Mies Mauri Antero Numminen (s. 12. maaliskuuta 1940 Somero)Biografia Nummisen kotisivuilla on suomalainen muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies. Numminen asuu nykyään Helsingissä ja Lempäälässä.http://www.yle.fi/mobiiliuutiset/uutiset/kulttuuri2293820.html Numminen on toiminut uransa aikana muun muassa laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, kirjailijana, runoilijana, näyttelijänä, tuottajana ja lyhytelokuvien ohjaajana. Lastenlaulut, joita hän on esittänyt usein Gommi-jänishahmona, ovat mahdollisesti tunnetuin osa hänen tuotannostaan, mutta sävellyksiin kuuluu myös paljon epäsovinnaiseen tyyliin tehtyä populaarimusiikkia sekä taidemusiikkia.
Elämä ja ura Lapsuus ja nuoruus M. A. Numminen varttui Somerolla, missä hänen isänsä Paavo Numminen oli edistysmielistä osuustoimintaa edustaneen Osuusliike Oraksen toimitusjohtajana, ja kävi koulunsa Someron yhteiskoulussa, jossa opettajina olivat muiden muassa esperantisti ja vapaan kasvatuksen kannattaja Joel Vilkki ja murreperinteen kerääjä Tapio Horila. Vuosina 1958–1960 Numminen toimi silloin tällöin somerolaisen Unto Monosen yhtyeessä rumpalina. Hänen ensimmäinen oma yhtyeensä oli Viisi vierasta miestä, jossa olivat mukana Nummisen koulutoverit Tommi Parko, Kullervo Aura, Heikki Kasari, Arto Koskinen ja Veli Verronen.
Opinnot Vuonna 1960 Numminen muutti Helsinkiin tavoitteenaan opiskella kansantaloustiedettä. Pian oppiaineeksi kuitenkin vaihtui valtio-oppi ja tämän jälkeen sosiologia, kielitiede ja filosofia. Erikoistumisalakseen Numminen valitsi kielisosiologian. Numminen tutki muun muassa stadin slangia, ja hänen vuonna 1965 tekemäänsä äänitettä kolmen vuosina 1899–1905 syntyneen vanhan stadin slangin puhujan keskustelusta pidetään merkittävimpänä vapaasta puheesta tehtynä vanhan stadin slangin äänitallenteena. Kotipaikkakunnallaan hän äänitti Someron murretta ja teki opinnäytteen Somerniemen murteesta. Lisäksi Numminen opiskeli muun muassa suomalais-ugrilaisia kieliä, kansanrunoutta, bantu- ja eskimokieliä sekä tähtitiedettä. Kahdeksan vuoden jälkeen, laulajan ja muusikon uran ollessa jo pitkällä opinnot kuitenkin jäivät.
Laulajana ja muusikkona Pian Helsinkiin muutettuaan Numminen perusti yhdessä tovereidensa Pekka Gronowin ja Jyrki Parkkisen kanssa yhtyeen The Orgiastic Nalle Puh Big Band. Ryhmän ainoa ammattimuusikko oli Pekka Pöyry. Nummisen laulajanura alkoi juuri tässä yhtyeessä. Nalle Puh -orkesterissa tarvittiin laulusolistia, eikä kukaan muu sen jäsenistä suostunut laulajaksi kuin Numminen. Hänkään ei ollut innostunut laulamaan "omalla äänellään" ja niin hän keksi itselleen parodisen laulutavan. Tämä uusi laulutyyli miellytti Nummista itseäänkin ja hän otti sen käyttöönsä pysyvästi. thumb|Muusikot M. A. Numminen ja Jani Uhlenius esiintyvät Porvoon Näsin Superkotletissa 3. toukokuuta 1974. pienoiskuva|Numminen esiintymässä DBTL-musiikkifestivaaleilla vuonna 2006.
