Sauvignon Blanc (Vitis vinifera ’Sauvignon Blanc’), myös Sauvignon, Petit Sauvignon ja Sauvignon Jaune (Gironde), Sauvignon Fumé ja Blanc Fumé (Keski- ja Länsi-Ranska), Muskat-Silvaner (Saksa ja Itävalta) ja Fumé Blanc (Yhdysvallat) on Bordeaux’sta lähtöisin oleva viiniköynnöslajike, jota käytetään pääasiassa valkoviinin tuotantoon. Se on nykyään Chardonnayn jälkeen suosituin valkoinen lajike.Dominé, s. 83 (ko. osion kirjoittaja: Jaeger, Hélène)
Lajikkeen nimi juontuu ranskan sanasta sauvage ’villi’, millä viitataan lajikkeen esiintymiseen alkuperäiskasvina läntisessä Ranskassa.Dominé, s. 885 (ko. osion kirjoittaja: Rose, Anthony) Sana blanc tarkoittaa puolestaan valkoista. Sauvignon Blanc -viinit ovat yleensä luonteeltaan kuivia, pistäviä (varsinkin Uuden-Seelannin Marlborough’n alueen Sauvignon Blancin tuoksua kuvataan viiniasiantuntijoiden parissa ”kissanpissaksi karviaismarjapensaassa”) ja raikkaita. Lajiketta käytetään myös osana jälkiruokaviinisekoitteita kuten Sauternesia ja Barsacia.
Historiaa Sauvignon Blanc on lähtöisin Ranskan luoteisosassa sijaitsevasta Loiren laaksosta. Cabernet Sauvignon on Sauvignon Blancista ja Cabernet Francista 1700-luvulla jalostettu lajike. pienoiskuva|Tästä marlboroughlaisesta tarhasta voi todeta, kuinka ankarasti lajiketta karsitaan toivotun lopputuloksen saamiseksi. Charles Wetmore vei lajiketta Château d’Yquemin Sauternes-viinitilalta Yhdysvaltoihin 1880-luvulla. Se osoittautui erittäin tuottoisaksi Livermoren laaksossa. Lajikkeen synonyymiksi vakiintui Yhdysvalloissa kuiva tammitynnyrikypsytetty menestysviini Fumé Blanc; sen lanseerasi vuonna 1968 Robert Mondavi, joka siten nosti tuolloin vielä vähäarvoisena pidetyn lajikkeen esille.
Sauvignon Blanc koeistutettiin 1970-luvulla Uuteen-Seelantiin. Päämääränä oli saada Müller-Thurgau-lajikkeelle pari sekoiteviiniä varten. Chileen rypäle päätyi jo 1800-luvun alussa, ja siellä lajike säästyi myöhemmin saman vuosisadan aikana lähes koko Euroopan viiniköynnökset tuhonneelta viinikirvaltaDominé, s. 106 (ko. osion kirjoittaja: Jaeger, Hélène).
Ulkonäkö ja kasvatus pienoiskuva|Härmälle altista ruusua käytetään Sancerressa ”ennakkovaroittimena” Sauvignon Blanc -kasvustojen yhteydessä. Sauvignon Blanc -lajikkeen köynnökset kasvavat erittäin runsaiksi. Jotta kaikki energia ei kuluisi kasvamiseen, tarvitaan latvuston karsintaa ja lehtipeitteen ohentamista. Sekä hallitsematon kasvu että liiallinen karsiminen johtaa valjuihin viineihin.
Lajike versoo yleensä myöhään satokaudella, mutta rypäleet kypsyvät nopeasti. Sauvignon Blanc -rypäleet eivät ole erityisen värikkäitä, koska niissä on vain vähän pigmenttiä. Valmiit viinit ovat oljen värisiä, kun taas esimerkiksi Chardonnaysta tulee väriltään enemmänkin keltaisen ja kullan väliltä olevia viinejä.
