Alfred Oswald (A. Osw.) Kairamo (vuoteen 1906 Kihlman; 4. lokakuuta 1858 Pietarsaari – 29. heinäkuuta 1938 Hattula) oli suomalainen kasvitieteilijä, poliitikko sekä osuustoiminta- ja teollisuusmies.
Henkilöhistoria ja ammattiura Kairamo kuului Kihlmanin sukuun mutta suomensi Suuressa nimenmuutoksessa vuonna 1906 nimensä Kairamoksi. Hänen vanhempansa olivat teologi, koulu- ja talousmies Alfred Kihlman (1825–1904) ja Hilda Augusta Wilhelmiina Forssell. Hänen puolisonsa vuodesta 1897 oli Anna Brusila. Heidän poikansa oli vuorineuvos Aulis Kairamo, jonka poikia taas olivat vuorineuvos Kari Kairamo ja arkkitehti Erkki Kairamo.
Kairamo pääsi ylioppilaaksi 1875 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1880, maisteriksi 1882 ja lisensiaatiksi sekä tohtoriksi 1883. Kairamo toimi Helsingin yliopiston kasvitieteen dosenttina 1885–1897 sekä Kasvitieteen museon vt. amanuenssina 1886–1887 ja amanuenssina 1892–1897. Hän oli kasvitieteen ylimääräinen professori 1897–1903, vastuullaan kasvimuseon valvonta, ja osallistui tutkimusretkille Inarin Lappiin 1880 sekä Kuolaan ja Pohjois-Venäjälle 1887–1892.
Suomen Biologian Seura Vanamo on lyötättänyt Kairamo-mitalin, jota se jakaa suurimpana tunnustuksenaan suomalaisen luonnontutkimuksen hyväksi tehdystä työstä. Kairamo oli seuran ensimmäinen kunniajäsen.
Kairamo oli senaatin talousosaston jäsen ja maanviljelystoimikunnan päällikkö (ministeri) 1903–1905.
Vuosien 1905–1938 välillä Kairamo hoiti omistamaansa Ellilän kartanoa Hattulassa, jossa harjoitettu koetoiminta johti Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen syntyyn ja oli merkittävässä osassa suomalaisen viljakasvinjalostuksen alkamisessa. Kairamo oli perustamassa Osuuskassojen Keskuslainarahastoa, nykyistä OP Yrityspankkia vuonna 1902.OP-Pohjola-ryhmän historia – keskeiset tapahtumat. Hän oli Kajaanin Puutavara Oy:n (myöhemmin Kajaani Oy) johtokunnan puheenjohtaja 1909–1924 ja 1927–1938 sekä Oy Uleån johtokunnan jäsen 1927–1937. Hän oli Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvoston jäsen 1914–1938 ja hallintoneuvoston puheenjohtaja 1919–1938.
Kairamo oli myös Suomen ensimmäinen diplomaattinen edustaja Virossa 1919.
Toiminta poliitikkona Kairamo valittiin suomalaisen puolueen kansanedustajaksi 1907–1914 ja 1917–1918 Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän oli vielä kokoomuksen kansanedustajana 1918–1919.
Teoksia Zur Entwickelungsgeschichte der Ascomyceten (väitoskirja). 1883 Pflanzenbiologische Studien aus Russisch-Lappland. 1890 Torpparit ja sosialistit. Suomalaisen puolueen naisvaliokunta 1907 Sosialistien kanta Laukon ja Lavilan asiassa. Kustannus Oy Kansa 1908 Kuntien maanostot: selostus tämän liikkeen tuloksista Uudenmaan, Turun ja Hämeen läänien suomenkielisissä kunnissa annettu Tampereen kunnallispäiville lokakuulla 1912. 1913 Suomen suhteet ulkomaihin. WSOY 1918 Maataloudellinen yliopisto. 1924 Kuolan 1887 vuoden retkikunta ja Suomen maantieteellinen seura: matkamuistelmia ja kuvia. 1938
Lähteet Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917.
Leikola, Anto: Kairamo ja Böök – kaksi luonnontutkijaa 150 vuoden takaa. Luonnon Tutkija 4/2008, s. 120-124.
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Grand Old Boy ja hänen mieliharrastuksensa, Kansan kuvalehti, 21.10.1932, nro 43, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomalaisen puolueen poliitikot Luokka:Kansallisen Kokoomuksen poliitikot Luokka:Hattulan kunnanvaltuutetut Luokka:Hämeen vaalipiiri Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset kasvitieteilijät Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset osuustoimintaliikkeen vaikuttajat Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat Luokka:Vuonna 1858 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet