Muumimuseo on Tampereella sijaitseva museo, joka esittelee kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin alkuperäisiä muumiteoksia. Museo kuuluu hallinnollisesti Tampereen taidemuseoon, ja se on toiminut aiemmin nimellä Tampereen taidemuseon Muumilaakso. Museo on ollut erityisesti aikuisten ja ulkomaalaisten suosiossa.
Muumilaakso avattiin yleisölle vuonna 1987. Museo sijaitsi 25 vuoden ajan Tampereen pääkirjastotalo Metson alakerrassa, kunnes joutui muuttamaan pois remontin vuoksi. Vuosina 2013–2016 se toimi väliaikaisesti Tampereen taidemuseon pohjakerroksessa. Museo siirtyi myöhemmin Tampere-taloon, josta se sai pysyvän paikan. Uudistuneen Muumimuseon avajaisia vietettiin kesällä 2017.
Kokoelma Muumimuseon olemassaolo perustuu Tampereen taidemuseon kansainvälisesti tunnettuun Muumilaakson kokoelmaan. Kokoelman pohjana ovat teokset, jotka Tampereen kaupunki on saanut lahjoituksena Tove Janssonilta, taiteilijaprofessori Tuulikki Pietilältä ja lääketieteen lisensiaatilta Pentti Eistolalta. Lahjoitukset on tehty vuosina 1986, 1993 ja 1997. Tätä nykyä museolla on hallussaan noin 2 000 teosta, joista yli puolet on Janssonin muumiaiheisia kuvituksia ja luonnoksia.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 76. Kokoelmaan kuuluu myös muumikirjojen erikielisiä käännöksiä.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 75. Pietilän rakentamia yksityiskohtaisia kuvaelmia on noin 40. Näyttelyjen vetonaula on sininen, viisikerroksinen Muumitalo.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 79.
Kuvitukset Muumilaakson kokoelma sisältää suurimman osan muumikirjojen originaalikuvituksista. Mukana ovat muun muassa kaikki kuvat romaaneista Vaarallinen juhannus ja Muumilaakson marraskuu sekä kuvakirjasta Vaarallinen matka. Kirjoissa julkaistujen kuvien lisäksi aineisto koostuu erilaisista luonnoksista, toisinnoista ja kansikuva-aiheista.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 77. Kuvituksista valtaosa on mustavalkoisia tussipiirroksia, mutta joukossa on myös lyijykynä-, guassi- ja vesiväritöitä.
Muumiaiheisten kuvien lisäksi Muumilaakson kokoelmaan kuuluu satukuvituksia, joita Jansson on tehnyt J. R. R. Tolkienin kirjaan Lohikäärmevuori sekä Lewis Carrollin kirjoihin Kraukijahti ja Liisan seikkailut ihmemaassa. Museon hallussa on myös yli 400 Janssonin lehtikuvitusta, jotka ovat pääasiassa Garm-lehden kansikuvia ja kuvituspiirroksia.
Muumikuvaelmat Museon kokoelmaan kuuluu noin 40 kolmiulotteista kuvaelmaa, jotka esittävät muumitarinoista tuttuja kohtauksia. Kuvaelmat ja niiden sisältämät 381 hahmoa ovat pääasiassa Tuulikki Pietilän tekemiä. Muutaman kuvaelman hän on rakentanut yhdessä Pentti Eistolan kanssa. Tove Jansson on tehnyt kuvaelmiin joitain yksityiskohtia, ja myös Pietilän äiti Ida Pietilä on valmistanut muutamia figuureja.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 80.
Kuvaelmat on rakennettu vuosina 1976–1990.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 100. Ne on tehty pääosin Klovharun saaressa.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 84.
Osa kuvaelmista myötäilee melko tarkasti alkuperäisten muumitarinoiden kuvitusta ja juonta. Osassa on enemmän Pietilän omaa tulkintaa. Kuvaelmissa saattaa esimerkiksi esiintyä hahmoja, jotka eivät ole mukana kirjan vastaavissa kohtauksissa.
Muumitalot Muumilaakson kokoelmassa on kaksi Muumitalon pienoismallia. Ensimmäisen muumitalon on tehnyt Pentti Eistola vuonna 1958. Toinen, suurempi ja tunnetumpi muumitalo on viisikerroksinen ja yli kaksi metriä korkea. Eistola, Pietilä ja Jansson rakensivat sen yhdessä vuosina 1976–1979. Tove Janssonin toivomuksesta talosta käytetään nykyään nimitystä Muumi-Talo.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 86.
Muumi-Talo muotoiltiin vapaasti ilman rakennuspiirustuksia, eikä sen arkkitehtuuri noudata mitään tiettyä tyylisuuntaa. Talossa on muun muassa torneja, kupoleita, terasseja, portaita ja erinäköisiä ikkunoita.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 85. Sisätilat on valaistu ja koti on varustettu tavaroilla, joita tarvittaisiin oikeassakin elämässä. Talo on itsenäinen teos, joka ei muistuta aiemmissa muumitarinoissa kuvattua taloa.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 88. Muumi-Talon pohjalta syntyi Janssonin viimeinen muumikirja Outo vieras Muumitalossa (1980), jossa on käytetty kuvituksena Per Olov Janssonin ottamia valokuvia.