1960-luvulla Numminen tunnettiin eräänlaisena avantgarde/underground-taiteilijana, joka kohahdutti lauluillaan kuten "Nuoren aviomiehen on syytä muistaa" ja Unto Monosen säveltämä "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa". Hän oli myös Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmän jäsen ja oli mukana myös niin ikään Somerolta kotoisin olleen Rauli Badding Somerjoen uran alkuvaiheissa. Alkuaikoinaan Numminen pyrki usein tietoisesti ärsyttämään ihmisiä. Tässä hän onnistui hyvin esimerkiksi tulkitsemalla Schubertin liedejä omalla lauluäänellään.
Vuonna 1970 Numminen perusti pianisti Jani Uhleniuksen kanssa yhtyeen Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri, joka on toiminnassa edelleen. Eläkkeelle yhtyeestä ovat siirtyneet Aaro Kurkela sekä Kalevi Viitamäki. Sittemmin kokoonpanoon ovat kuuluneet Nummisen ja Uhleniuksen lisäksi hanuristi Pedro Hietanen, viulisti Jari Lappalainen sekä basisti Heikki "Häkä" Virtanen. 1970-luvun lopulla Numminen alkoi esiintyä Pedro Hietasen kanssa, ja kenties tunnetuimmaksi hän on tullutkin juuri Hietasen aisaparina.
1970-luvulla Numminen nousi kansansuosikiksi lastenlauluillaan elokuvassa Herra Huu – Jestapa Jepulis, Penikat Sipuliks (1973, Numminen näytteli pääroolia) ja TV-sarjassa Jänikset maailmankartalle! (1977, Numminen näytteli jänistä). Samaan aikaan hän saavutti suosiota myös Ruotsissa erityisesti laulullaan "Gummiboll" (suomeksi versio "Kumipallo", alkuperäiskappale Gene Pitneyn Bobby Veelle tekemä "Rubber Ball").
Numminen on levyttänyt useista kappaleistaan ja levyistään myös ruotsinkielisen version. Suomen ja ruotsin kielten lisäksi hän on levyttänyt kappaleita myös esimerkiksi englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja esperantoksi.
Numminen kertoo muistelmateoksessaan On syytä muistaa lopettaneensa muusikonuransa koronapandemian vuoksi vuonna 2020 ja keskittyvänsä jatkossa kirjoittamiseen. Hän kuitenkin esiintyi Pedro Hietasen muistokonsertissa 18. syyskuuta 2024.
Muu toiminta
Numminen on esiintynyt nykyisessä Radio Suomessa vuodesta 1984 yhdessä näytelmäkirjailija Juha Siltasen kanssa Yömyöhä-ohjelmassa.
Vuonna 1986 M. A. Numminen julkaisi kirjan Baarien mies, jota varten hän vieraili 350 keskiolutbaarissa ympäri Suomen. Kirjalla oli oma roolinsa 1980-luvun lopulta alkaneen keskiolutbuumin synnyttämisessä. Se julkaistiin saksaksi 2003 nimellä Der Kneipenmann. Numminen toimi vuosina 1997–2004 Suomen Olutseuran puheenjohtajana sekä Olut-lehden ja Juomanlaskijan toimitusneuvostoissa kirjoittaen useita olutartikkeleita.
M. A. Nummista pidetään myös Suomi-undergroundin isähahmona, joka aloitti konemusiikkiharrastuksen jo vuonna 1964, ensimmäisenä Suomessa. Alkuaikoinaan hän keikkaili Erkki Kurenniemen suunnitteleman sähköisen "laulukoneen" kanssa. Myöhemmin hän esiintyi Sähkökvartetti-elektrokoneen kanssa. Numminen on keikkaillut syksystä 2004 asti DJ Sanen kanssa. Heidän duonsa on esittänyt underground-runoutta ja remiksattua tuotantoa monelta vuosikymmeneltä. Musiikillisesti he ovat esittäneet ambienttia, drum’n’bassia, elektroa, hiphoppia ja kaikkea niiden sekoitusta. 2005 he julkaisivat ensimmäisen yhteisen levynsä, nimeltään Contro Corrente EP.
pienoiskuva|M. A. Numminen esiintymässä Ilosaarirockissa heinäkuussa 2008.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla M. A. Numminen on esiintynyt muun muassa tv-lupamaksukampanjassa.
Perhe
M. A. Nummisen ensimmäinen puoliso oli Sirpa Numminen, o.s. Kuosa. Nummisen nykyinen puoliso on Helena Vapaa. Hänellä ei ole biologisia lapsia.
Tunnustuksia Vuonna 2005 Aleksis Kiven Seura myönsi M.A. Nummiselle Eskon puumerkki -palkinnon.
Tammikuussa 2011 Åbo Akademi ilmoitti, että Numminen promovoidaan 20. toukokuuta 2011 valtiotieteen kunniatohtoriksi. Perusteluiden mukaan Numminen on rakentanut siltaa taiteen ja tieteen välille. Samaa sillanrakennusta hän on harrastanut suomen- ja ruotsinkielisten välillä Suomessa. Toukokuussa 2014 Numminen vihittiin myös Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi filosofisen tiedekunnan promootiossa.
Heinäkuussa 2023 Nummiselle myönnettiin Juha Vainio -palkinto.
Diskografia M. A. Numminen levyillä
M. A. Numminen In memoriam (Eteenpäin! 1967) Suomen Talvisota 1939–1940: Underground-Rock (Love Records 1970) Taisteluni (Love Records 1970) Swingin kutsu (Love Records 1970) Iso mies ja keijukainen (Love Records 1970) Perkele! Lauluja Suomesta (Love Records 1971) Niemisen pojat ja naapurin äijä – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa II (Love Records 1971) Joulupukin juhannusyö – M.A. Nummisen ja hänen ystäviensä joululauluja (Love Records 1971) M.A. Numminen på svenska – Äkta finsk negerjazz på svenska (Love Records 1972) Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä (Love Records 1972) Haren satt i gropen i Finland (Love Records 1973) Aarteeni, juokaamme likööri! (Love Records 1973) Sateenkaarilipun alla (Love Records 1973) Jestapa jepulis! – Herra Huun ihmeelliset seikkailut (Love Records 1973) M.A. Numminen in English (Love Records 1974) Jag har sett fröken Ellen i badet (Love Records 1974) Auf Deutsch (Love Records 1976) Kumipallona luokses pompin ain''' (Love Records 1976) Som en gummiboll kommer jag tillbaks till dej (Love Records 1977) Fårskallevisor (Love Records 1978) M.A. Numminen, Sinikka Sokka & Seppo Hovi: Jänikset maailmankartalle! (Love Records 1978) Itsy Bitsy ja muita taidenautintoja (EMI 1979) Itsy Bitsy och andra konstupplevelser (Columbia Records 1979) Soi, sieluni, soi! (CBS Records 1980) Kuu mies kookospähkinä (EMI 1980) Månen mannen kokosnöten (EMI 1980) Silmälasiapina (Johanna 1983) Helena est libertas (Johanna 1983) Koomikon kahdet kasvot (Johanna 1984) M. A. Nummisen suosituimmat lastenlaulut (EMI 1985) Den flygande mannen (EMI 1985) Kamelilaulu (EMI 1988) The Tractatus Suite (Eteenpäin! 1989) Ollaan eläimiä (EMI 1991) Underground Rock Orchestra: Suomi nyt(t) (Eteenpäin! 1993) M.A. Numminen Goes Tech-No – Jag vill inte vara prinsessa (Olarin Musiikki 1995) M.A. Numminen Goes Tech-No – En tahdo olla prinsessa (Olarin Musiikki 1995) Gommin ja Pommin metsäkarnevaali (Fazer Records 1995) Rytmirunoja (CD & kirja) (Rockadillo 2002) M.A. Numminen & Sanna Pietiäinen und Das Neorustikale Tango-Orchester: Finnischer Tango (Trikont 2003) M.A. Numminen singt wüste wilde Weihnachtslieder (Zweitausendeins Versand 2003) Didi-WAH-Didi (Zen Master Records / Rockadillo 2004) Singt Heinrich Heine (Trikont 2006) M.A. Numminen gör ont i Sverige (Rockadillo 2008)
