeff Buckley, Magazine, Morrissey, R.E.M. ja Pixies. Yhtye teki myös covereita Carly Simonin ja Tim Buckleyn kappaleista näihin aikoihin.
Vastaanotto Radiohead oli jo matkalla kuuluisuuteen singlen ”Creep” (ensialbumilta Pablo Honey) suuren suosion takia, erityisesti Yhdysvalloissa. The Bends sai huomattavasti suurempaa huomiota kriitikoilta, päästen monien kriitikoiden listoille vuoden 1995 lopulla. Albumi julkaistiin 1990-luvun suuressa brittipop-huumassa, josta levy hyötyi. Kuitenkin yhtyeen kotimaassa, Britanniassa, yhtyeen musiikki oli harvoin samassa ryhmässä Blurin, Pulpin ja muiden brittipop-yhtyeiden kanssa, joten se sai ylistystä skenestä poikkeamisen takia.
Albumi ei menestynyt Amerikassa, jossa yksikään sen singleistä ei noussut listoille (itse albumi nousi lopulta sijalle #88 Billboard 200 -listalla vuonna 1996, mikä on yhtyeen huonoin albumisijoitus), mutta oli suuri menestys Britanniassa. Kesällä 1995 Radiohead teki kiertueen R.E.M:n lämmittely-yhtyeenä, soitti kappaleita The Bendsiltä ja kasvatti suosiotaan.
pienoiskuva|Jonny Greenwood kappaleen ”Fake Plastic Trees” musiikkivideolla. Yhtye teki albumin kappaleista musiikkivideoita, jotka saivat soittoaikaa maailmanlaajuisesti. Kappaleen "Just" musiikkivideon ohjasi Jamie Thraves ja se palkittiin Brit Awardsilla. Jonathan Glazer, joka teki myös "Karma Policen" musiikkivideon, teki mustavalkoisen videon kappaleelle "Street Spirit". Kappaleen "Fake Plastic Trees" musiikkivideon ohjasi Jake Scott. Näiden lisäksi myös kappaleesta "High and Dry" tehtiin Pulp Fiction -vaikutteinen musiikkivideo, ja kaikki neljä julkaistiin myöhemmin videona ja DVD:nä julkaisussa 7 Television Commercials (mukana myös muutama kappale OK Computerilta).
Vuonna 2006 levy oli mukana The Observerin listalla "50 albumia, jotka muuttivat musiikin"."The 50 albums that changed music." The Observer, 16. heinäkuuta 2006. .
The Bends otti toisen sijan yhtyeen OK Computerin takana sekä vuonna 1998 että vuonna 2006 Q-lehden lukijoiden listalla kaikkien aikojen parhaista albumeista. Rolling Stone -lehti antoi lopulta albumille huonot arviot antaen kaksi tähteä viidestä. The Bends oli sijalla 20 Channel Fourin katsojien "kaikkien aikojen parhaat albumit" -listalla vuonna 2006.
Teemat Yhtyeen mukaan The Bends oli myös muutos Thom Yorken lyriikoissa henkilökohtaisista ongelmista enemmän sosiaalisiin ja maailmanlaajuisiin teemoihin, joka myös dominoi yhtyeen myöhempää tuotantoa.
Albumin nimi, joka viittaa sukeltajantautiin, on yksi albumin monista viitteistä psyykkisiin ongelmiin. Radiohead valitsi toiselle albumilleen erittäin symbolisen nimen, koska heidän suosionsa tuli liian nopeasti ("Creepin" suosio) eikä yhtye ollut valmistautunut siihen ja heidän piti kärsiä epämiellyttävistä seuraamuksista (levy-yhtiön painostus yms.)."Randall, Mac. Exit Music: The Radiohead Story Omnibus Press, 2000.
The Bendsin, erityisesti "My Iron Lungin" sanoitus, koettiin Britannian lehdistössä Thom Yorken depressiona. Melody Maker teki jopa artikkelin, jossa odotettiin Yorken olevan seuraava "rock 'n rollin marttyyri", Kurt Cobainin ja Richey Jamesin seuraaja."Headcases." Melody Maker, Kesäkuu 1995.
Tuotanto ja kansitaide The Bends oli Radioheadin ensimmäinen albumi, jonka tekijänä oli mukana Nigel Godrich, tosin pääosin tekniikasta vastasi Abbey Roadin studioiden veteraani John Leckie. Se oli myös yhtyeen täysipitkä albumi, jonka kansikuvan teki Stanley Donwood. Donwoodin apuna oli Thom Yorke, joka käytti nimeä "The White Chocolate Farm" (myöhemmin lyhennetty "Tchock"iin). Alun perin Kansi on Donwoodin valokuva nukesta, jolla on Yorken kasvot. Levy on Radioheadin viimeinen, jonka mukana on kuva yhtyeen jäsenistä. The Bends on yksi ainoista yhtyeen albumeista, joka on pääosin nauhoitettu tavallisessa äänitysstudiossa.
Kappaleet Kaikki kappaleet kirjoittanut Radiohead.
Singlet "High and Dry" Julkaistu: helmikuu 1995 "Fake Plastic Trees" Julkaistu: 15. maaliskuuta 1995 "Just" Julkaistu: 7. elokuuta 1995 "Street Spirit (Fade Out)" Julkaistu: 22. tammikuuta 1996
Julkaisuhistoria Maa Päivä Levy-yhtiö Formaatti Kataloginumero Yhdistynyt kuningaskunta 13. maaliskuuta 1995 Parlophone CD CDPCS 7372 LP PCS 7372 Yhdysvallat 4. huhtikuuta 1995 Capitol Records CD CDP 7243 8 29626 2 5
Albumin arvosteluja All Music Guide (55px) Blender (55px) Rolling Stone (55px) Rolling Stone Album Guide (55px). Soundi (55px)
Lähteet
Aiheesta muualla Thom Yorke: vuoden 1995 haastattelu The Bendsistä. Melody Makerin haastattelu The Bendsistä, 1995 . "Justin" musiikkivideo lyriikoiden kanssa.
Luokka:Vuoden 1995 albumit Luokka:Radioheadin albumit Luokka:John Leckien tuottamat albumit Luokka:Nigel Godrichin tuottamat albumit