Tositelevisio eli tosi-tv tai reality(televisio), joskus myös todellisuustelevisio (), on televisio-ohjelman laji, joka pyrkii esittämään käsikirjoittamattomia dramaattisia tai humoristisia tilanteita, dokumentoi todellista elämää ja suosii ”tavallisia” ihmisiä ammattinäyttelijöiden sijaan. Vaikka laji on ollut jossain muodossa olemassa television varhaisvuosista saakka, se alkoi tulla valtavirtaan vasta vuoden 2000 tienoilla.
Ohjelmalajin yleisiä tunnuspiirteitä ovat tavalliset ihmiset tai omana itsenään esiintyvät julkisuuden henkilöt, vähäinen käsikirjoittaminen sekä kevyt ja nopea tuotantotapa muun muassa käsivarakuvausta käyttäen. Toisaalta yleisiä ovat myös tarkkaan ennalta määritellyt ja käsikirjoitetut tuotannot, joiden näennäinen autenttisuus on täysin suunniteltu illuusio. Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas määritteli tositelevision alkuvaiheen tuotantoja ”vertaismelodraamaksi”: niissä draaman keskeisenä lähteenä käytetään katsojan kanssa samanvertaisten ”tavisten” intiimiä tunne-elämää ja ihmissuhteita, melodraaman tavoin liioitellusti ja moraalisia rajoja koettelevasti.
Historiaa Varhaisin yhdysvaltalainen tositelevisio-ohjelma oli Allen Funtin Piilokamera, jota näytettiin vuodesta 1948 alkaen lähes viisi vuosikymmentä. Piilokameran ohella Yhdysvaltain televisiossa oli 1960-luvulle tultaessa lisäksi joitain talent show -tyyppisiä kykyjenetsintäohjelmia. Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas tähdensi vuonna 2007, että tavallisia ihmisiä hyödyntäviä ohjelmia on tehty aina ja kysyi, pitäisikö esimerkiksi 1970-luvun Lauantaitanssit tai 1980-luvun Karpolla on asiaa luokitella jälkikäteen tositelevisioksi.
1970-luvulla tuotettiin Amerikkalainen perhe (PBS), joka seurasi kalifornialaisen Loudin perheen elämää 12 jakson ajan. Sarjaan toi draamaa vanhempien avioero ja yhden pojan paljastuminen homoseksuaaliksi. Sarjalla oli katsojia lähes 10 miljoonaa. Siinä ei nähty perinteisiä haastatteluja tai kerrontaa, vaan juoni eteni perheen spontaanin toiminnan kautta. Sarjan tekemisessä käytettiin liikuteltavia kameroita ja langattomia mikrofoneja.
Vuosina 1979–1984 yhdysvaltalainen NBC näytti sarjaa Real People, jossa esiteltiin epätavallisia ihmisiä. Vuodesta 1988 Fox alkoi esittää sarjaa Lain nimessä, joka seurasi oikeita poliiseja työssään ja aluksi myös työn ulkopuolella. Sarjassa ei ollut kertojanääntä eikä musiikkia. Pian poliisidokumentteja alettiin dramatisoida muun muassa vahvalla kertojanäänellä (mm. William Shatner) ja haastattelemalla asianosaisia. Poliisisarjat mahdollisti keventynyt kuvaus- ja äänityskalusto ja tarve saada yhä useammille kaapelikanaville halpaa ohjelmatuotantoa – karkea videojälki vain lisäsi tilanteiden aitouden tuntua. 1990-luvun taitteessa kotivideokuvaus yleistyi, ja sen ympärille syntyi perhepiirin hauskoja kommelluksia kuvaavien lyhyiden videopätkien varaan rakentuva viihdeohjelmatyyppi, esimerkkinä suomalainen Hauskat kotivideot.