Muumi-Talo on alun perin tehty Lasten vuoden kansainvälistä kuvitusbiennaalia varten. Näyttely järjestettiin Tšekkoslovakian Bratislavassa syksyllä 1979.Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 95. Suomessa taloa esiteltiin ensimmäisen kerran keväällä 1980, jolloin se oli nähtävillä Rakennustaiteen museossa Helsingissä. Vuosina 1980–1983 Muumi-Talo kiersi näyttelyissä myös Ruotsissa ja Norjassa. Seuraavan kerran teos oli esillä Tampereen taidemuseossa vuonna 1986, josta lähtien se on kuulunut Muumilaakson kokoelmaan. Muumi-Talo on lainauskiellossa, joten se pysyy aina Tampereella.
Historia
Kokoelmalahjoituksen tausta Muumimuseon historian voi ajatella alkavan vuodesta 1985, jolloin Tampereen taidemuseossa valmisteltiin Tuulikki Pietilän tulevaa näyttelyä. Pietilä tuli ilmaisseeksi museon johtajalle Anneli Ilmoselle, että oli huolissaan siitä, mitä hänen teoksilleen tapahtuu tulevaisuudessa. Ilmonen tarjoutui tällöin tallettamaan niitä Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Myöhemmin Pietilä otti vielä yhteyttä Ilmoseen ja kertoi, että Tove Janssonilla oli samanlainen pulma muumiteostensa kanssa. Janssonin toiveena oli, että muumikokonaisuus säilyisi mahdollisimman yhtenäisenä. Ilmonen vastasi silloin olevansa halukas sijoittamaan myös muumimateriaalin Tampereelle. Janssonin kotikaupungissa Helsingissä kokoelmasta ei oltu kiinnostuneita.
pienoiskuva|left|Muumilaakso toimi Tampereen pääkirjasto Metsossa vuosina 1987–2012. Hämeenpuiston varrella sijaitsevan veistoksellisen rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Talo avattiin yleisölle loppukesällä 1986. Muumit Tampereelle Vuonna 1986 Tampereen taidemuseossa järjestettiin Muumit-näyttely. Jansson, Pietilä ja Pentti Eistola suostuivat lahjoittamaan muumikokoelmansa taidemuseolle ja Tampereen kaupungille sillä ehdolla, että teokset jäisivät näyttelyn päätyttyä suoraan Tampereelle. Tieto kokoelmalahjoituksesta julkistettiin Raatihuoneella 11. joulukuuta 1986. Kyseessä oli taidemuseon historian suurin kertalahjoitus. Lahjoittajat kartuttivat aineistoa vielä lisää vuosina 1993 ja 1997.
Jansson piti tärkeänä sitä, että Muumilaaksosta tehdään taidemuseo eikä leikkipaikka. Muumilaakson kokoelma oli alun perin tarkoitus sijoittaa pysyvästi uudisrakennukseen, joka oli suunnitteilla Tampereen taidemuseon naapuritontille. Koska rakennusta ei ollut vielä tehty, muumikokoelma tarvitsi ensin väliaikaisen sijoituspaikan. Lahjoituksen ehtona näet oli, että kokoelma täytyi asettaa näytteille heti. Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Lars Zilliacus ehdotti, että tarvittavat museotilat järjestettäisiin Tampereen uudesta pääkirjastotalo Metsosta. Talon toinen arkkitehti Reima Pietilä oli Tuulikki Pietilän veli.
Museon avaaminen ja 1990-luvun ruuhkavuodet Muumilaakso avasi ovensa pääkirjastotalo Metson alakerrassa 9. toukokuuta 1987. Museolle kaavailtu uudisrakennus jäi lopulta toteuttamatta, kun uusi kaupunginjohto hautasi hankkeen vuonna 1988. Muumilaakso jäi näin Metsoon. Tove Jansson oli tyytyväinen museon tiloihin. Hän oli mielissään siitä, että Muumilaakso sijaitsi kirjaston läheisyydessä.
Vuonna 1991 televisiossa alettiin näyttää uutta animaatiosarjaa Muumilaakson tarinoita. Tästä sai alkunsa muumi-innostus, joka näkyi selvästi myös Muumilaakson kävijämäärissä: pelkästään vuonna 1992 museossa vieraili lähes 150 000 ihmistä. Muumilaaksolle saneerattiin Metsosta lisätilaa seuraavana keväänä, jolloin museon pinta-ala laajeni noin 530 neliömetristä melkein kaksinkertaiseksi. Uusittu museo aukeni vappuna 1993. Kokoelman lahjoittajat Tove Jansson, Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola kunnioittivat laajennusosan avajaisia läsnäolollaan.