Lajikkeen lehdet ovat pieniä ja leveitä, ja ne jakautuvat kolmesta viiteen lohkoon. Päällys on mattapintainen, alapuolella on jouhia. Tertut ovat kartionmuotoisia, pieniä, lyhyitä ja ahtaita. Rypäleet ovat pieniä, lievästi pitkulaisia ja melko läpinäkyviä. Kuori pysyy paksuna aivan viime hetkiin ennen poimintaa.
Viinien ohella lajikkeesta on uutettu myös muun muassa kauneudenhoitotuotteita.
Viinin valmistus pienoiskuva|Sauvignon Blanc -satoa korjataan Lounais-Ranskassa Bordeauxin itäpuolella sijaitsevassa Côtes de Durasissa. Sato korjataan sata päivää köynnösten kukkimisen jälkeen. Esimerkiksi Sancerren tarhoilla on keskimäärin 6 000 köynnöstä hehtaaria kohti, ja yhden hehtaarin maksimituotanto on 60 hehtolitraa.
Makuerojen pohjana maaperä ja ilmasto pienoiskuva|upright|Uusiseelantilainen, Marlboroughin alueella sijaitsevalta Montanan viinitilalta tuleva Sauvignon Blanc. Viinilajikkeen sisäiset makuerot selittyvät pääosin ilmaston ja maaperän vaikutuksesta. Jälkimmäistä kuvataan termillä terroir.
Lajike menestyy parhaiten ilmastossa, jossa on paljon auringonpaistetta mutta joka ei ole erityisen kuuma. Esimerkiksi Australiassa, Kaliforniassa ja Uudessa-Seelannissa on lajille erinomaisesti sopivia alueita. Kuumassa ilmastossa rypäleestä tulee nopeasti ylikypsä, ja tuloksena on viini, jossa on yksiulotteinen maku ja kehno hapokkuus.
Alati kasvavan suosion myötä lajiketta kasvatetaan laajamittaisesti edellä mainittujen maiden lisäksi myös Etelä-Afrikassa, Italiassa ja Itä-Euroopassa. Siitä on tullut yksi merkittävimmistä vaihtoehdoista Chardonnaylle.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät lajikkeen korjuussa, joka on aikaistunut vuosi vuodelta.
Poimimisajankohdan vaikutus aromeihin Jotkut tuottajat poimivat Sauvignon Blanc -satonsa eri ajankohtina saavuttaakseen erilaisia aromiyhdistelmiä. Aikaisin poimituissa rypäleissä tuovat pyratsiinit esiin ruohon sävyttämän vihannespaprikan ja parsan aromit. Kypsemmän rypäleen aromit muistuttavat taas tiolien ansiosta karviaista, mustaherukkaa ja kiivihedelmiä."Some Sauvignon growers harvest at different times to obtain a range of flavours – grassy capsicum aromas due to the methoxypyrazines from the early picked fruit and the riper gooseberry, blackcurrant and stone fruit aromas due to the thiols from fully ripe fruit."
Käymisolosuhteiden vaikutukset Käymisvaiheen lämpötila vaikuttaa viinin makuun. Ranskalaiset viininvalmistajat suosivat 16–18 °C:n lämpötilaa, joka tuo viinin mineraaliset aromit esille. Uuden maailman viininvalmistajat taas käyttävät hiukan kylmempää lämpötilaa, joka houkuttelee esiin hedelmäisiä ja trooppisia aromeja. Malolaktinen käyminen on Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc -viinien valmistuksessa varsin suosittu menetelmä.
Viinin makuun voidaan vaikuttaa myös tammitynnyri- ja terästankkikypsyttämisellä. Tammi pyöristää makuja ja pehmentää rypäleen korkeaa hapokkuutta. Uudessa-Seelannissa ja ranskalaisen Sancerren tuotannossa käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistettuja käymistankkeja tammitynnyrien sijasta. Tällä tavoin viini pysyy terävän hapokkaana ja sen aromit voimakkaina.
Viinin nauttiminen Parhaimmillaan nuorena Sauvignon Blanc -viinit ovat pääosin tarkoitettu juotavaksi nuorena. Ne eivät yleensä parane vanhetessaan. Säilyvyys on rajoitettu etenkin niillä viineillä, joista on kypsytyksen nopeuttamiseksi poistettu malolaktisella käymisellä omenahappo. Ikääntymistä kestävät hyvän happorakenteen omaavat, laadukkaimmat Sauvignon Blancit, ja siitä hyötyvät sokeripitoiset jälkiruoka- sekä ns. Late Harvest ja Eiswein/Ice Wine -viinit.
Ruoka ja viini
Sauvignon Blanc -viinejä suositellaan nautittavaksi kasvisruokien kuten salaatin ja parsan, ja juustojen, etenkin vuohenjuuston, voimakkaan cheddarin, chèvren, fetan, gruyèren ja pecorinon kanssa. Se sopii erinomaisesti myös kala- ja äyriäisruoille sekä on ainoita sushin kanssa suositeltuja viinejä. Aromeiltaan voimakkaimmat Sauvignon Blanc -viinit toimivat jossain määrin myös etnisten ruokien ja siipikarjan sekä vasikan- ja sianlihan kanssa. Sauvignon Blanc on yksi harvoista viineistä joka kestää mietojen etikoiden rinnalla.
Monipuolisten ominaisuuksiensa takia Sauvignon Blanc on todennäköisesti valkoviinilajikkeista kaikkein laajimmalle ruokapaletille sopiva. Vältettäviä ovat punainen liha, runsaasti voita tai kermaa sisältävät ruoat sekä suolaiset etikkasäilykkeet.
Ranskalaisia Sauvingon Blanc -viinejä suositellaan perinteisesti nautittavaksi ruoan kanssa, kun taas Uuden maailman viinien on katsottu sopivan hyvin myös juotavaksi sellaisenaan.
Sauvignon Blanc -viinit Perinteisiä ranskalaistyyppisiä Sauvignon Blanceja pidetään hienostuneina ja moniulotteisina. Uuden maailman Sauvignon Blanc -viinit ovat puolestaan suoraviivaisempia ja niitä kuvaillaan usein "hedelmäpommeiksi".
Amerikkalaiset Fumé Blancit ovat oma lukunsa, sillä siellä lajiketta on pitkään pidetty jonkinasteisena köyhän miehen Chardonnayna, ja altistettu sen valmistuksessa käytetyille metodeille, kuten tammikypsytykselle.
Ranskalaistyyppinen Sauvignon Blanc
Loiren laakso Alkuperäinen Sauvignon Blancin esiintymisalue tuottaa edelleen runsaasti viiniä. Tunnetuimpia merkkejä ovat esimerkiksi Pouilly-Fumé, joka on maultaan mineraalinen ja hiukan savuinen, sekä Sancerre, joka on ruohontuoksuinen ja sitruksinen. Alueet sijaitsevat vastakkaisilla puolilla Loire-jokea, Pouilly-sur-Loire itäpuolella ja Sancerre läntisellä. Tunnettuja Loiren laakson tuottajia ovat muun muassa Henri Bourgeois sekä erityisesti Baron de L -viinistään tunnettu Ladoucette.
1970- ja 1980-luvuilla Sancerrena, Loiren yläjuoksun suurimman AC-alueen nimen mukaan, myyty Sauvignon Blanc oli lähes kaikkialla maailmassa suosituimpia valkoviinejä. Sancerren suosio hiipui nykypäivää kohti tullessa, mutta Sauvignon Blanc -lajike ehti levitä joka puolelle maailmaa ja se on nykyään Chardonnayn jälkeen merkittävin valkoinen lajike.Dominé, s. 230–231 (ko. osion kirjoittajat: Dominé, André et al.)
Myös naapurit Menetou-Salon, Quincy ja Reuilly tuottavat Sauvignon Blancia, joskin selkeästi edullisempaa.
Sancerre pienoiskuva|upright=0.5|Burgundissa Sauvignonia tuotetaan ainoastaan Saint-Bris-le-Vineuxin kylässä. Sancerren pohjoisen sijainnin ansiosta ilmasto on Sauvignon Blanc -lajikkeelle otollisen viileä, mutta alueella on myös hallan vaara. Sancerren 2 500 hehtaarin kasvatusalueella maaperä on paikoin piikivinen. Se tuo mineraalisen ja savuisen aromin viiniin, joka on parhaimmillaan nuorena. Kalkki-savimaaperä tuottaa raskaita ja vähähappoisia viinejä, hiekkamaaperä taas hedelmäisiä ja runsashappoisia. Sancerren viinit ovat sekoituksia alueen eri tarhojen viineistä.
Sancerren viinitilat ovat keskimäärin neljän hehtaarin kokoisia perheidyllejä. Tilat siirtyvät sukupolvelta toiselle, minkä johdosta niitä ei ole myynnissä, joten tilojen arvoa on vaikea määritellä.
Alun perin viininviljelyn toivat alueelle roomalaiset, ja sitä jatkoivat aikanaan Saint-Saturin luostarin munkit. Munkkien riesana olivat muun muassa barbaarit, jotka ottivat viinitarhat tuhotöiden kohteikseen, koska ne edustivat heidän silmissään roomalaisuutta ja sivistystä.
Sancerre tunnetaan Sauvignon Blancin kotina, mutta alueella ei ole aina viljelty Sauvignon Blancia. Alueen valtalajike ennen viinikirvan tuhoja oli Pinot Noir. Lukuisista kokeilluista torjuntakeinoista huolimatta ainoastaan lajikkeiden yhdistäminen amerikkalaisten köynnösten juuriin piti viinikirvat loitolla. Ranskassa viinien uudelleenistutus maksoi yhtä paljon kuin vuoden 1870 sota.
Edmond Alphonse Mellot perusti le Sancerre -nimisen baarin Pariisiin, joka sijaitsee Sancerren lähistöllä. Baarin nimekkäiden kanta-asiakkaiden, kuten Édith Piafin, ansiosta Sancerren alue ja sen tuotteet tulivat tutuksi. Pian asiakkaat tilasivatkin valkoviinikseen nimenomaan Sancerren viinejä. Vuonna 1936 Sancerren Sauvignon Blanc sai suojatun alkuperästatuksen, AOC:n.
Muut maat Italiassa Sauvignon Blanc on erikoisuus, jota tavataan lähinnä vain Friulin alueelta, erityisesti Colliosta. Colliossa valmistetut Sauvignon Blanc, Chardonnay ja Ribola Gialla ovat maan ainoita kansainvälisesti kilpailukykyisiä valkoviinejä.Dominé, s. 387 (ko. osion kirjoittajat: Supp, Eckhard et al.) Myös Etelä-Tirolissa Sauvignon Blanc -lajike menestyy ja jotkin siitä tehdyt huippuviinit pärjäävät parhaille ranskalaisille.Dominé, s. 381 ja 383 (ko. osion kirjoittajat: Supp, Eckhard et al.)
Itävallassa Sauvignon Blancia kasvatetaan Burgenlandissa, Steiermarkissa ja Wachaussa. Laadusta on saatu erinomaisia näyttöjä."Austrian wines performed brilliantly at a blind tasting of 50 of the world’s best Sauvignon Blanc. Not only with the younger vintages, but among the mature wines, the winners were Austrian. Austria, and in particular Styria, was able to secure its image as producer of elite world class Sauvignon Blanc." Varsinkin Steiermarkin alueen Sauvignon Blanc on saanut mainetta kahden viime vuosikymmenen aikana. Sen Sauvignoneja pidetään kovimpina kilpailijoina Uuden maailman viineille, jotka eivät ole aina yhtä hedelmäisiä ja ryhdikkäitä.Dominé, s. 551, 554 ja 559 (ko. osion kirjoittajat: Sautter, Ulrich et al.)
Uuden maailman Sauvignon Blanc