Vuonna 1996 alettiin Britanniassa kuvata Heathrow’n lentoaseman tapahtumia sarjaksi Lentokenttä, joka laajensi poliisidokumenteista alkanutta lajityyppiä monien muidenkin ammattilaisten ja heidän työpäiviensä tapahtumien seuraamiseen.
Musiikkivideoilla aloittanut MTV alkoi vuonna 1992 näyttää suosituksi noussutta tositelevisiosarjaa The Real World, jossa seurattiin samassa asunnossa asuvia nuoria. Sen tekijät mainitsivat Amerikkalaisen perheen esikuvakseen. Suomessa vastaavanlainen sarja oli vuonna 1996 esitetty Heartmix. Tämän tyyppisistä dramatisoiduista ihmissuhdeohjelmista varsinaisesti alkoi se lajityyppi, josta tositelevisio on tullut tunnetuimmaksi. Pian lajityypin tunnetuimmaksi edustajaksi nousi Alankomaissa vuonna 1994 perustetun televisiotuotantoyhtiö Endemolin tuottama Big Brother, joka aloitettiin vuonna 1999.Laaninen 2006, s. 4.
Tositelevision seuraava läpimurto tapahtui kesällä 2000, kun CBS näytti ruotsalaiseen Robinson-formaattiin perustuvan Selviytyjien ensimmäisen kauden. Sarjasta tuli heti hyvin suosittu, ja ensimmäisen kauden päätösjaksoa katsoi 52 miljoonaa katsojaa. Samana kesänä Selviytyjien kanssa CBS alkoi näyttää myös Big Brotheria; kummankin sarjan idea oli kehitetty Euroopassa. Kaudella 2001–2002 tositelevisio oli jo vakiintunut isoksi osaksi yhdysvaltalaista televisio-ohjelmistoa, ja sama tapahtui pian ympäri maailmaa. Televisio-ohjelmaformaattien kansainvälinen kauppa oli yksi tositelevisiotarjonnan kasvattaja: oli varmempaa tehdä versioita jo jossain päin maailmaa suosituksi osoittautuneista formaateista kuin kehittää omia.
Tehtävien suorittaminen ja siinä kilpaileminen muodostui 2000-luvun taitteessa yhdeksi tositelevision alatyypeistä. Näistä ensimmäisiä suomalaissarjoja olivat Yllytyshullut (Nelonen 1998–2005), Mahdoton tehtävä (Yle TV2 2001–2002) ja Ennätystehdas (MTV3 2006–2013), kansainvälisiä Pelkokerroin (2001–) ja Amazing Race (CBS 2001–), joka sai anarkistisemman ja kevyemmän suomalaisversion Far Out (MTV3 2001–2002).
Suomen ilmaiskanavilla tositelevisio oli vuonna 2013 yleisin ohjelmaluokka: sen osuus kaikista ohjelmista on lähes neljännes.
Lajityyppejä Mediatutkija Pauliina Tuomi katsoo, että tosi-tv on niin laajalle levinnyt ohjelmatyyppi, ettei siitä oikein voi edes puhua yhtenä käsitteenä. Tosi-tv-ohjelmia on vaikea enää jakaa pitäviin alakategorioihin. Ohjelmatyyppiä yhdistää lähinnä sensaationhakuisuus. On ylipainoa käsitteleviä ohjelmia, true crimea, ulkomuotoon liittyvää kauhistelua, katastrofeja sekä osallistujien osaamattomuuteen, huonokuntoisuuteen tai sotkuisuuteen perustuvia ohjelmia.
Piilokamera ja muu keppostelu Piilokamera on varhainen tositelevision muoto. Sen tähtiä ovat tavalliset ihmiset, jotka joutuivat yllättäviin tilanteisiin tavallisessa elämässään. Osa ohjelman viehätystä ovat narrattujen ihmisten reaktiot kun tilanteen luonne paljastuu heille. Nykyajan keppostelu- ja harhautusohjelmat kuten MTV:n Punk’d perustuvat piilokameran ajatukseen. Lajityypin aloitti jo vuonna 1948 yhdysvaltalainen Candid Camera, joka sai 1962 suomalaisversion Piilokamera. 2000-luvun varhaisia suomalaisesimerkkejä ovat alankomaalaiseen formaattiin perustunut Noriko Show ja Miljonääri-Jussi, molemmat vuodelta 2004.
Yhteiseloa kuvaava tositelevisio MTV:n yhteisasumissarja The Real World synnytti useita jäljittelijöitä ja spin-offeja. Yksi näistä oli Road Rules (1995–2007), jossa kuusi toisilleen tuntematonta ihmistä laitettiin suorittamaan tehtävää rahattomana johtolankoja seuraten. The Real Worldin jälkeen esimerkiksi Big Brother on käyttänyt samaa ohjelmaideaa.
Tositelevisiokilpailut
Selviytyjissä joukko ihmisiä yrittää selviytyä trooppisella saarella ilman mukavuuksia, ja joka jaksossa yksi äänestetään ulos. Yksi varhaisista tositelevisiokilpailuista ja edelleen jatkuvista on Amazing Race, joka on voittanut useita Emmy-palkintoja ja saanut jäljittelijöitä, kuten Race Across The World Suomi.
Kykykilpailut thumb|Canadian Idol -ohjelman finalisteja vuonna 2008. Kykykilpailuja () on televisiossa esitetty jo varhain. Kun Star Search loppui 1995, kykykilpailut katosivat Yhdysvaltain televisiosta muutamaksi vuodeksi. Britanniassa alettiin vuonna 2001 esittää Pop Idol -laulukilpailua, jonka yhdysvaltalainen versio American Idol aloitti 2002. Ohjelmasta tuli erittäin suosittu, ja avauskauden finaalia seurasi 50 miljoonaa katsojaa. Pian sitä seurasi muiden alojen kykykilpailuja, kuten mallikilpailuja, koomikkokilpailuja ja jopa bisnesaiheinen kilpailu Diili.
Dokumentaarinen tositelevisio
thumb|left|Australialaisia rantavahteja seuraavan Hengenpelastajat-sarjan kuvauksissa. Dokumentaarinen tositelevisio seuraa usein jotain ammattikuntaa työssään, kuten poliiseja, sairaalahenkilökuntaa, pelastajia, turistioppaita tai tatuointitaiteilijoita, tai jotain muunlaista ihmisryhmää, kuten vankeja tai luksuselämää eläviä ihmisiä.
Elämänmuutosaiheiset sarjat Muutosaiheisissa makeover-ohjelmissa keskitytään osanottajien elämänmuutoksiin ja elinpiirin kohenteluun. Ne käsittelevät esimerkiksi kaunistautumista (Tuhkimotarinoita), pukeutumista ja ulkonäköä (Sillä silmällä), laihduttamista (Suurin pudottaja), ruokatottumuksia (Kaappaus keittiössä), rahankäyttöä (Kirsi ja himoshoppaajat), lastenhoitoa (Supernanny), lemmikkien pitoa (Koti koiralle), yritystoimintaa (Kurjat kuppilat), auton parantelua (Viritetyt vehkeet) tai kodin ja vapaa-ajan asunnon kunnostamista (Kotoisa, Huvila & huussi).
Julkkistositelevisio thumb|150px|Julkkistositelevisiotähdet Ozzy ja Sharon Osbourne vuonna 2004. Nykyajan varhaisin julkkis-tositelevisiosarja oli MTV:n The Osbournes (2002–2005), jossa seurattiin heavy metal -laulaja Ozzy Osbournea perheineen. Osbourneista tuli esikuva monille muille samankaltaisille julkkissarjoille. Myöhempiä julkkissarjoja ovat Kardashianit ja Gene Simmonsin sukukalleudet.