Kansainvälistyvä Muumilaakso pienoiskuva|Muumilaakso sijaitsi Tampereen taidemuseon rakennuksessa vuosina 2013–2016. Vuonna 2004 Muumilaakso suuntautui uusille urille ja aloitti kansainvälisen näyttelytoiminnan. Museo lähetti silloin Japaniin alkuperäisteoksista koostuvan näyttelyn, joka osoittautui niin suureksi menestykseksi, että kokoelman liikkuvuutta maailmalla päätettiin lisätä. Muumilaakson teoksia esiteltiinkin Japanissa jälleen vuosina 2007–2009. Vuoden 2009 näyttelykierros saavutti siellä liki 190 000 katsojaa. Seuraavana vuonna Janssonin alkuperäistä taidetta oli esillä Brysselissä ja Manchesterissa.
Vuonna 2008 museo alkoi tuottaa ulkomaille myös reproduktionäyttelyitä, joissa esiteltiin alkuperäisteosten laadukkaita kopioita. Niitä voitiin asettaa näytteille sellaisissakin paikoissa, joihin ei pystytty järjestämään alkuperäisten teosten vaatimia museo-olosuhteita. Reproduktioita lähetettiin yleisön nähtäville muun muassa Venäjälle, Viroon, Ruotsiin, Kazakstaniin ja Japaniin.
Vuonna 2010 museo oli mukana toteuttamassa Tanssiva Muumilaakso -nimistä yhteisproduktiota, jota esiteltiin Suomen Kirnu-paviljongissa Shanghain maailmannäyttelyssä. Produktiossa yhdistyivät muumitaide, tanssi, musiikki ja asiantuntijapuheenvuorot. Kyseessä oli ainoa Suomen kulttuuriohjelman edustaja, jolle maailmannäyttelykomitea myönsi palkinnon ansiokkaasta osallistumisesta maailmannäyttelyyn. Seuraavana vuonna sama yhteisproduktio vieraili San Diegossa Kaliforniassa.
Kiertonäyttelyiden ansiosta Muumilaakso sai paljon näkyvyyttä vieraskielisessä mediassa. Kun Japaniin suunniteltu alkuperäisteoksia esittelevä kiertonäyttely peruttiin keväällä 2011 maanjäristys- ja tsunamikatastrofin vuoksi, internetissä julkaistiin aiheesta yli 2 000 japaninkielistä uutista ja yli 11 000 blogikirjoitusta. Näyttely korvattiin myöhemmin reproduktionäyttelyllä.
Vuoteen 2012 mennessä Muumilaakson näyttelyihin oli tutustunut ulkomailla jo noin 700 000 ihmistä. Yhä useampi ulkomaalainen vieraili myös Metsossa. Miljoonan museokävijän raja ylitettiin Tampereen Muumilaaksossa keväällä 2006.
Väliaikaistilat taidemuseon rakennuksessa Vuonna 2012 Muumilaakso täytti 25 vuotta. Samalla sen tulevaisuus näytti entistä epävarmemmalta: Metson alakerta oli päätetty remontoida ja ottaa kirjaston käyttöön, joten Muumilaakson oli muutettava pois. Museo suljettiin yleisöltä 25. marraskuuta 2012. Samaan aikaan museokeskus Vapriikkiin pystytettiin tilapäinen Tanssiva Muumilaakso -näyttely, joka pysyi esillä vuoden loppuun asti.
2. tammikuuta 2013 Muumilaakso avattiin täysin uudistettuna Tampereen taidemuseon alakerrassa. Muumikokoelmalle ei ollut järjestynyt omaa museotilaa, joten se sijoitettiin toistaiseksi taidemuseon yhteyteen. Näin Muumilaakson tilat pienenivät kolmasosaan entisestä. Kokoelmaa oli esitelty samassa näyttelytilassa vuonna 1986, jolloin taidemuseo järjesti ensimmäisen muuminäyttelynsä.
Vuoden 2013 aikana Muumilaakson Seikkaillen kotiin -näyttelyssä vieraili lähes 40 000 kävijää, joista vajaa neljännes oli japanilaisia turisteja. Moni pettyi näkemäänsä. Museo sai yleisöltä katkeraa palautetta, jossa Muumilaakson näyttelyä moitittiin liian pieneksi ja vaatimattomaksi. Julkisuudessa ihmeteltiin myös, miksi Tampereen kaupunki ei ollut paremmin valmistautunut vuoteen 2014, jolloin Tove Janssonin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Taidemuseo oli luvannut lainata silloin ison osan muumikokoelmasta Ateneumin näyttelyyn. Muun muassa entinen museonjohtaja Anneli Ilmonen harmitteli päätöstä ja sanoi, että juhlavuosi olisi ollut tilaisuus tuoda Tampereen taidemuseoon 100 000 kävijää.
Muutto Tampere-taloon