EP:t
M.A. Numminen laulaa (Eteenpäin! 1966) M.A. Numminen laulaa jälleen (Eteenpäin! 1966) Luonnonsuojelu (Love Records 1970) Pynnisen perintö (Love Records 1971) Franz Schubert Lieder (Eteenpäin! 1972) Jos ei Elisabethin reidet niin kauniit ois / Joku vei naiseni / Erämaan kuutamoyössä / Vanha likainen mies ei rakasta rokkia (Eteenpäin! 1994) Elisabeths tår och lår / Nån kom och stal min brud / I ödemarkens stjärnenatt / Rock är inte snuskhummerns musik (Eteenpäin! 1994) M.A.Numminen Goes Tech-No – Yes sir, Ich kann boogie / Dabei weiss die ganze Welt Ich liebe dich / Tech-Perhaps (Olarin musiikki Oy 1995) Contro Corrente (Eteenpäin! 2005) Viihdekäyttäjä (Rockadillo Records 2006) Tijuana Taxi feat. M.A. Numminen (Water-Proof Records 2006)
Kokoelmalevyt Uudet lastenlaulut 1 (Anuco 1974) M.A. Nummisen suosituimmat (Anuco 1974) M.A. Nummisen 60-luku (Rockadillo 1985) Klassikot – Ne Parhaat (Castle Finland 1990) Den eviga årgången – M.A. Numminens bästa (Amigo Music 1990) Suosituimmat lastenlaulut (EMI 1998) Kiusankappaleita I (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1966–1973) (Love Records / Siboney 2000) Kiusankappaleita II (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1974–1988) (Love Records / Siboney 2000) Kiusankappaleita III (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1989–2001) (Love Records / Siboney 2001) Dägä Dägä – Finnwelten (Trikont 2001) Valtava jänis – Gommin ja Pommin kaikki seikkailut (EMI 2002) M.A. Numminen sings Wittgenstein (Zweitausendeins Versands 2003) Suomihuiput – lastenlaulut (EMI 2004) Pulla kasvaa – Jänismiehen ihan kaikki lastenlevyt (6CD, EMI 2012)
Singlet Numminen on julkaissut lukuisia singlejä, joiden kappaleita ei ole julkaistu varsinaisilla albumeilla. Kiusankappaleita-kokoelmat sisältävät kaikki vuosien 1966–2001 aikana julkaistut singlet, EP:t ja erillisäänitteet. Vuonna 2010 ilmestyi Toivo Kärjen sävellykseen ja Reino Helismaan sanoitukseen perustuva Hiilen kiertokulku luonnossa -niminen singlejulkaisu.
Musiikkiteokset ja laulusarjat Tractatus-sarja (sävelletty filosofi Ludwig Wittgensteinin teokseen "Tractatus Logico-Philosoficus", 1966) Mitä merkillistä metsässä (musiikki Jarkko Laineen lastennäytelmään, 1973) Kauko on kako (musiikki Helena Reunan lastennäytelmään, 1974) Soi, sieluni, soi! (laulusarja Nikolai Toropaisen runoihin, 1975) Kanteletar-sarja (5-osainen mieskuoroteos Joensuun laulujuhlille, 1982) Missä jatsi on piilossa? (lastenmusikaali Pori Jazziin, 1982) Helena est libertas (musiikki Helena Vapaan taidenäyttelyyn, 1983) Earth's Answer (laulusarja William Blaken runoihin, 1991) Rameaus brorson (pienoisooppera, 1993) Gustaf II Adolfs afskedstal (mieskuoroteos, 1994)