Ihmissuhde-tositelevisio Ihmissuhteisiin keskittyviä tositelevisiosarjoja kuten deittisarjoja näytettiin jo 1960-luvulla. 1990-luvun lopun jälkeen syntyneistä deitti-tositelevisiosarjoista varhaisimpia oli lyhytikäinen Who Wants to Marry a Multi-Millionaire?, jossa 50 naista pyrki oletetun miljonäärin morsiameksi. Ohjelmasta syntyi suuri julkinen skandaali, sillä ”miljonääri” paljastui naistenhakkaajaksi todellisessa elämässään, eikä hän ollut miljonäärikään. Senkin jälkeen on syntynyt useita deittisarjoja, jossa miehet ja naiset etsivät kumppania tai valmistelevat häitään.
Sosiaalinen koe -tositelevisio Joidenkin tositelevisio-ohjelmien teemana on sosiaalinen koe, jossa yksi tai useampi henkilö eristetään normaalielämästä tai pannaan tekemään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Suomalainen Aikapommi-sarja (1983), jossa julkisuuden henkilöt oleskelivat ja keskustelivat kolme vuorokautta suljetussa väestönsuojassa, oli kansainvälisestikin yksi ensimmäisiä tällaisia ohjelmaideoita.Aikapommi oli reippaasti edellä aikaansa, Ylen Elävä arkisto, 27.07.2016. Viitattu 29.3.2021. Muita esimerkkejä ovat Big Brother ja Ensitreffit alttarilla.
Osanottajien valinta Osanottajia tositelevisioon haetaan mainostamalla, värväämällä henkilökohtaisesti, ja ilmoittelemalla ohjelmien lopussa. Hakuohjeet ovat ohjelmien www-sivuilla. Hakijat lähettävät ohjelmaan kirjallisen hakemuksen ja muutaman minuutin videon itsestään. Kiinnostavimpien hakijoiden taustat kuten rikosrekisteri tarkistetaan, ja heidät haastatellaan. Koska hakijoita voi olla kymmeniä tuhansia, vain pieni osa hakemuksista voidaan katsoa läpi. Kykykilpailu American Idol järjestää eri kaupungeissa koelauluja, joiden perusteella tuomarien eteen esiintymään valitaan kaikkein kiinnostavimmat.
Jokaiseen tositelevisio-ohjelmaan etsitään osanottajiksi ohjelman teemaan sopiva ja kiinnostava yhdistelmä persoonallisuuksia, ulkonäköjä ja keskinäistä kemiaa. Yksi suosittu esiintyjätyyppi on sellainen, joka aiheuttaa riitoja tai polemiikkia. Toinen suosittu tyyppi on hermoherkkä ja haavoittuvainen henkilö, joka voi aiheuttaa dramaa esimerkiksi huomatessaan ettei kestä ohjelman aiheuttamia paineita. Myös kaikenlaiset erikoiset tyypit ovat suosittuja valintoja osanottajiksi, ja kykykilpailuissa myös täysin lahjattomat henkilöt, sillä he ovat viihdyttäviä.
Osanottajan täytyy osata puhua ohjelmassa kiinnostavasti itsestään ja siitä mitä on tekemässä, ja hän ei saa pelätä kameraa. Avoimuus omasta elämästään ja persoonallisuudestaan on tärkeää jo castingvaiheessa, jotta ohjelmantekijät tietävät, millaisesta henkilöstä on kyse ja sopiiko hän ohjelmaan. Hakijoista karsitaan etenkin julkisuustyrkyt, valehtelijat ja liian rivosuiset.
Remonttiaiheisissa muutossarjoissa kunnostuskohteet valitaan matkakulujen ja -aikojen minimoimiseksi läheltä tuotantoyhtiön, vakioesiintyjien ja muiden yhteistyökumppanien sijaintia, esimerkiksi Remppa vai muutto Suomi -ohjelmassa sadan kilometrin säteellä pääkaupunkiseudusta.