Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen merkitsee yhtäältä lääketieteen vahvistumista, toisaalta elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisaatiossa lääketieteen valta laajenee aiemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Esimerkiksi lihomisesta, tietynlaisesta nautintoaineiden käytöstä tai seksuaalisesta käytöksestä sekä nukahtamisvaikeuksista on tehty sairauksia. Medikalisaatio-käsitteen luoja on Irving K. Zola.
Mielenterveyden ongelmien medikalisaatiota kutsutaan myös psykomedikalisaatioksi.
Medikalisaation rinnalla länsimaissa on edennyt paramedikalisaatio, lääketiedeinstituution ulkopuolelle jäävien vointihoitojen painottuminen. Vaikka medikalisaatio ja paramedikalisaatio ovat osin vastakkaisia, ne myös ruokkivat toisiaan: kumpikin pitää huolen siitä, että terveyden ja sairauden kysymykset ovat keskeisiä.
Seuraukset
Medikalisoitumisen kriitikkojen mukaan medikalisaation myötä käyttäytyminen alistetaan lääketieteen valtaan, ja erilaisuus määrittyy lääketieteellisesti. Käyttäytymisen vaikutus voi olla joko terveellistä tai epäterveellistä, samoin käyttäytymisen ilmiasu voi olla tervettä tai sairasta. Toisaalta medikalisaatio on merkinnyt myös lääkärien aseman vahvistumista. Mutta kun kansalaiset medikalisaation edetessä ottavat huolehtiakseen omasta terveydestään, itsehoitoon panostetaan ja terveydenhuollon asiakkaat ovat yhä useammin oikeuksistaan kiinni pitäviä subjekteja, lääkärin aseman paraneminen medikalisaatiossa ei olekaan enää yksiselitteistä.
Kehityksen syitä
Lääketiede uskontona
Medikalisaatiota on selitetty sillä, että uskonnon yhteiskunnallisen aseman vähennyttyä lääkintä ja lääketiede ovat ottaneet aiemmin uskonnoilla olleita rooleja. Lastenlääkäri Robert S. Mendelsohn on esittänyt ajatuksen, että lääketiede on nyky-yhteiskunnassa korvannut uskonnon ja rokotukset ovat lääketieteen sakramentti, joka on muuntuma kristinuskon kasteesta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös Ivan Illich.Ivan Illich: Medical Nemesis (kirja, 1976)
Kritiikkiä
Perustaa lääketieteen vastaisellekin medikalisaation kritiikille, sen yliarvostuksen tunnistamiselle, on antanut Thomas McKeown. Hänen perusteesinsä on ollut, että lääketiede on ihmisten terveydentilan kohentumisessa historiallisesti katsoen varsin marginaalinen vaikuttaja. Erilaisten infektioiden katoaminen ja kuolleisuuden lasku selittyvät valtaosin elinympäristössä tapahtuneilla muutoksilla.
Toimittaja Artemis Kelosaari kirjoittaa medikalisaatiokritiikin olevan yliampuvaa: hän on erittäin kiitollinen lääketeollisuudelle ja sen keksinnöille, kuten hänen elämänsä parantaneelle ADHD-lääkkeelle, vaikka ADHD:täkin pidetään "muotidiagnoosina".
Medikalisaatio Suomessa
Etenkin kuopiolaiset terveyssosiologit ja kansanterveystutkijat nostivat 1990-luvulla useilla medikalisaatiota käsitelleillä julkaisuillaan asian yleisempään keskusteluun esimerkiksi teoksella Raimo Tuomainen ym.: Medikalisaatio – aikamme sairaus, Vastapaino, Tampere 1999.
2000-luvun alussa medikalisaatiokirjoittelu, -kritiikki ja -tutkimus vilkastuivat Suomessa selvästi.
Katso myös Psykokulttuuri Diagnoosien yleistyminen
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Medikalisaatio ja paramedikalisaatio Terveystarpeiden lietsontaa: mistä medikalisaatiossa on kyse? Markku Myllykangas & Olli-Pekka Ryynänen: Terveyttä ei voi ostaa, vain terveyspalveluja. Skeptikko 3/2001, s. 4–10. (PDF) Teppo Ovaskainen: Tutkijat: Väite miesten ”rautakangesta” osa massahuijausta. Uusi Suomi 25.5.2010 Yle: Lääkkeet – terveyttä vai rahastusta?
Luokka:Lääketiede Luokka:Sosiologia Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit